Työssä tutkittiin neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien suhtautumista otoakustisen emissiotutkimuksen tekemiseen 3-vuotiaille neuvolakäynnin yhteydessä. Tarkoituksena oli selvittää, riittääkö terveydenhoitajilla aika tutkimuksen tekemiseen ja miten laitteen käyttö onnistuu heiltä. Tutkimuksissa käytetty laite oli nimeltään Titan, ja se saatiin lainaksi Interacoustics-nimiseltä yritykseltä. Yhteistyöneuvolana toimi Järvenpään Keskustan neuvola, jossa otoakustista emissiota tutkiva laite oli kokeilussa noin neljän kuukauden ajan. Tämän ajanjakson aikana terveydenhoitajat tutkivat tai yrittivät tutkia kaikki 3-vuotisneuvolakäynnille tulevat lapset ja kirjasivat ylös esiin tulleet ongelmat.
Esiin tulleita ongelmia olivat esimerkiksi lasten vilkkaus tai ujous, jolloin tutkimuksen tekeminen ei onnistunut. Ongelmia tuotti myös lapsen korvaan tiiviisti sopivan tipin valitseminen, mutta muita ongelmia ei laitteen käyttö tuottanut. Koska otoakustinen emissiotutkimus on itsessään hyvin nopea, ei ongelmaksi muodostunut ajanpuute. Toisaalta, vaikka tutkimuksia ei juurikaan jouduttu jättämään ajanpuutteen vuoksi tekemättä, terveydenhoitajat olisivat halunneet neuvolakäynnille hieman lisäaikaa.
Tämä työ on pilottitutkimus pidempiaikaiselle tutkimukselle, jossa tutkitaan onko tarvetta lisätä otoakustinen emissiotutkimus osaksi neuvoloiden kuulonseulontaa. Kyseisen tutkimuksen nimi on ”Objektiivinen kuulontutkimus 3-vuotisneuvolassa – tavoitteena kuntoutusta vaativien kuulovikojen varhaisempi löytäminen” ja siinä tutkitaan Järvenpään neuvoloissa kokonainen ikäluokka 3-vuotiaita. Tämän insinöörityön tarkoituksena oli selvittää, onko pidempiaikaista tutkimusta mahdollista aloittaa. Koska neuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat ottivat otoakustisia emissioita tutkivan laitteen hyvin vastaan ja osasivat käyttää sitä ilman suurempia ongelmia, on pidempiaikainen tutkimus mahdollista toteuttaa. Insinöörityön tulosten pohjalta selvisi kuitenkin, että ennen pidempiaikaisen tutkimuksen aloittamista pitää tehdä muutoksia tutkimuskäytäntöihin. Esimerkiksi terveydenhoitajat pitää perehdyttää paremmin oikean kokoisen tipin valintaan.The aim of this research was to study if it is possible to perform otoacustic emission measurements in Finnish child health clinics. The main objective was to explore if the health nurses have enough time and skills to perform the otoacustic emission measurements during the inspection of 3-year-old children. The device, which was used, was loaned from a company called Interacoustics and the name of the device was Titan. The child health clinic that took part in this study was the Järvenpää clinic in Finland. They used Titan for four months and during this period the health nurses tested or tried to test every three-year-old child that came to their clinic. They also documented the problems they faced when using Titan.
The findings show that problems occurred mainly because the children were too lively or, on the other hand, too shy. One major problem was to find a probe which fits well enough, but that was actually the only problem concerning the use of the device. The lack of time was not a big problem; probably because it takes only less than 20 seconds to measure otoacustic emissions.
This research was part of a bigger project called “Objective hearing screening in inspection of three-year-olds – detecting hearing impairment which needs rehabilitation early on”. The above-mentioned study intends to examine an entire age group of three-year-old children in Järvenpää. The purpose of this study was to check if it is possible to start a longer project. Since the health nurses at the child health clinic learned how to use the device and they had no major problems using it, a longer-term study seems completely appropriate. However, before the longer-term study starts, there must be some changes made to the procedure. For example, the health nurses need better training for selecting the right probe
