Kotitalouksien palkaton työ oman kotitalouden hyvinvoinnin edistämiseksi jää pääosin kansantalouden tilinpidon ja bkt:n ulkopuolelle. Tästä syystä kotitaloustuotannon merkitys taloudessa ja kulutusmahdollisuuksien lisääjänä on jäänyt vaille huomiota. Tässä raportissa esitetään kotitalouksien tekemän työn ja tuottamien palvelujen arvo vuonna 2009 ja tarkastellaan sen muutosta vuodesta 2001. Laskelmat on laadittu kansantalouden tilinpidon mallin mukaan kotitaloustuotannon satelliittitiliksi. Kotitaloustuotannon bruttoarvonlisäys (sisältää työn arvon, tuotantoon liittyvät verot miinus tuet ja pääomatavaroiden kulumisen) Suomessa vuonna 2009 oli 82,6 miljardia euroa. Siitä kansantalouden tilinpitoon sisältyi 12,5 miljardia, mistä pääosa muodostui omistusasuntojen tuottamista laskennallisista asuntopalveluista. Loput 70,1 miljardia euroa jäi kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Sen osuus bkt:sta on pysytellyt eri vuosina noin 39 prosentissa, mutta vuoden 2009 virallisen talouden supistumisen johdosta se nousi 41 prosenttiin. Itse tuotettujen palvelujen arvon ottaminen huomioon olisi kasvattanut kotitalouksien kulutusta 53 prosentilla. Kotitaloustuotannon käypähintaisen bruttoarvonlisäyksen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2009 oli 32 % ja palvelujen kokonaisarvon kasvu 36 %, mikä kertoo kotitaloustuotannon materiaali-intensiivistymisestä. Kaupassakäynteihin käytetyn ajan ja matkakustannusten kokonaisarvo on kuitenkin pysynyt lähes vuoden 2006 tasolla, ja oli vuonna 2009 runsaat 12 miljardia euroa, mikä tekee keskimäärin 400 euroa kotitaloutta kohden kuukaudessa. Raportissa kotitaloustuotanto kuvataan lisäksi tehtävittäin, joiksi määritettiin asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö. Tärkeimmät ja arvoltaan merkityksellisimmät kotitaloustuotannon tehtävät liittyvät asumispalvelujen sekä aterioiden ja välipalojen tuottamiseen. Asumiseen liittyvien palvelujen arvonlisäys oli 36,5 miljardia euroa, mikä on keskimäärin taloutta kohden noin 1 200 euroa kuukaudessa. Aterioiden tuotannon arvo oli 20,7 miljardia euroa, kotitaloutta kohden 750 euroa kuukaudessa. Vaatetus- ja hoivapalvelun tuotannon sekä vapaaehtoistyön arvo vaihteli 6 ja 7 miljardin euron välillä, kotitaloutta kohden keskimäärin runsaat 200 euroa kuukaudessa kutakin palvelulajia kohden. Vaatehuoltopalvelujen arvo oli vuodesta 2006 pienentynyt, mikä todennäköisesti johtuu pyykinpesukertojen sekä silittämisen ja muun jälkikäsittelyn vähenemisestä kodeissa. Hoivan arvo puolestaan oli kasvanut erityisesti pikkulapsiperheissä. Suurin suhteellinen kasvu, 25 % vuodesta 2006, ilmeni kuitenkin lemmikkieläinten hoidossa, mikä johtuu lemmikkieläinten pidon lisääntymisestä erityisesti lapsettomien parien talouksissa. Muissa palveluissa kasvu oli samana aikana noin 10 %. Kotitaloustuotannon arvo vaihtelee eri elämänvaiheissa. Yksin asuvien ja pariskuntien talouksista se oli suurin eläkeikäisillä pariskunnilla, joilla tuotannon bruttoarvonlisäys oli runsaat 46 700 euroa vuonna 2009 (noin 3 900 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Kahden huoltajan lapsiperheissä tuotannon arvo oli tätäkin suurempi. Pikkulapsiperheissä lastenhoito nosti tuotannon arvon 55 700 euroon (4 600 euroa kuukaudessa), vaikka summasta on vähennetty julkisen sektorin maksamia kotihoidontukia ja vanhempainrahoja noin 3 000 euroa taloutta kohden. Kouluikäisten lasten perheissä tuotannon arvo oli lähes yhtä korkea, 50 000 euroa vuodessa (4 100 euroa kuukaudessa) taloutta kohden. Satelliittitilit on laadittu vuosille 2001, 2006 ja 2009. Ne on tuotettu Tilastokeskuksen ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä. Tuloksena saadut tuotantoluvut on integroitu kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tileihin. Kiitämme Tilastokeskusta yhteistyöstä tilien laadinnassa, erityiskiitokset Hannu Pääkköselle ja Katri Sointeelle
