Type 2 diabetes occurs as a consequence of aging, family history, physical inactivity, unhealthy diet and obesity and it is an increasing public health problem worldwide. The condition is associated with high rates of mortality from co-morbid cardiovascular diseases and poor health-related quality of life (HRQoL). A large proportion of individuals with type 2 diabetes are not diagnosed for up to a decade after onset unless a screening programme has been implemented. The estimated prevalence of undiagnosed diabetes in China accounts for about 60-70% of the diabetes population. Diabetes education that is targeted at the general population is the key to increase public knowledge and awareness and is a fundamental building block for addressing the diabetes epidemic. Screening for identifying undiagnosed diabetes could lead to earlier identification and intervention, and postpone or prevent the onset of diabetes and its complications. However, there is a paucity of study on the impact of education and screening programmes on HRQoL, lifestyle modification of the targeted population, and the cost-effectiveness of such programmes.
The objectives of this study were to investigate 1) the cost and effectiveness of a population-based education programme to increase public knowledge and awareness of diabetes; 2) the cost-effectiveness of two different screening tools for undiagnosed diabetes; 3) impact of type 2 diabetes and its complications on individuals HRQoL; 4) impact of a screening programme on individuals overall HRQoL, depression dimension and lifestyle modification.
This study was based on data analyses of two population-based diabetes surveys conducted in 2006 (Survey A) and 2009 (Survey C), and a dataset of diabetes high-risk population identified through the Qingdao Diabetes Prevention Program (QD-DPP) between 2007 and 2010 in Qingdao, China (Survey B). The same stratified, random cluster sampling method was used in Surveys A and C to recruit a representative sample of the general population who had lived in Qingdao city for at least five years. A total of 5355 individuals in Survey A and 5110 in Survey C aged 35-74 years participated in the surveys. A total of 3108 rural participants who did not have diabetes at baseline in 2009 were invited for a re-examination and 1782 individuals attended the follow-up survey. A standard 2h 75g oral glucose tolerance test was administrated to all participants in both surveys. Diabetes education and health promotion information and activities under the framework of QD-DPP were given via printed and audio-visual media, the internet, free distribution of information booklets and diabetes risk score (DRS) flyers that targeted the entire population of 1.94 million who lived in the intervention areas. An adult with a DRS more or as much as 14 was considered at high-risk for diabetes and invited to a nearby community clinic for a free capillary blood glucose test.
The proportions of participants who correctly marked obesity, physical inactivity and positive family history of diabetes as the risk factors of diabetes were doubled in both urban and rural populations, irrespective of age and gender during the QD-DPP education campaign period. The cheapest way to inform 1000 individuals about type 2 diabetes was to distribute DRS flyers (¥54, ¥ = Chinese yuan), followed by the newspapers articles (¥77), booklets (¥313) and by radio programmes (¥375) (1 ≈7¥, for the year 2015). The fasting capillary glucose (FCG) test and Chinese DRS questionnaire were used as the first-line screening tools and these were evaluated for detecting undiagnosed diabetes in primary care settings. The sensitivity of FCG and DRS was 65.1% and 65.8%, whereas their respective specificity was 72.4% and 55.2%. The costs per undiagnosed diabetes identified at the optimal cut-off values of 6.1 mmol/l for FCG and 14 for DRS were ¥674 and ¥844, respectively. The area under curve (AUC) was higher for FCG than for DRS (75.3% vs. 63.7%, p less than 0.001). People with previously known type 2 diabetes reported that the symptomatic comorbidities had a strong negative impact on HRQoL; no significant difference was detected between people without diabetes and with newly diagnosed diabetes. The screening and labelling as pre-diabetes or normoglycaemia had no adverse impact on the participants overall HRQoL and depression. An improvement in lifestyle as measured by the frequency of physical activity and vegetable intake was observed at 3 years post screening in both groups.
In conclusion, the QD-DPP education campaign efficiently increased public knowledge and awareness of diabetes. The DRS questionnaire is a simple, non-invasive and reliable first-line screening tool to identify undiagnosed diabetes at primary care settings. The diabetes screening programme in Qingdao generated positive changes towards a healthy lifestyle and did not result in any harm to the participants.Tyypin 2 diabetes on kasvava kansanterveysongelma maailmanlaajuisesti. Syitä ovat ikääntyminen, perhehistoria, fyysisen liikunnan puute, epäterveellinen ruokavalio ja lihavuus. Tautiin liittyy huono terveyteen liittyvä elämänlaatu ja korkea kuolleisuus liitännäisiin sydän- ja verisuonisairauksiin. Suurta osaa henkilöistä, joilla on tyypin 2 diabetes, ei diagnosoida jopa vuosikymmeneen ilman seulontaohjelmaa. Kiinassa diagosoimattoman diabeteksen osuus on noin 60-70%. Väestölle suunnattu diabetesopetus on avainasemassa, kun halutaan lisätä tietoa ja tietoisuutta taudista ja rakentaa perustaa diabetesepidemian vastustukseen. Seulonta diagnosoimattoman diabeteksen löytämiseksi voisi johtaa varhaisempaan interventioon sekä diabeteksen ja sen komplikaatioiden puhkeamisen siirtämiseen tai ehkäisyyn. Koulutus- ja seulontaohjelmien vaikutusta kohdeväestön terveyteen liittyvään elämänlaatuun ja elämäntyylin muutokseen sekä sellaisten ohjelmien kustannusvaikuttavuutta on kuitenkin tutkittu vähän.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Kiinassa 1) väestön diabetestiedon ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävän väestön opetusohjelman kustannuksia ja kustannusvaikuttavuutta; 2) diagnosoimattoman diabeteksen kahden erilaisen seulontaohjelman kustannusvaikuttavuutta; 3) tyypin 2 diabeteksen ja sen komplikaatioiden vaikutusta ihmisten terveyteen liittyvään elämänlaatuun 15D:llä mitattuna; 4) seulontaohjelman vaikutusta ihmisten terveyteen liittyvään elämänlaatuun, masennukseen ja elämäntyylin muutokseen.
Tämä tutkimus perustuu kahteen diabetesta koskevaan väestökyselyyn, jotka toteutettiin vuonna 2006 (kysely A) ja 2009 (kysely C), sekä aineistoon diabeteksen suhteen korkeariskisestä väestöstä, mikä tunnistettiin vuosien 2007 ja 2010 välillä Qingdaon diabeteksen ehkäisyohjelman (Qingdao Diabetes Prevention Program, QD-DPP) (kysely B) avulla Qingdaossa, Kiinassa. Kyselyissä A ja C käytettiin samaa ositettua ja satunnaistettua ryväsotantaa, jolla otettiin edustava otos väestöstä, joka oli asunut Qingdaon kaupungissa ainakin viisi vuotta. Kaikkiaan 5355 henkeä, iältään 35-74 vuotta, osallistui kyselyyn A ja 5110 kyselyyn C. Kaikkiaan 3108 maaseudun asukasta, joilla ei ollut diabetesta lähtötilanteessa vuonna 2009, kutsuttiin uusintatutkimukseen ja 1782 henkeä osallistui seurantakyselyyn. Kaikille molempien kyselyiden osallistujille tehtiin standardi 2 tunnin 75g:n suullinen sokerirasitustesti. QD-DPP:ssa toteutettiin diabetesopetusta ja terveyden edistämistä käyttämällä painettua ja audiovisuaalista viestintää, internetiä, sekä jakamalla maksutta informaatiolehtisiä ja diabeteksen riskilukeman (diabetes risk score, DRS) esitteitä interventioalueiden koko 1.94 miljoonan kohdeväestölle. Aikuisilla, joilla DRS enemmän tai yhtä paljon kuin 14, katsottiin olevan korkea diabetesriski ja heidät kutsuttiin läheiseen terveyskeskukseen maksuttomaan verensokeritestiin.
QD-DPP:n opetuskampanjan aikana kaksinkertaistui ikään ja sukupuoleen katsomatta sekä maaseudulla että kaupungissa niiden osallistujien osuus, jotka merkitsivät oikein lihavuuden, fyysisen liikunnan puutteen ja diabeteksen perhehistorian diabeteksen riskitekijöiksi. Halvin tapa opettaa 1000 henkilöä oli jakaa DRS-esitteitä (¥54, ¥ = CNY = kiinan yuan, vaihtokurssi EUR 1 = CNY 7.1396, elokuun 14, 2015), seuraavina olivat sanomalehdet (¥77), informaatiolehtiset (¥313) ja radio-ohjelma (¥375). Paastosokeritesti (Fasting capillary glucose, FCG) ja kiinalainen DRS-kyselylomake arvioitiin ensilinjan seulontamenetelminä etsittäessä diagnosoimatonta diabetesta perusterveydenhuollossa. FCG:n ja DRS:n herkkyys oli 65.1 % and 65.8 %, tarkkuus 72.4 % and 55.2 %, ja kustannus löydettyä diagnosoimatonta diabetesta kohti ¥674 ja ¥844, mainitussa järjestyksessä, kun optimaaliset raja-arvot olivat 6.1 mmol/l FCG:lle ja 14 DRS:lle. Pinta-ala käyrän alla (area under curve, AUC) oli suurempi FCG:lla kuin DRS:lla (75.3 % vs. 63.7 %, p vähemmän kuin 0.001). Ihmiset, joilla oli aiemmin todettu tyypin 2 diabetes, ilmoittivat oireellisia oheissairauksia ja niillä oli vahva negatiivinen vaikutus 15D:llä mitattuun terveyteen liittyvään elämänlaatuun; tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu niiden välillä, joilla ei ollut diabetesta ja joilla oli äskettäin diagnosoitu diabetes. Seulonnan perusteella todetulla esidiabeteksella tai normaalilla verensokeritasolla ei ollut vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun tai masennukseen. Fyysisen liikunnan useudella ja vihannesten syönnillä mitatussa elämäntyylissä havaittiin molemmissa ryhmissä parannus kolme vuotta seulonnan jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että QD-DPP:n opetuskampanja lisäsi tehokkaasti väestön diabetestietoa ja -tietoisuutta. DRS-kyselylomake on yksinkertainen, kajoamaton ja luotettava ensilinjan seulontamenetelmä diagnosoimattoman diabeteksen löytämiseksi perusterveydenhuollossa. Diabeteksen ehkäisyohjelma Qingdaossa sai aikaan positiivisia muutoksia kohti terveellistä elämäntyyliä eikä aiheuttanut haittaa osallistujille
