Työssä tutkitaan sitä, kuinka sansibarilaista identiteettiä muodostetaan moraalis-poliittisten diskurssien ja musiikin kommentoimisen kautta erottautumalla mannertansanialaisista ja Tansaniasta, jonka puoliautonominen osa Sansibar on. Sansibarilaista identiteettiä tarkastellaan musiikin kautta, joka tarjoaa väylän laajemman yhteiskunnallisen keskustelun ymmärtämiseen.
Tutkielman aineisto on kerätty syksyllä 2013 kolmen kuukauden kenttätyöjakson aikana Ungujan saarella Sansibarilla. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja haastatteluista sekä musiikkiesityksissä tehdyistä tallenteista ja kerätyistä laulujen sanoista. Työ etenee mikrotason arkikeskustelusta makrotason poliittisen kritiikin tarkasteluun. Performanssit ja laulut ovat läpi tutkielman keskeinen osa aineistoa.
Aineiston analyysissa vertaillaan kahta erilaista musiikkityyliä, joista perinteinen taarab liitetään vahvasti sansibarilaiseen kulttuuri-identiteettiin kun taas modernia taarabia pidetään mannertansanialaisten musiikkina ja se suljetaan sansibarilaisuuden ulkopuolelle. Modernin taarabin performansseja, yleisön käytöstä ja laulujen sanoituksia kritisoimalla sansibarilaiset osallistuvat keskusteluun, jossa määritellään, millainen käytös on moraalisesti hyväksyttävää ja millainen toiminta suljetaan moraaliyhteisön ulkopuolelle. Vaikka perinteistä taarabia ei Sansibarilla enää soiteta juurikaan paikallisille yleisöille, on sillä autenttinen asema sansibarilaisen kulttuurin osana ja moraalisesti hyväksyttävänä toimintana, johon modernia taarabia verrataan.
Sansibar ja sansibarilaisuus koetaan jonakin muista erillisenä ja erityisenä. Sansibarilaista identiteettiä rakennetaan erityisesti toiseuttamalla mantereen ihmisiä. Tätä toiseutta tuotetaan sekä musiikista puhuttaessa että arkisissa diskursseissa. Musiikki ei itsessään ole yleensä poliittista, mutta sille voidaan antaa voimakkaita ja latautuneita merkityksiä. Tämän vuoksi performansseja tarkastelemalla voi ymmärtää myös laajempaa poliittista ja moraalista keskustelua. Tutkielmassa käsitellään erilaisten identiteetti- ja performanssiteorioiden avulla kahta erilaista performanssityyppiä ja analysoidaan, kuinka näissä vahvistetaan sosiokulttuuristen ryhmien yhteenkuuluvuutta, rakennetaan ryhmäidentiteettiä erottautumalla toisista ryhmistä ja toisaalta myös tuotetaan henkilökohtaisia identiteettejä suhteessa vallitseviin yhteiskunnallisiin arvoihin.
Työssä tarkastellaan sitä, kuinka taarab -performansseista ja musiikista puhuttaessa rakennetaan sansibarilaista identiteettiä; mitä asioita valitaan identiteetinmuodostamisen keskiöön ja mitkä ovat sellaisia sosiaalisesti määriteltyjä asioita, joiden kautta eroja tuotetaan. Tämä keskustelu kytketään lopuksi laajempaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kontekstiin, jota voi makrotasolla tulkita myös nationalistiseksi diskurssiksi puoliautonomisella Sansibarilla, jossa käydään keskustelua siitä, tulisiko Sansibarin itsenäistyä vai tulisiko unionia Tansanian mantereen kanssa vahvistaa. Työssä tutustutaan myös musiikin käyttöön politiikassa ja arvioidaan sen vaikuttavuutta viestin välittäjänä. Työn johtopäätös on se, että arvoihin ja moraaliin vetoavat diskurssit ovat osin poliittisia ja toimivat kritiikkinä unionipolitiikkaa vastaan. Eliitillä ei ole valtaa määritellä kansallista identiteettiä, sillä sen neuvotteluun ja tuottamiseen osallistuvat ihmiset kaikilta yhteiskunnan tasoilta
