Expanding the criteria for deceased organ donors increases the risk of delayed graft function (DGF) complicating kidney transplant outcome. Liver transplant recipients are at an increased risk for kidney injury both before and after transplantation and renal dysfunction strongly associates with morbidity and mortality. Identifying kidney injury early is crucial in achieving favorable outcome after transplantation. However, there are currently no reliable methods for predicting kidney damage in transplant patients.
Neutrophil gelatinase-associated lipocalin (NGAL) is a novel marker for acute kidney injury. The aim of the study was thus to test whether kidney donor and recipient urine and serum NGAL could predict DGF and prolonged DGF lasting >14 days, and whether plasma NGAL obtained prior to liver transplantation could predict prolonged kidney injury. The studies included 99 deceased kidney donors and their 176 adult recipients and 203 consecutive liver transplant recipients.
DGF was seen in 39% of the kidney grafts and the duration of DGF was prolonged in 26 cases. Long-term graft function was significantly decreased in prolonged DGF grafts. NGAL correlated with other markers that describe kidney function such as serum creatinine and GFR. Based on the results measuring serum or urine NGAL the following morning after transplantation predicts DGF and prolonged DGF. Donor urine NGAL correlated with prolonged DGF. In the liver transplant recipients, pretransplant NGAL could not predict posttransplant kidney injury. However, it predicted irreversibility of pretransplant kidney dysfunction, which is helpful in optimizing patient care and deciding whether combined liver-kidney transplantation is needed.
In conclusion, measuring blood (serum or plasma) NGAL is useful in assessing kidney function after kidney and liver transplantation.Viivästynyt siirteen käynnistyminen on merkittävä munuaissiirron pitkäaikaisennustetta heikentävä tekijä koskettaen noin kolmannesta munuaissiirroista. Sen ilmaantumista ja kestoa ei voi ennustaa. Sen määrä lisääntyy kun siirrettäväksi hyväksytään yhä vanhempien henkilöiden munuaisia. Maksan vajaatoimintaan liittyy usein myös munuaisten vajaatoiminta. Ennen maksansiirtoa on vaikea ennustaa kenen munuaiset toipuvat ja kuka jää dialyysiriippuvaiseksi maksansiirron jälkeen. Mikäli tätä voitaisiin ennustaa tälle potilasryhmälle voitaisiin tehdä kombinoitu munuaisen ja maksansiirto.
NGAL (Neutrophil Gelatinase-Associated Lipocalin) on seerumista ja virtsasta mitattavissa oleva proteiini, jonka on todettu ennustavan akuuttia munuaisten vajaatoimintaa paremmin kuin tällä hetkellä muuten käytössä olevien menetelmien, kuten kreatiniinin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin NGAL proteiinin kykyä ennustaa viivästynyttä käyntiinlähtöä, luovuttajan munuaisten laatua, sekä munuaisten vajaatoiminnan kestoa maksansiirron yhteydessä. Varhainen diagnoosi mahdollistaisi yksilöllisen hoidonsuunnittelun ja terapeuttisten interventioiden kehittämisen, jolla viivästynyttä käyntiinlähtöä pystyttäisiin jopa estämään.
Munuaissiirtotutkimus koostuu 99 perättäisestä elinluovuttajasta ja heidän munuaistensa vastaanottajista (n=176). Maksatutkimuksessa on mukana kaikki maksansiirtopotilaat vuosilta 2005-2010. NGAL proteiinin pitoisuus määritettiin munuaisten luovuttajien ja vastaanottajien seerumi- ja virtsanäytteistä eri aikapisteissä ja maksansiirtopotilaiden plasmasta ennen maksansiirtoa.
Tutkimuksessa 39% munuaissiirteistä käynnistyi viiveellä. Siirteen pitkäaikaisennuste heikkeni merkittävästi kun viivästynyt käyntiinlähtö pitkittyi yli 14vrk kestäväksi. Tutkimuksen tulosten perusteella siirteen käynnistymistä voi ennustaa mittaamalla seerumin ja virtsan NGAL pitoisuutta munuaissiirron jälkeisenä aamuna. Luovuttajan virtsan NGAL korreloi muiden munuaisten toimintaa kuvaavien mittareiden kanssa, kuten seerumin kreatiniini ja GFR. Luovuttajan virtsan NGAL puolestaan ennusti pitkittyvää viivästynyttä käyntiinlähtöä. Sen sijaan seerumin NGAL ei kuvastanut luovuttajan munuaisten toimintaa. Maksansiirtopotilailla ennen siirtoa mitattu plasman NGAL ei ennustanut kenelle kehittyy heti siirron jälkeen munuaisten vajaatoiminta mutta oli riippumaton ennusarvo kenelle munuaisten vajaatoiminta jää pysyväksi siirron jälkeen ja näin voisi auttaa arviossa tarvitaanko kombinaatiosiirto.
Veren (seerumin tai plasman) NGAL pitoisuusmääritystä voidaan käyttää arvioitaessa munuaisten toimintaa munuais- ja maksansiirron jälkeen
