This dissertation is positioned in the fields of sociology of education, urban sociology and family studies. The focus of the study is on schools and families lower-secondary school choices in 2010s urban Finland. The study consists of four academic articles and an introductory part, in which the results of the four original articles are presented and discussed in relation to each other. The first sub-study (I) is a literature review, in which the application and transmission of concepts in school choice research in five European countries is examined. The three empirical sub-studies (II−IV) concentrate on how the reputations and prestige of schools and their general and selective classes in the case city of Espoo are constructed in the parental discourse, what sorts of lower-secondary school choices the families conduct in relation to those hierarchies of symbolic prestige, and which factors seem to be interrelated to the success in the competition over certain study positions. The analysis concentrates on the differences in reputation between general and selective classes across and within schools, the constructed urban spaces of school choice, and families choices. The ways in which the educational trajectories of the pupils diversify and differentiate in basic education were analysed.
The data consists of 96 semi-structured thematic interviews with parents of 6th graders. The interviews were conducted during the spring of 2011 in the research project Parents and School Choice. Family Strategies, Segregation and School Policies in Chilean and Finnish Basic Schooling (PASC). The data includes parents from all school catchment areas. The interviews were analysed by applying theory-informed qualitative content analysis. The theoretical framework leans strongly on Pierre Bourdieu s theory and conceptualisations of distinction. The analysis focuses on how the conducted school choices relate to families possession of different forms and combinations of cultural, social and economic capital and how these processes relate to the symbolically differentiated space of school choice. The study deals with who chooses, what is chosen, and especially with how and why. The parental discourse on school choice has been contrasted with the noted worry concerning the increase in urban segregation in the metropolitan area, the social and academic school differentiation, and the general condition of the Finnish comprehensive school.
The space of school choice in the city of Espoo was divided into two separate spaces of school choice in the parental discourse: the local space of school choice and the selective space of school choice. The central divide was the pupil selection conducted by some of the schools to their selective classes. The local space of school choice consisted of general classes in schools within the catchment area. In some of the local spaces the symbolic hierarchy of the general classes was non-existent, but in some local areas the general classes across schools had a strict hierarchy. The general class in the bottom of the hierarchy was considered to be a study environment to avoid. The most common way of aiming to avoid the school allocation to those aversive classes was to apply for classes with a special emphasis. These classes comprised the selective space of school choice, which covered the whole city area and did not follow any catchment area borders. The transition from the local space to the selective space of school choice required different forms and amounts of cultural, social and economic capital from the family, and was not thereby equally accessible as an option to all families.
In addition, the most desirable choices for the parents in their discourse were not the classes with elite reputations with high selectivity and presumably demanding teaching. The most desirable classes were often considered to be good enough in terms of teaching and learning, and somewhat selective, as long as desirable amounts of social and ethnic diversity existed. Contentment with school was emphasised in the discourse around the most desirable classes. The elite classes were avoided due to their expectedly high levels of unnecessary competition between pupils.
The analysis on the school choices of upper-class families showed how the mobilisable amounts of different forms and combinations of capital strongly impacted the process of school choice. Optimising the school choice of the child in the competition over study positions was interconnected with social capital, as well as with the mechanisms of transforming and transmitting cultural and economic capital from one form to another and from one field to the next. The most successful with the highest numbers of realistic choices were those possessing the most amounts of capital. The role of social capital was emphasised. The success of the upper-class child in the competition seemed to derive from the habitus, and via their shared lifestyles success in the school choice seemed natural among them. The social differentiation produced by the practices of selection of pupils were noticed in the parental discourse, and the choice was legitimised by referring to meritocratic selection procedures and talented and motivated children. The cultural capital derived from the field of culture, such as skills in music or sports, turned out to be relevant trump cards in the competition over study-positions in selective classes within publicly funded compulsory education in Finland.
The central features in the optimizing of the choice were the families capacities to evaluate their own position in the social space in relation to other families in the field as well as to the symbolic hierarchy of the schools. This combination is named as the social space of school choice. The limitations to parental action are urban limitations, caused by the urban structure of the city, as well as the borders of educational governance (e.g. catchment areas). The central notion is that the differentiation of school choices across families (how the families are able and willing to conduct school choices) are related to their possessed amounts of capital also in Finland. Interestingly, these processes of pupil selection seem to guide pupils from different social backgrounds seemingly naturally to different educational trajectories already within comprehensive education.Tämä koulutussosiologian, kaupunkisosiologian ja perhetutkimuksen rajapinnalle sijoittuva tutkimus kohdistuu kaupunkien kouluihin ja perheiden kouluvalintoihin lapsen siirtyessä perusopetuksen alakoulusta yläkouluun 2010-luvun suomalaisessa kaupunkiympäristössä. Tutkimus koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja yhteenvedosta, jossa artikkeleissa esiteltyjä tuloksia esitellään ja kehitetään edelleen suhteessa toisiinsa. Ensimmäinen artikkeli (I) on kirjallisuustarkastelu, jossa on arvioitu kouluvalintatutkimuksen käsitteiden käyttämistä ja paikallista siirtymistä viidellä kielialueella Euroopassa. Kolmessa empiirisessä artikkelissa (II IV) tutkimustehtävänä on ollut tarkastella, millaisiksi tutkimuskaupungin, Espoon, koulujen maineet rakentuvat vanhempien puheessa, millaisia kouluvalintoja perheet tekevät suhteessa koulujen ja niiden luokkien välisiin havaittuihin mainehierarkioihin, ja millaiset osatekijät näyttävät vaikuttavan siihen, keillä lapsista on parhaat edellytykset pärjätä kilpailussa koulutuspaikoista. Tutkimuksessa tarkastellaan koulujen välisiä ja sisäisiä maine-eroja, niiden muodostamia erilaisia kouluvalintatiloja ja perheiden tekemiä kouluvalintoja. Työssä on analysoitu sitä, miten koulutuspolkujen eriytymismekanismit rakentuvat tehtyjen koulutusvalintojen kautta jo perusopetusvaiheessa.
Aineisto koostuu 96 espoolaisen, kuudesluokkalaisen lapsen vanhemman puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2011 Parents and School Choice. Family Strategies, Segregation and School Policies in Chilean and Finnish Basic Schooling (PASC) -tutkimusprojektissa. Aineistossa on vanhempia Espoon kaikilta oppilasalueilta. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla nojaten Pierre Bourdieun distinktio-teorian käsitteistöön. Työssä on analysoitu, miten perheiden väliset erot kouluvalinnoissa jäsentyvät puheessa perheen kulttuurisen, sosiaalisen ja taloudellisen pääoman määrän ja komposition mukaan ja millaisia eriytyviä koulutuspolkuja nämä prosessit yhdessä symbolisesti eriytyneen kouluvalintatilan kanssa muodostavat jo perusopetusvaiheessa. Tarkastelussa on kuka valitsee, mitä valitaan ja erityisesti miten ja miksi. Perheiden koulutusstrategioihin liittyvää puhetta on tulkittu suhteessa esitettyyn huoleen kaupunkitilan sosiaalisesta ja koulujen sosiaalisesta ja tiedollis-taidollisesta eriytymisestä sekä suomalaisen, ennen yhtenäiseksi mielletyn, peruskoulun tilasta.
Kaupungin kouluvalintatila jakautui maineeltaan vanhempien puheessa kahteen erilliseen tilaan, paikalliseen ja valikoivaan kouluvalintatilaan, joiden rajapinnan ensisijainen jäsentäjä oli koulujen toteuttama oppilasvalikointi. Paikallinen kouluvalintatila koostui kodin ympärillä olevan hallinnollisen oppilasalueen koulujen yleisopetuksen luokista, joihin oppilaat osoitettiin lähikouluperiaatteella. Osalla oppilasalueista koulujen välinen mainehierarkia oli olematon, mutta osassa paikallisia kouluvalintatiloja maineet jäsentyivät symboliseen hierarkiaan. Hierarkian huonomaineisimman luokan välttämisestä puhuttiin. Yleisin välttämisen keinona mainittu strategia oli siirtyminen painotetun opetuksen luokista koostuvaan, koko kaupungin kattavaan valikoivaan kouluvalintatilaan. Tämä siirtymä kuitenkin vaati perheeltä paitsi taloudellista, myös sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, eikä siksi ollut käytännössä yhtäläinen ja todellinen mahdollisuus kaikille.
Toisaalta mainehierarkioiden tarkemmassa tarkastelussa osoittautui, ettei useinkaan toivotuin ja omalle lapselle sopivimmaksi mielletty luokka ollut maineeltaan valikoivin ja tiedollis-taidollisesti vaativin. Toivotuimman luokan piirteiksi valtaenemmistöltään keskiluokkaisessa aineistossa mainittiin riittävän hyväksi mielletty opetus ja oppiminen, jonkinlainen oppilasvalikointi kuitenkin säilyttäen luokkakokoonpanon vähäinen sosiaalinen ja etninen moninaisuus ja erityisesti korkea koulutyytyväisyys ja -hyvinvointi. Eliittimaineisia luokkia vältettiin tarpeettomaksi mielletyn oppilaiden välisen oletetun kilpailun vuoksi.
Yläluokkaisten perheiden kouluvalintojen tarkastelussa havaittiin, miten mobilisoitavissa olevien pääomien määrä ja kompositio vaikuttivat kouluvalinnan onnistuneeseen toteuttamiseen. Lapsen kouluvalinnan optimoiminen kilpailussa oppilaspaikoista nivoutui paitsi tietynlaiseen sosiaaliseen pääomaan, myös kulttuurisen ja taloudellisen pääoman muuntamisen ja kentältä toiselle siirtämisen mekanismeihin. Parhaiten kilpailussa oppilaspaikoista vaikuttivat selviytyvän ne, joilla oli näitä kaikkia. Sosiaalisen pääoman merkitys korostui. Yläluokkaisten lasten menestyminen oppilasvalikoinnissa valikoiville luokille juontui habituksesta ja elämäntyylistä ja näyttäytyi siten luonnollisena . Oppilasvalikoinnin tuottama havaittu sosiaalinen eriytyminen kouluissa nostatti silti puhetta valikoinnin legitimaatiosta, joka palautui meritokratialla oikeuttamiseen ja puheeseen lahjakkaasta ja motivoituneesta lapsesta. Oli havaittavissa, että muilla kentillä toimiva kulttuurinen pääoma, kuten lapsen taidot musiikissa tai urheilussa, osoittautui kelvoksi valttikortiksi myös kilpailussa oppilaspaikoista suomalaisen julkisrahoitteisen perusopetuksen sisällä.
Optimoinnin keskeisenä tekijänä olivat perheen kyky oman asemansa hahmottamiseen suhteessa koululuokkien symboliseen järjestykseen ja omien pääomien muodostaman aseman tarkastelu suhteessa muihin kentällä toimiviin perheisiin. Tämä yhdistelmä on tutkimuksen yhteenvedossa nimetty sosiaaliseksi kouluvalintatilaksi. Sosiaalisen kouluvalintatilan muina rajaajina toimivat kaupunkitilan muodostamat urbaanit rajoitteet ja kouluhallinnon asettamat valinnan rajoitukset. Keskeinen havainto on, että perheiden kouluvalinnat ja niiden eriytyminen ovat myös suomalaisessa kaupunkiympäristössä sidoksissa perheen pääomiin. Oppilasvalikoinnin muodot ja perheille mahdollistuva toiminta sosiaalisessa kouluvalintatilassa muokkaavat oppilaiden valikoitumista perusopetuksen sisällä, mikä hiljaisesti ja näennäisen luonnollisesti ohjaa eri yhteiskuntaluokista tulevia lapsia ja nuoria eri koulutusreiteille jo perusopetusvaiheessa
