Opinnäytetyö tehtiin osana pääkaupunkiseudun kuntien Espoon, Helsingin ja Vantaan pakolaisten kotouttamistyön kehittämishanketta, Koto-hanketta. Hankkeessa jokaisella kunnalla oli oma kehittämiskohde. Espoon maahanmuuttajapalveluiden huolena oli kotiin jäävät, luku- ja
kirjoitustaidottomat tai heikon koulutustaustan omaavat yksinhuoltajaäidit. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada näiden äitien ääni kuuluviin ja selvittää heidän kokemuksiaan kotoutumisesta Suomeen. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys oli voimaantumisteorian ja kotoutumisen suhde.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kvalitatiivisilla teemahaastatteluilla kevään 2009 aikana kolmelta Espoon maahanmuuttajapalveluiden asiakkaalta, jotka kaikki ovat tulleet pakolaisina Suomeen ja heillä oli heikko, alle viiden vuoden koulutustausta. Naiset haastateltiin kahdesti tulkin avulla. Litteroitu aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Naiset kuvailivat Suomessa asumisen olleen aluksi vaikeaa, mutta helpottuneen myöhemmin. Kotoutumisen käsitettä naiset eivät täysin ymmärtäneet. Se nähtiin kuitenkin positiivisena asiana ja naisten oma halu oli kotoutua ja sopeutua Suomeen. Kotoutumisen ehtona jokainen korosti suomen kielen oppimista. Suomen kielen opiskelun naiset halusivat olevan intensiivisempää kokopäiväistä opiskelua. Lisäksi lastenhoidon järjestyminen kurssin ajaksi koettiin välttämättömäksi. Naiset kokivat hallitsevansa omaa elämäänsä, vaikka he olivat vielä riippuvaisia muista ihmisistä. Naiset kertoivat tulevaisuuden tavoitteistaan päästä opiskelemaan ja työelämään.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että haastatellut naiset ovat motivoituneita kotoutumaan ja oppimaan suomen kieltä. Luku- ja kirjoitustaidoton kotiäiti vaikuttaa olevan haasteellinen yhdistelmä kotouttamisen palvelujärjestelmälle ja koulutuksen järjestäjän tulisi ottaa asiakaslähtöisemmin huomioon maahanmuuttajan omat tavoitteet kotoutumisensa suhteen. Yhtälailla kotona olevalle äidille tulisi myös mahdollistaa pidempi aikainen ja intensiivisempi suomen kielen opiskelu heidän sitä halutessaan.This study was conducted as a part of the Koto-project which was a joint project by the municipalities of Espoo, Helsinki and Vantaa to develop the integration work done with refugees. In the project every municipality had its own development target. In Espoo the target group comprised single refugee mothers who were illiterate or had under five years of education. The purpose of this study was to
examine the experiences of these women in their integration process. The theoretical framework of this study was the relation between empowerment theory and integration.
The method used in this study comprised qualitative theme interviews, which were carried out by interviewing three refugee women in the spring of 2009. The women were interviewed twice. The transcription of the study material was analysed by the theming method. The women felt that living in Finland was difficult in the beginning. They did not understand what integration meant, but they saw it as a positive matter and they wanted to integrate. Learning Finnish was important to them. Otherwise integrating, studying and finding a job was not easy. The women wanted to study Finnish more intensively. It was necessary for the women that their children were taken care of while they were in class. The women felt that they managed their lives although they still were dependent on other people. They told about their future goals of studying and getting a place to work.
As a conclusion one can state that the interviewed women were motivated to integrate into Finland and learn Finnish. An illiterate housewife seems to be a challenge to the service providers; they should take the wishes of an immigrant into better consideration. A mother staying at home should be provided with intensive study opportunities when requested
