Imetys on vauvan suositeltava ravitsemusmuoto, ja Suomessa suositellaan yksinomaista imetystä 6 kk ikään asti. On kuitenkin tavallista, että vauvat saavat jo synnytyssairaalassa lisämaitoa imetyksen rinnalla. Lisämaito on riski imetyksen pituudelle ja terveydellinen riski vauvalle. Toisaalta imettämälllä saadun ravinnon määrän arvioiminen on vaikeaa, joten lisämaidon pois jättämisessä on riski vauvan aliravitsemukseen.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää kirjallisuuteen perehtymällä, millainen riski imetyksen riittämättömyyteen liittyvä vauvan kuivuminen on, ja miten sitä voi ehkäistä turvaten kuitenkin imetyksen mahdollisimman suuri osuus vauvan ravitsemuksessa. Keskeistä on kysymys imetyksen arvioimisesta: mistä tietää, saako vauva riittävästi maitoa. Lisäksi selvitetään keinoja lisätä imetyksen osuutta vauvan ravitsemuksessa.Työn tavoitteena on tuottaa tietoa terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön heidän ohjatessaan perheitä imetyksessä. Työ on tehty HYKS Naisten- ja lastentautien tulosyksikön imetyskoordinaattorien tilauksesta.
Tiedonhaku tehtiin CINAHL- ja Pubmed -tietokantoihin ja alan ammattilehtiin. Tulokseksi saatiin 53 artikkelia. Lisäksi lähteenä käytettiin kolmea ammatillista teosta imetyksestä, sekä suomalaista vauvojen ravitsemussuositusta ja Neuvolatyön käsikirjaa. Näistä lähteistä koottiin synteesi lisämaidon turvalliseen vähentämiseen ja imetyksen tehostamiseen liittyvistä seikoista.
Tiedonhaun tuloksena voi todeta, että kirjallisuus tarjoaa vain välillisesti hyödynnettävää tietoa lisämaidon turvallisen vähentämisen avuksi. Esimerkiksi äidinmaidon määrän lisäämiseen liittyvää vertailevaa tutkimusta ei löytynyt lainkaan, eikä alan ammattikirjallisuuskaan viittaa tutkimuslähteisiin. Vauvan vakava kuivuminen on harvinainen ilmiö, mutta liittyy selvästi imetystoiveeseen ja on riskinä
etenkin ensisynnyttäjillä. Ainoa varma tapa varmistaa vauvan ravitsemuksen riittämyys on riittävän tiheä punnitseminen.Breastfeeding is the recommended nutrition for babies, and 6 months of exclusive breastfeeding is recommended in Finland. Still, it is common for newborns to receive supplementary milk in addition to breastfeeding. Supplementary milk presents a risk to the duration of breastfeeding as well as to the baby's health. On the other hand, it is difficult to estimate exactly how much milk a baby gets while breastfeeding, which brings out the risk of malnutrition of the baby.
The purpose of this work was to investigate literature to find out what kind of risk the breastfeeding-associated dehydration is for a newborn, and how to prevent it while still securing the continuation of breastfeeding. The focus was in estimating breastfeeding: how do we know if the baby is getting enough milk. In addtion, this work searched for ways to increase the proportion of breastmilk in the baby's nutrition. The aim of this work was to produce information to be used by professionals in health care, as they advise families in breastfeeding matters.
The collection of data was made by searches in CINAHL and PubMed databases. The result of the searches was 55 articles, most of them research articles. In addtion, three esteemed professional books were used as well as the Finnish nutrition recommendations for infants and a guidebook in Finnish, 'Guidebook for Materinity and Child Welfare Clinics'. A synthesis was built on these sources, putting together matters connected with the question of decreasing supplementary milk safely.
The result of the search for information showed that the literature only gave indirect guidelines for this purpose. For example, no comparative research was found in increasing a mother's supply of breast milk. The severe hydration of a baby was found to be a rare occasion, but it was clearly connected to the mother's hope to breastfeed and especially to the risk concerning babies of primaparous mothers. The only reliable method to ensure the sufficiency of a baby's nutrition was to verify the baby's growth by weighing it often enoug
