Osaamisen arviointi on laaja ja monimerkityksellinen lähes kaikkeen opetustyöhön liittyvä tehtäväalue, jonka tavoitteet ja käytänteet vaihtelevat koulutuksen eri tasoilla. Ammatillisessa koulutuksessa on viime vuosina otettu käyttöön näyttötutkintoihin perustuva ammattiosaamisen osoittaminen, jossa ammatillisen pätevyyden voi saavuttaa, ainakin osittain, myös työssä ja työpaikalla oppimalla. Myös ammatillisessa peruskoulutuksessa on ammatillisissa aineissa otettu käyttöön näyttöihin perustuva arviointi, missä näytöt annetaan työssäoppimisjaksojen yhteydessä.
Tässä Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun kehittämishankkeessa paneuduttiin arviointiin toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja erityisesti oppilaiden työssäoppimisen näyttöjen arviointiin. On huomattava, että toisen asteen peruskoulutukseen liittyvät työssäoppimisen näytöt ovat suppeampi ja hieman eri asia kuin aikuiskoulutuksessa käyttöön otetut ammatillisen osaamisen näytöt, joita tässä tutkielmassa ei varsinaisesti käsitellä.
Työssä on aluksi tutkittu kirjallisuuden perusteella tutkijoiden näkemyksiä arvioinnista ja sen viimeaikaisesta kehityksestä. Erityistä huomiota on kiinnitetty uusimpiin näkemyksiin toimijuutta rakentavasta arvioinnista. Lisäksi on tutkittu ja pohdittu arvioinnin perusteita ja työssäoppimisen näyttöjen arvioinnin suorittamista käytännössä.
Työn empiirisessä osuudessa teimme haastattelun kokeneille opettajille, jotka ovat olleet toisen asteen ammatillisessa koulussa opettamassa kolmen vuosikymmenen ajan. Kysyimme heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan työssäoppimisen arvioinnista ja mitä se heidän mielestään on.
Huomio, jonka teimme haastatteluista, oli, että kokeneemman opettajakunnan arvio näyttöjen arvioinnista oli melko positiivinen ja suunta heidän mielestään on oikea. Erityisesti hyväksi nähtiin mahdollisuus koulutuksen ja työelämän yhteistyön ja yhteyksien kehittymiseen sekä koulutuksen kehittyminen tätä kautta työelämälähtöisemmäksi.
Työssäoppimisen näyttöjen arvioinnissa nähtiin joitakin ongelmakohtia, esimerkiksi oppilaiden työssäoppimisjaksojen ohjauksen puutteellisuudessa yritysten rajallisten resurssien vuoksi. Myös näyttöjen arvosanojen antamisessa havaittiin joitain ongelmia näkemysten yhteen sovittamisessa vaihtelevien olosuhteiden ja asian uutuuden johdosta
