Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on kehittää erityistä tukea tarvitsevien lasten Sporttiskerhoa käyttämällä toiminnan ja sanallisen ohjaamisen tukena struktuuria ja puhetta tukevia kommunikointikeinoja. Tässä työssä struktuurilla tarkoitetaan ajan, paikan ja tilan jäsentelyä muun muassa värien ja musiikin avulla sekä puhetta tukevilla kommunikointikeinoilla tukiviittomia ja kuvia. Työn tarkoituksena on luoda pohja tuleville Sporttiskerhon ohjaajille tukiviittomien ja kuvien käytöstä liikuntaryhmässä ja antaa vinkkejä yleisesti oman oppimistulostemme kautta erityislasten liikunnanohjaamiseen. Lisäksi tavoitteenamme on kehittää omia ohjaustaitojemme ja kasvaa ammatillisesti sosiaaliohjaajana.
Opinnäytetyön aikana liikuntatoteutuksia oli yhteensä neljätoista kertaa ja niihin osallistui neljä 3-6-vuotiasta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Jokaisen lapsen ymmärretyksi tuleminen ja huomioon ottaminen oli ohjauksemme lähtökohtana. Työn tutkimusosassa tarkastellaan miten kuvien ja tukiviittomien käyttö vaikutti lasten toimintaan ja ohjeiden ymmärtämiseen kerhokerran aikana sekä miten niiden käyttö vaikutti lasten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Kerhokerroilla käytetyt kuvat löytyvät opinnäytetyön lopusta (Liite 1). Tutkimusmenetelmänä työssä toimivat omat havainnot ja niiden pohjalta kirjattu päiväkirja muun muassa kerhokertojen etenemisestä, lasten tarpeista ja struktuurin määrästä. Teetimme tutkimuksen aikana myös kyselyn vanhemmille, jossa he saivat kertoa omista havainnoistaan ja toiveistaan Sporttiskerhon strukturointia ja puhetta tukevia kommunikointikeinoja kohtaan.
Tutkimuksen tuloksesta käy ilmi kuinka tukiviittomat ja kuvat helpottavat ohjaamista ja lasten toimintaa. Kuvia ja tukiviittomia käytettäessä säännöllisesti ja strukturoidusti, lapset oppivat tunnistamaan tuntirakenteen ja sen etenemisen. Toisto tuottaa lapsille turvaa, jolloin keskittyminen uuteen toimintaan sujuu paremmin. Yksinkertaiset kuvat ja tarkentavat tukiviittomat toimivat yhdessä ja kertovat lapsille helposti toiminnan tarkoituksen. Vaikka sanallinen ohjaaminen ryhmässä pyrittiin pitämään mahdollisimman pienenä, ryhmässä puhumisen ja vuorovaikutuksen määrä kasvoi. Edistimme ammattitaitomme tuntirakenteen suunnittelussa (Liite 5), struktuurin käytössä sekä erityislasten ohjaamisessa. Saimme Sporttiskerhon ohjaamisesta paljon irti tulevaan työelämään.The purpose of this functional thesis is to develop the actions of Sporttis, a club for special needs children, by supporting the activities with signs, pictures and with dif-ferent ways of structuring. In this thesis structuring means pictures, images, music and other equipment which supports instructing. The aim of the thesis was to create a basis for future Sporttisclub instructors by using support gestures and images in group exercise based on our own experiences. In addition, our goal was to develop our own instructing skills and grow professionally as bachelors of social services.
During the thesis fourteen physical activity sessions were held, and four 3 to 6 year old children with special needs participated in them. The starting point of the guid-ance was to take on concern each child individual needs. The research section of the thesis examines how the use of images and signs affected on children's actions and understanding of given instructions during the club session, as well as how the chil-dren interacted with each other. The images used in the club sessions are presented in the appendix part of the thesis (Appendix 1). The results of this research were based on observations and diary covering for example the progress of the club sessions, the children's needs for guidance and the amount of structure. During the thesis also par-ents’ feedback was collected. Parents were allowed to present their own observations and wishes for Sporttisclub structuring and speech supporting means of communica-tion.
This research indicated that supporting signs and images clarified instructing and as-sisted participants functioning. When images and support signs are used in a regular and structured way, the children learn to recognize the structure of the session and its progression. Repetition creates children feeling of safety and reliability which makes concentrating on new activities easier. Simple pictures and supported signs work to-gether well and showed to children the purpose of the activity in an easy way. Alt-hough the verbal guidance in the group was kept as low as possible, the amount of speech and interaction increased in the group. As a future professional in social and health care, our instructing expertise and experience improved by using the support-ing sings and images and through our own observations and reflections
