Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata AVH-potilaiden kotiutumisen onnistumista Armilan sairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta kotiutuneiden potilaiden näkökulmasta. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin kotiutuneiden AVH-potilaiden mielipiteitä heidän osastolla saamastaan jatkohoidon ohjauksesta ja siinä mahdollisesti esiintyvistä puutteista sekä heidän selviytymistään kotona päivittäisissä toiminnoissa.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Kyselylomake laadittiin tutkimuskysymysten pohjalta, ja aineisto kerättiin syys–lokakuussa 2011. Kyselylomake lähetettiin tammi–kesäkuun 2011 aikana Armilan sairaalan vaativan kuntoutuksen osastolta kotiutuneille potilaille (N=28). Vastausprosentti oli 64 % (n=18).
Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Analysointi suoritettiin pääasiassa manuaalisesti ja apuna käytettiin Windowsin Excel-taulukkolaskenta ja IBM SSPS Statistics 19.0 ohjelmia. Avoimet kysymykset analysoitiin luokittelemalla ja laskemalla frekvenssejä.
Kaikki vastaajat ilmoittivat tarvitsevansa toisen henkilön apua selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista. Avustava henkilö oli useimmiten puoliso tai sukulainen. Eniten apua tarvittiin lääkkeiden annostelemisessa ja ottamisessa, asioiden hoitamisessa kodin ulkopuolella sekä ruokailun järjestämisessä. Omatoimisimmin vastaajat selviytyivät sisätiloissa liikkumisesta.
Kokemukset saadusta ohjauksesta ja jatkohoidon suunnittelusta olivat enimmäkseen positiivisia. Omaisten resurssit huomioitiin, ja heidät otettiin hyvin mukaan potilaan jatkohoidon suunnitteluun. Kuntoutusjakso koettiin riittävän pitkäksi, ja kotiutumisen ajankohta suunniteltiin yhdessä. Jatkohoito-ohjeita pidettiin ymmärrettävinä, ja ohjaus oli pääsääntöisesti asiantuntevaa ja selkeää. Kotilomat auttoivat potilaita ymmärtämään heidän mahdollisuuksiaan selvitä kotona. Jatkohoidon ohjauksen puutteina pidettiin vähäisen kirjallisen materiaalin saamista mukaan sairaalasta kotiutuessa ja jatkohoitoon liittyvien kontrollikäyntien ajankohdan selkeää tiedottamista. Myös sosiaalietuuksiin liittyvä ohjaus koettiin puutteelliseksi.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Armilan sairaalan osastolla 3 AVH-potilaan hyvää ja suunnitelmallista kotiutumista arvioitaessa ja kehitettäessä.
Jatkotutkimuksissa tutkimuksen voisi toistaa suuremmalla otannalla tai kerätä aineisto laadullisin menetelmin. Omaisten näkökulman ja potilaan kognitiivisten ongelmien huomioiminen toisi hyödyllistä tietoa kotiutumisen onnistumisesta ja potilaan selviytymisestä.The purpose of this thesis was to describe the success of the stroke patients´ discharge from Armila Hospital’s demanding rehabilitation department from the patients’ perspective. According to the research questions, opinions from discharged patients about receiving guidance and their survival in daily activities at home were examined.
The thesis was a quantitative research. A questionnaire was formulated based on the research questions. The information was gathered by post during September and October 2011. The questionnaire was sent to the patients discharged from Armila Hospital’s rehabilitation department from January to June 2011(N=28). The response rate was 64% (n=18). The material was analyzed by statistical methods.
The results of the thesis are that all of the respondents needed help in daily activities. The assistant was most often a partner or relative. The respondents needed the most help to take medications, to run an errand outside the home, and with meals. Most respondents were able to move about indoors without help.
The positive results of the thesis are that the respondents were mostly satisfied with the guidance. Relatives resources were take into account. Relatives were involved in planning follow-up care. The hospital episode was seen as suitable in length. The guidance was understandable and professional. The weekend home leave from the hospital helped respondents to understand how to cope at home. The negative results are that the respondents received too little written material from the hospital. Follow-up treatment times contain incomplete information. Social benefits are not sufficiently explained to the respondents.
The results of this thesis can be used to develop the work of Armila Hospital’s rehabilitation department
