Lonkan tekonivelen luksaatioita esiintyy noin 2–4 prosentilla potilaista lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Yleisimmin lonkan tekonivel luksoituu posteriorisesti, koska suurin osa lonkan tekonivelleikkauksista suoritetaan posterolateraalisella avaustekniikalla. Syyt lonkan tekonivelluksaatioon ovat kuitenkin moninaisia ja riskiä tekonivelen luksoitumiseen lisäävät muun muassa aiemmat luksaatiot, lonkan tekonivelen uusintaleikkaus, heikentyneet lonkan alueen lihakset, nivelsairaudet sekä potilaan kognitiiviset ongelmat. Myös potilaan korkean iän, naissukupuolen ja ylipainon on todettu lisäävän lonkan tekonivelluksaation riskiä.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lonkan tekonivelluksaatiopotilaiden fysioterapiaa kotiohjauksen osalta Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kirjallinen kotiohje sulkeisella repositiolla hoidettaville lonkan tekonivelluksaatiopotilaille. Tietoa opinnäytetyötä varten hankittiin internetin tietokannoista, tutkimusartikkeleista, terveysalan ja lääketieteen kirjallisuudesta sekä haastattelemalla lonkan tekonivelluksaatiopotilaita hoitavia fysioterapeutteja. Kirjallisen kotiohjeen avulla haluttiin tukea näiden potilaiden kuntoutumista kotona sekä auttaa ehkäisemään lonkan tekonivelluksaatioiden uusiutumista.
Lonkan tekonivelluksaation jälkeinen konservatiivinen kuntoutus noudattelee samoja perusperiaatteita kuin kuntoutus lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Poikkeuksia kuntoutuskäytännöissä esiintyy lähinnä liikerajoituksissa ja niiden kestossa. Kotiohje lonkan tekonivelluksaatiopotilaille sisältää ohjeet potilaan yksilöllisistä liikerajoituksista, tarvittavista apuvälineistä, perusliikkumisesta sekä autossa matkustamisesta luksoituneen lonkan liikerajoitukset huomioiden. Lisäksi ohje sisältää liikeharjoitukset lonkan stabiliteetin parantamiseksi sekä neuvoja turvalliseen liikunnan harrastamiseen.
Sulkeisella repositiolla hoidettavien lonkan tekonivelluksaatiopotilaiden kuntoutuskäytännöt vaihtelevat Suomessa sairaaloittain. Jatkossa näitä käytäntöjä tulee kartoittaa ja tutkia lisää yhtenäisempien kuntoutuskäytäntöjen saamiseksi kaikille tekonivelluksaatiopotilaita hoitaville sairaaloille.The risk of dislocation after primary hip arthroplasty is approximately 2–4%. Most commonly artificial hip joint dislocates posteriorly due to the posterolateral surgical approach. Many factors, such as earlier dislocations, revision arthroplasty, weak hip muscles, articular diseases, patient`s cognitive problems, female sex, high age and overweight increase the risk for dislocation after hip arthroplasty.
The objective of this study was to improve conservative physiotherapy and home in-struction of the patients with dislocated artificial hip joint in the Kanta-Häme Central hospital. The purpose of this study was to make a written home manual for patients with dislocation of the artificial hip joint.
Rehabilitation after dislocation of the artificial hip joint has same features as rehabilita-tion after hip arthroplasty. After dislocation it is important to pay attention to the movement restrictions and to improve stability of the hip joint.
Rehabilitation practices vary between hospitals in Finland. In future it is useful to study these practices more and develop uniform rehabilitation practices
