Määrällisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millainen tietämys pienten lasten isillä on äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisesta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa Oulun alueen pienten lasten isien tietämyksestä äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisesta. Tavoitteena oli myös, että saatua tietoa voidaan hyödyntää neuvoloissa isien parissa työskenneltäessä ja saadun tiedon avulla pyrkiä kehittämään neuvolatoimintaa. Lisäksi tavoitteena oli saada tietoa mitkä asiat vaatisivat lisää informaatiota, ja mitkä ovat parhaat keinot tiedon välittämiseksi.
Tutkimus kohdistui Oulun alueen neljän äitiys- ja lastenneuvolan isä-asiakkaisiin. Tutkimuksen pääongelmina olivat: Mistä isät ovat saaneet tietoa äidin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Millaista tietoa isät ovat saaneet neuvolan terveydenhoitajalta äidin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Minkälaista tietoa isät toivovat saavansa äidin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?
Aineisto kerättiin 17.12.2010 – 28.2.2011 välisenä aikana neuvoloiden terveydenhoitajien jakaman kyselylomakkeen avulla. Otantamenetelmänä aineistonkeruussa toimi edustavan otoksen satunnaisotanta ja kyselyyn vastanneita oli yhteensä 69. Tutkimuksen aineiston keruu menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta, jonka vastaukset analysoitiin SPSS- ohjelmaa apuna käyttäen ja avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulokset osoittivat, että isät ovat saaneet tietoa synnytyksen jälkeisestä masennuksesta terveydenhoitajalta oppaiden ja keskustelun kautta. Kuitenkin melkein puolet vastanneista ei saanut terveydenhoitajalta tietoa aiheesta. Terveydenhoitaja oli kertonut isille masennuksesta yleisesti, esimerkiksi oireista ja tuen tarpeesta. Pääasiassa isät jäivät kaipaamaan tietoa tunnistamisesta, oireista ja miten toimia masennusta epäiltäessä. Tulokset osoittivat myös, että isät tarvitsevat lisää tietoa synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisesta. Isät, jotka saivat terveydenhoitajalta tietoa, tiesivät merkittävästi enemmän kuin isät, jotka eivät saaneet tietoa. Myös neuvolatoimintaan osallistumisella oli tutkimustulosten perusteella yhteys tietouteen positiivisesti. Suurin osa kyselyyn vastanneista isistä jäi kaipaamaan lisää informaatiota omalta terveydenhoitajalta. He myös kokivat, että parhaiten tietoa saisi neuvolan terveydenhoitajalta
