Sosiaalinen media ja verkostot kommunikatiivisina tekoina : Pedagogiset haavoittuvuudet ja mahdollisuudet : Empiiris-hermeneuttinen tutkimus suomalaisten ja kreikkalaisten opettajien ja oppilaiden kokemuksista

Abstract

This thesis examines the intersection of social media with pedagogy. Pedagogy is a social experience and, as such, it entails communicative acts and generates discourses. These can be oral, written or ones that involve a certain type of inscription and take place in a shared, collaborative milieu. For knowledge building, collaboration patterns allow young people to work together, exchange ideas and views, and solve problems together. To open up such space for collaborative learning teachers and students need to take action. This pedagogical action is the text of pedagogy that is authored by all in order to express and serve the purposes of the participants of the pedagogical event. The pedagogical event becomes meaningful through the discourses that it generates. It is these discourses that social media promise to enhance by opening up opportunities for meaningful communication beyond limitations posed by the necessity for spatial co-presence or from following the route of a predetermined timetable. It follows then naturally that it is the meanings underlying social media and network communication that this study aims to untangle in order to gain an insight into the possibilities for better and deeper learning that arise through the pedagogical integra-tion of social media. This is however only potential. To understand whether this possibility can translate into actuality this thesis draws from Ricoeur s (1976) interpretation theory and the view of discourse as text and as action (Ricoeur 1991). To get there, the thesis discusses whether connectivity can truly make shareable and spreadable content public and how and to what degree social media do serve communicative purposes. Another way to confirm or falsify the promise of the social media is by examining whether and to what degree it serves the pedagogical purposes. Pedagogical purposes are shared purposes and, therefore, the thesis looks into the perspectives of both teachers and students, being the participants of the pedagogical event. They are also the agents whose actions form the event. Their perspectives then are important. Perspectives emerge through the discussions and analyses that shape the publications supporting the argument of the thesis. More particularly, two of the studies discuss and analyze Finnish and Greek language and science teachers experiences of social media and digital technologies integration into the pedagogical practice. The other two studies examine the experiences of students from Finland and Greece sharing and telling digital stories on a pedagogical social network. The studies of the dissertation draw from interview data. For data analysis qualitative methods, such as metaphor and content analysis, are used. Ultimately, what the discussion comes down to is an insight into whether the pedagogical practices constitute communicative practices. Practices, however, are informed by the wider context we find ourselves immersed in. In the same way that youth popular social network experience feeds into the pedagogical practice, so do teacher interactions and experiences with colleagues, training, workshops and relevant discourses inform their practices. In order to gain a deeper insight into the pedagogical purposes and the underlying thinking, therefore, the thesis discusses and analyzes teacher and student pedagogical action against the background literature and discussions on, for instance, open networks and popular social network activity. This methodological choice is, again, positioned within the framework of interpretation theory (Ricoeur 1976, 1991) and speaks to the intention to validate the thesis argument by gaining insights into and offering possible explanations of the meanings underlying social media for pedagogy and communication, being the phenomenon under investigation.Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen median ja pedagogiikan yhtymäkohtia. Pedagogiikalla tarkoitetaan tässä sosiaalista kokemusta, joka sisältää kommunikatiivisia tekoja ja luo diskursseja. Nämä teot ja diskurssit voivat olla suullisia tai kirjallisia, ja ne tapahtuvat jaetussa, yhteisöllisessä ympäristössä. Yhteisöllisyys tarjoaa nuorille mahdollisuuden työskennellä yhdessä, rakennella tietoa, vaihtaa ajatuksia ja näkökulmia sekä ratkaista ongelmia. Tällaisen tietoa tuottavan yhteisöllisen oppimisen aikaansaaminen edellyttää tekoja opettajilta ja oppilailta. Näitä tekoja voidaan kutsua pedagogiikan käsikirjoitukseksi . Sen laatijoita ovat kaikki oppimistilanteeseen osallistuvat. Käsikirjoituksessa tulevat näkyviksi osallistujien tarkoitusperät ja se, miten niihin vastataan. Oppimistilanteen merkityksellisyys tulee siis näkyväksi sen tuottaman diskurssin kautta. Sosiaalinen media voi edistää näitä diskursseja avaamalla mahdollisuuksia merkitykselliseen kommunikaatioon ilman fyysisen läsnäolon pakkoa tai aikataulujen asettamia rajoituksia. Tämä tutkimus pyrkii pureutumaan sosiaalisen median ja verkkovuorovaikutuksen taustalla oleviin merkityksiin. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää sellaisia paremman ja syvemmän oppimisen mahdollisuuksia, joita pedagogiikan ja sosiaalisen median integroitumisesta seuraa. Sosiaalisen median ja verkkovuorovaikutuksen kytkemisessä oppimiseen on paljon potentiaalia, mutta se ei aina aktualisoidu. Tämän potentiaalin ja sen aktuali-soitumismahdollisuuksien ymmärtämiseksi tässä tutkimuksessa hyödynnetään Ricoeurin (1976) tulkintateoriaa ja näkemystä diskurssista tekstinä ja toimintana (Ric-oeur 1991). Tutkimuksessa tarkastellaan, voiko konnektiivisuus todella tuottaa julkista jaettavaa ja levitettävää tietoa, sekä kuinka ja missä määrin sosiaalisen median kautta tapahtuva vuorovaikutus palvelee kommunikatiivisia tarkoitusperiä. Sosiaalisen median ja verkkovuorovaikutuksen potentiaalia tutkitaan myös siitä näkökulmasta, missä määrin ja millä tavalla ne palvelevat pedagogisia tarkoitusperiä. Pedagogiset tarkoitusperät ovat jaettuja, mistä syystä tässä tutkimuksessa perehdytään sekä opettajien että oppilaiden näkökulmiin oppimistilanteen osallistujina. Opettajat ja oppilaat ovat toimijoita, joiden teot muodostavat oppimistilanteen, ja siksi heidän näkökulmansa ovat tärkeitä. Heidän näkökulmiaan on kartoitettu tätä tutkimusta varten tuotetuissa julkaisuissa. Kaksi julkaisuista käsittelee suomalaisten ja kreikkalaisten kielten- ja luonnontieteenopettajien kokemuksia sosiaalisen median ja digitaalisten teknologioiden integroinnista opetukseen. Toiset kaksi julkaisua käsittelevät suomalaisten ja kreikkalaisten oppilaiden kokemuksia digitaalisten tarinoiden kertomisesta pedagogisessa sosiaalisessa verkostossa. Julkaisut perustuvat haastatteluaineistoon. Aineiston analysoinnissa on käytetty laadullisia menetelmiä, kuten metafora- ja sisällönanalyysia. Tutkimus tiivistyy ymmärrykseen siitä, että pedagogiset käytännöt koostuvat kommunikatiivista teoista. Nämä käytännöt liittyvät laajempaan kokonaisuuteen, jonka osia olemme. Samalla tavalla kuin nuorison kokemukset sosiaalisista medioista siirtyvät pedagogisiin käytäntöihin niihin siirtyvät myös opettajien kokemukset muun muassa kollegoiden välisestä vuorovaikutuksesta, koulutuksista ja työpajoista. Syvemmän ymmärryksen saavuttamiseksi tutkittavasta aiheesta opettajien ja oppilaiden kommunikatiivisten tekojen analyysi on kytketty taustakirjallisuuteen ja keskusteluihin esimerkiksi avoimista verkostoista ja sosiaalisen median toiminnoista. Tämä metodologinen valinta on asemoitu tulkintateoreettiseen viitekehykseen (Ricoueur 1976, 1991), ja sen perustana on pyrkimys ymmärtää ja selittää pedagogisen sosiaalisen median ja kommunikaation taustalla olevia merkityksiä