This doctoral dissertation is a metatheoretical survey into the central semantic concepts of Cognitive Grammar (CG), a semantics-driven theoretical grammar developed by Ronald W. Langacker. CG approaches language as a semiotic system inherently structured by certain cognition-general capacities, and it defends a usage-based conception of language, therefore denying the strict dichotomy between language and other realms of conceptualization and human experience.
For CG, linguistic meaning is thus defined relative to our general cognitive and bodily disposition, as well as to the contents of experience the former structure. The cognitive and experiential aspects of meaning are described relative to so-called dimensions of construal. In this study, I will provide a systematic critical account of the theoretical explanation Cognitive Grammar provides for the dimensions of construal.
The point of departure will be in social ontology of linguistic meaning developed and defended by Esa Itkonen, who has accordingly criticized Cognitive Grammar for inconsistent psychologism. According to Itkonen, linguistic meaning is an object of common knowledge and cannot be reduced into an individual s conceptualization; the dimensions of construal capture experiential meaning that is part of language as a social semiotic resource. This entails that linguistic semantics assume as its object of description non-objective, perspectival meanings that are commonly known.
It will be argued that the usage-based nature of CG provides a way to release this tension between objective and non-objective aspects of meaning by explaining how perspectivity of semantics results from the acquisition and adjustment of meanings in actual discourse. This, however, necessitates an ontological revision of Cognitive Grammar and rehabilitation of the sociality of a linguistic meaning, which is the topic of this study.
In addition to the work by Itkonen, prominent socially oriented cognitive linguists, such as Jordan Zlatev, have emphasized the necessary intersubjective basis of experiential meaning. Within the Fennistic studies, on the other hand, the intersubjective approach to CG and Cognitive Linguistics in general has taken the form of combining cognitive linguistic methodologies with Conversation Analysis.
This study combines elements from both of these approaches in order to provide a comprehensive assessment of the notion of construal in CG. In so being, the main task of this study is to critically evaluate the cognition-based explanation for the dimensions of construal, provide a socially grounded alternative, and apply the alternative into analysis of construal in (written discourse).
The thesis demonstrates that the dimensions of construal are not dependent on the aspects of cognitive theory on the basis of which they are argued for. Instead, the notion of construal is shown to be inherently intersubjective and context-sensitive. Construal captures aspects of semantic organization that are correlates of intersubjective alignment between conceptualizing subjects in a given discursive context.Kielellinen merkitys sisältää väistämättä jonkinlaisen näkökulman siihen, mihin kielellinen merkki, kuten sana tai syntaktinen kokonaisuus, viittaa. Esimerkiksi ilmauksia avohoitotapaus ja mielenterveyskuntoutuja voidaan käyttää sujuvasti samasta ihmisestä tai ihmisryhmästä, mutta silti niiden merkitys on eri. Ensimmäinen vaihtoehdoista ilmaisee suoraan eräänlaisen hoitopäätöksen synnyttämän kategorian (avohoito-) yhdistettynä kokonaisilmauksen alentavuutta alleviivaavaan pääsanaan (-tapaus). Toinen ilmauksista taas esittää kuvatun ihmisen aktiivisena toimijana, joka itse työskentelee terveytensä parantamiseksi.
Merkityksen näkökulmaisuus voidaan mieltää ilmaistun asian tai asiaintilan ja kieleen kirjautuneen käsitteistäjän väliseksi suhteeksi: asiaa tai asiantilaa ikään kuin tarkastellaan jostakin sijainnista käsin kielellisesti. Toisaalta näkökulmaisuus on kaikille kielenkäyttäjille yhteistä tietoa. Kielitieteessä teoreettisena haasteena on pitkään ollut se, miten tämä näkökulmaisuuden ja jaettuuden yhdistelmä voidaan selittää ja kuvata johdonmukaisesti merkityksen tutkimuksessa.
Tässä väitöstutkimuksessa otetaan kriittiseen tarkasteluun kognitiivisena kielioppina tunnettu teoreettinen kielioppi ja arvioidaan sen kykyä selittää ja kuvata merkityksen näkökulmaisuus käsitteen konstruointi ( construal ) kautta. Konstruointi käsittää joukon ulottuvuuksia, joiden arvoja muuttamalla sama asia voidaan ilmaista lukuisin eri tavoin: esimerkki-ilmauksissa yllä vaihtelee vaikkapa se, mikä viitatusta ihmisryhmästä profiloidaan eli tuodaan ilmauksen ilmitasolle. Tarkkaan ottaen tutkimus käsittelee näiden eri ulottuvuuksien teoreettista perustelua ja toisaalta sitä, kuinka koherentteja ne ovat kuvauskäsitteinä.
Väitöstutkimus osoittaa, että konstruoinnin ulottuvuuksien avulla voidaan kuvata tehokkaasti ilmausten ymmärrettävyyden kannalta välttämättömiä merkityspiirteitä. Toisaalta konstruoinnin ulottuvuuksien teoreettinen perustelu on ongelmallinen. Kognitiivinen kielioppi pyrkii selittämään konstruoinnin ulottuvuudet yksilön kielellisen prosessoinnin ominaisuuksina, mikä on ristiriidassa kielellisen merkityksen jaettuuden kanssa. Väitöstutkimus osoittaa tämän selitystavan loogiset heikkoudet ja esittää konstruoinnille vaihtoehtoisen perustelun. Tässä perustelussa konstruointi esitetään ensisijaisesti sosiaalisena, ilmauksen ymmärrettävyyteen ja kohdennettuuteen liittyvänä ilmiönä
