thesis

Tehohoidon jälkipoliklinikka monivammapotilaille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää tehohoitoa perustamalla tehohoidon jälkipoliklinikkatoimintaa Töölön sairaalan teho-osastolle. Tehohoidon jälkipoliklinikkatoiminta on tehohoitoa täydentävää toimintaa, jonka tavoitteena on parantaa monivammapotilaiden hoidon laatua ja tukea potilaiden kuntoutumista ja toipumista. Sillä voidaan vaikuttaa positiivisesti potilaan kokemuksiin tehohoidosta. Noin puolen vuoden kuluttua tehohoidosta tapahtuvan poliklinikkakäynnin tavoitteena on antaa potilaille tietoa heidän tehohoitojaksostaan, kerrata tehohoidon syy-seuraus -suhteita, vastata askarruttaviin kysymyksiin ja täydentää mahdollisia muistiaukkoja, joita tehohoidosta on jäänyt. Tehohoidon jälkipoliklinikkakäynnin yhteydessä potilailla on mahdollisuus vierailla teho-osastolla. Teoriaosassa kuvataan monivammapotilaiden elämänlaatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusosan tarkoituksena oli kuvata, millainen on monivammapotilaiden elämänlaatu ennen vammautumista ja tehohoidon jälkeen. Monivammapotilaiden elämänlaatua ei Suomessa ole tutkittu, joten tutkimusosassa etsittiin vastauksia siihen, millainen on monivammapotilaiden fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen elämänlaatu ennen tehohoitoa ja sen jälkeen ja mikä yhteys taustamuuttujilla on elämänlaatuun vuoden kuluttua vammautumisesta. Tutkimuksen aineisto koostui Töölön sairaalan teho-osastolla vuosina 2007 ja 2008 hoidetuista vammapotilaista (N=171) ja tarkempi tarkastelu kohdistui vaikeasti loukkaantuneisiin (yli 15 vammapistettä saaneisiin) potilaisiin (N=121). Tutkimuksen aineistona olivat elämänlaatumittaukset, jotka kuvasivat tilannetta ennen vammautumista sekä vuoden kuluttua siitä. Mittareina käytettiin EuroQoL–elämänlaatumittaria (EQ-5D) ja EQ VAS –janaa. Vastaajana oli potilas itse tai hänen läheisensä. Tutkimuspotilaiden tausta-, hoito- ja vammatietoja täydennettiin Töölön sairaalan traumarekisteristä. EQ-5D–mittarin vastauksista muodostettiin numeraalinen profiili ja laskettiin elämänlaatua kuvaava EQ-5D–indeksi, joka voi saada arvoja 0-1. EQ VAS ilmaistiin lukuarvona (0-100). Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tulokset esitettiin frekvensseinä, prosentteina, keskiarvoina ja keskihajontana. Ryhmien välisten erojen analyysiin käytettiin Khiin neliötestiä, Mann-Whitneyn U-testiä ja Kruskall Wallisin testiä sekä Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimia. Monivammapotilaiden elämänlaatu oli vuoden kuluttua vammautumisesta selvästi huonompi kuin ennen vammautumista. Yleistä elämänlaatua kuvaavat EQ VAS –arvo sekä EQ-5D-indeksi olivat laskeneet. Ennen vammautumista EQ VAS -keskiarvo oli 81 ja EQ-5D-indeksi 0,814. Vuoden kuluttua vammautumisesta vastaavat arvot olivat 62 ja 0,640. Potilailla oli vaikeuksia elämänlaadun fyysisillä, sosiaalisilla ja psyykkisillä ulottuvuuksilla. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tehohoitotyön kehittämisessä. Tehohoidon jälkipoliklinikan perustaminen on yksi näistä tukimuodoista, joiden tarvetta voidaan perustella tutkimustulosten avulla. Tulokset auttavat tunnistamaan niitä potilaita, joilla on riski kärsiä huonosta elämänlaadusta vammautumisen ja tehohoidon jälkeen. Näiden tietojen perusteella voidaan auttaa riskipotilaita selviytymään vammautumisensa jälkeen. Lisäksi voidaan kehittää hoitopolkuja ja tukijärjestelmiä auttamaan heikossa asemassa olevia potilaita.The purpose of this thesis was to develop an intensive care follow up clinic model to Intensive Care Unit (ICU) of Töölö hospital of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa. Intensive care follow up clinic is a part of intensive care and its target is to improve the quality of care and support severely injured trauma patients’ recovery and rehabilitation. Patients will be called for follow up clinic about half a year after ICU discharge. Patients get information and answers about their care at ICU and supplement for possible gaps in memory. Patients also have an opportunity to visit the intensive care unit. The theoretical part of thesis describes a multiple trauma patient’s quality of life (QoL) and the factors affecting it. The research part describes what is a multiple trauma patient’s quality of life prior to injury and a year after ICU discharge. QoL was defined by the following research questions: what is a multiple trauma patient’s physical, social and psychological QoL and what background variables affected QoL one year after injury. The study population consisted of trauma patients (n=171) treated at the ICU of Töölö hospital during 2007 and 2008. More detailed analysis focused on severely injured (>15 Injury Severity Score points) patients (n=121). QoL data was assessed from patient or proxy by generic EuroQol instrument (EQ-5D) and visual analogue scale (EQ VAS). Patients' background data was collected from Trauma registry of Töölö hospital. A numeric profile was constructed from the EQ-5D indicator and an EQ-5D index between values 0 and 1 was calculated. EQ VAS was expressed as a numerical value from 0 to 100. Data was analyzed using statistical methods. Results were expressed as frequencies, percentages, averages, and standard deviation. Differences between groups were analyzed using Chi- square, Mann-Whitney U test, Kruskal Wallis test and Pearson’s and Spearman’s correlation coefficients. Multiple trauma patients' quality of life one year after the injury was much worse than before the injury. EQ VAS value and the value of the EQ-5D index had declined. The EQ VAS average was 81 before the injury and the EQ-5D index 0.814. One year after the injury the corresponding values were 62 and 0.640. Patients had issues in the QoL in physical, social and psychological dimensions. The results can be utilized in the developing of intensive care. Establishing critical care follow up clinic is one of these types of improvements and it can be justified by the research results. The results will help to identify those patients who are at risk to suffer from poor QoL after injury and critical care. Based on this information the health care professionals can develop the health care and improve trauma patients’ outcome. The results are also applicable when developing health care processes and support systems to help vulnerable patients

    Similar works