Kokemusta kartoittamassa : Musiikkifilosofinen lähestyminen improvisaatioon ja sen opettamiseen klassisessa musiikissa

Abstract

Improvisaatio on noussut viime vuosien aikana pitkän tauon jälkeen kiinnostuksen kohteeksi klassisessa musiikissa ja sen opetuksessa. Improvisoinnin taidon opetuksen on nähty monipuolistavan musiikkikoulutusta, joka on pitkään nojannut sävellettyjen teosten harjoittamiseen ja esittämiseen. Vaikka improvisaation ja sen opettamisen merkitys nähdään nykyisin aiempaa tärkeämpänä osana klassisen musiikin koulutusta, ei sitä ole kuitenkaan paikannettu selkeästi osana musiikkikasvatusfilosofista keskustelua. Tarkastelen opinnäytetyössäni sitä, miten improvisaatio paikantuu niin sanotussa kokemukseen perustuvassa musiikkikasvatusfilosofisessa keskustelussa. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhtäältä yhdysvaltalaisen musiikkifilosofin Bennet Reimerin näkemykset musiikista esteettisiin kokemuksiin perustuvana sekä John Deweyn pragmaattista filosofiaa edustaviin näkemyksiin taiteesta kokemuksena (art as experience). Pohdin opinnäytetyössäni tarkemmin improvisoidun musiikin olemusta ja sen suhdetta sävellettyyn musiikkiin neljän eri teeman kautta. Käytän teemoista käytyä keskustelua väylänä Reimerin ja Deweyn filosofisiin näkemyksiin ja pohdin sitä, miten ajattelijoiden näkemykset näiden teemojen osalta vertautuvat toisiinsa. Samalla tarkastelen sitä, miten improvisointi ja sen merkitys voidaan hahmottaa Reimerin ja Deweyn näkemysten valossa. Teemojen esilletuonnissa hyödynnän esimerkkejä improvisoinnin opetuksessa käytetyistä opetusmenetelmistä. Molempien ajattelijoiden näkemyksissä taide palautetaan viime kädessä kokemukseen,mutta kokemuksen luonne näyttäytyy eri tavoin. Näin myös improvisaation merkitys ja luonne voidaan nähdä näkemyksissä erilaisena. Reimerin esteettisessä musiikkikasvatusfilosofiassa kokemus ymmärretään lähinnä yksilön ja musiikkiteoksen välisenä tapahtumana. Dewey sen sijaan tutkii kokemusta subjektin ja eri asioiden kohtaamisina, sosiaalisen ympäristön ja yhteisön lävistämänä.This thesis explores improvisation in the context of classical music education and performance. Several researchers have stressed the necessity of informing musicians of the benefits of improvisation during their studies. Experts claim that we could achieve a more sophisticated level of musical understanding through improvisation and creating our own musical ideas in addition to just performing composed music based on a written score. In the thesis, improvisation is approached from a philosophical perspective. The thesis looks into how improvisation could be seen through a philosophy that sees experience as the basis of learning and making music. The ideas of two famous thinkers, Bennett Reimer and John Dewey are compared. Improvisation and its relation to composed music are explored through four dimensions regarding music as a process vs. works, temporality, embodiment and the social aspect of music. These dimensions and the different debates surrounding them are used as a way to gain an insight into Reimer and Dewey’s thoughts. With both thinkers the essence of art and music is embedded in the way they are experienced.However, Reimer and Dewey understand the nature of experience differently. This leads to the fact that also the goals and meanings of improvisation are seen differently. The final part of the thesis is dedicated to exploring the ideological value of improvisation in the current music education system. In addition to just representing sounds notation can be seen as a means to emphasize certain social values over others