Viinapäästä kolerakauhuun : kirjoituksia sosiaalihistoriastaMatti Peltone

Alapuro, Risto

Julkari

ka on uhkaamassa poistaa mahdolli-suuden käyttää hintapolitiikkaa al-koholipoliittisiin tarkoituksiin. Isol-le-Britannialle, samoin kuin Irlannil-le ja Tanskalle, tulisi ehdotettu yhte-näistäminen merkitsemään alkoholi-verojen voimakasta alenemista, kuntaas muissa Euroopan yhteisöjenmaissa alkoholiveroja olisi nostetta-va. Brainen mukaan the Institute ofFiscal Studies in London on arvioi-nut, että ehdotetut alkoholiveronmuutokset lisäisivät Ison-Britannianalkoholin kulutusta 39 7". Roomansopimukseen liittyväksi ongelmaksiBraine totesi sen, ettei se tee mitääneroa alkoholin ja muiden tavaroidenkesken. Rooman sopimus ei myös-kään mainitse mitään yhteisestä ter-veyspolitiikasta.Olen edellä referoinut Brainen esi-tystä melko perusteellisesti, koskaIson-Britannian kehitys muistuttaamonessa suhteessa Pohjoismaidenkehitystä. Alkoholin saatavuus onparantunut viime vuosikymmeninä,ja myös Pohjoismaissa alkaa hinta-politiikka monopolisysteemin ohellaolla ainoita kontrollitoimenpiteitä,joiden suhteen Pohjoismaat eroavatviinimaista. Mitä tulisi tapahtu-maan, jos yhtenäistämispyrkimyksetpoistaisivat nämäkin eroavuudet jajos valistus ja tiedotus jäisi ainoaksialkoholipoliittiseksi keinoksi? Ovatkopäätöksentekijät todella vakavastipohtineet tätä mahdollisuutta, jokaitse asiassa voi olla tosiasiallinen ti-lanne Tanskassa muutaman vuodenkuluttua.Konferenssi ei tarjonnut selväävastausta kysymykseen, mitä tuleetapahtumaan alkoholille yhtenäistä-misprosessissa. Alkoholiverot ero-avat siksi paljon eri Euroopan yhtei-söjen jäsenmaissa, että ongelmallistaei liene vain niiden huomattava alen-taminen Irlannissa, Tanskassa jaIsossa-Britanniassa. vaan myös nii-den huomattava korottaminen viiniätuottavissa maissa. Kokouksen kulu-essa kävi ilmi, että ainakin Iso-Bri-tannia ja Tanska ovat esittäneetenemmän tai vähemmän selviä va-rauksia alkoholiverojen yhtenäistä-miseen. Keskusteluissa tode ttiinmyös, että monopolisysteemiin pe-rustuva alkoholikontrolli ei ole risti-riidassa Euroopan yhteisöjen peri-aatteiden ja yhtenäistämispyrkimys-ten kanssa, kunhan vain kotimaisetja ulkomaiset tuotteet saavat samankohtelun.Konferenssin toinen lopputulos onhieman valoisampi. Konferenssinkuluessa tuli selvästi esiin, että alko-holitutkimus on vaikuttanut alkoho-lipolitiikasta käytyyn keskusteluun jatapoihin jäsentää alkoholi kansanter-veydelliseksi riskitekijäksi. Tutkimusja raittiusliike eivät myöskään ole ai-van yksin näkemyksineen ja pyrki-myksineen. Euroopassa on myösmuita voimia, jotka pyrkivät paran-tamaan kansanterveyttä ja jotka jonyt ymmärtävät, että täysin kontrol-loimaton alkoholin myynti ei ole on-gelmatonta. Edelleen voi kysyä, mil-laiset ovat mahdollisuudet saada ai-kaan Euroopan yhteisöissä keskuste-lua alkoholin taloudellisista ja sosi-aalisista puolista. Euroopan yhtei-söissä painotetaan voimakkaasti ta-Ioudellista tehokkuutta. Näinkin yk-sipuolisesta ja kapeasta tarkastelu-kulmasta pitäisi kuitenkin olla jok-seenkin selvää, että alkoholiverojenyhtenäistäminen alhaiselle tasolle eiole taloudellisesti viisasta. On myösvaikea uskoa, että taloudellisesti jär-kevin tapa ratkaista Euroopan yhtei-söjen viinin ylituotannosta syntynytonselma on juottaa viini tai siitä tis-lattu alkoholi Euroopan yhteisöjenjäsenvaltioiden tai niiden ulkopuole[-la pysyttelevien maiden kansalaisille .Tällä hetkellä tä,r,ä ajatus tuntuukuitenkin olevan Euroopan yhteisö-jen alkoholipolitiikan ydin.Esa österbergViinapään ravisteluaPeltonen, Matti: Viinapäästä kolera-kauhuun. Kirj oituksia sosiaalihis torias ta.Helsinki: Hanki ja Jää, 1988, 26 siauaArtikkelikokoelmansa johdannos-sa Matti Peltonen kysyy, olisiko"kansainvälisestä keskustelusta"omien kysymyksenasettelujen anta-jaksi suomalaiselle sosiaalihistorialle- tai tarkemmin sanoen talous-, so-siaali- ja populaarikulttuurin histori-alle. Voisiko sosiaalihistoria näin ir-tautua poliittisen historian ja moder-nisaation historian otteesta?Vastaus on myöntävä - sillä li-säyksellä, että kansainvälisen keskus-telun seuraaminen jää helposti vainmuotitietoisuudeksi, ellemme ole" selvillä oman tutkimuksemme kehi-tyksestä ja tilasta".Tähän on helppo yhtyä, muttavarsinainen pulma onkin tietysti sii-nä. mikä on pelkkää muotitie toisuut-ta ja mikä harkittua kotimaisen .jaulkomaisen yhdistämistä.Peltosen kirja havainnollistaa yhtäratkaisua ongelmaan. Sen kirjoitus-ten tuoreus, sen pikapiirtojen viehä-tys perustuu näkökulmiin. joita onomaksuttu vapaasti ja pidäkkeettö-mästi ulkomaisesta tutkimuksesta.Painokkaimpia ovat kaksi ensim-mäistä osaa. Niissä käsitellään rakas-ta viinapäätämme ja muita viinaanliittyviä asioita ja toiseksi historialli-sen yhteiskuntatieteen tai yhteiskun-tatieteellisen historian kolmea merk-kihahmoa. Kolmannessa osassa eri-tellään eräitä arkipäivän historiasta(urheilusta, hajuista, taudista) viimeaikoina julkaistuja teoksia ja analy-soidaan koleraepidemiaa Turussal83l.Peltosen strategia oman ja vieraanyhdistämisessä on sellainen, että hänriisuu supisuomalaisilta ilmiöiltä nii-den väitetyn suomalaisen erityislaa-dun. Hän esittää ne variaatioina his-toriallisista teemoista, joita muuallaon eritelty mutta joita suomalaistut-kimus ei ole ymmärtänyt suhteuttaaomiin oloihimme. .fa selvästi häntäkiinnostaa myös seuraava askel: itsesuomalaista erityislaatua korostavatapa tarkastella omia olojamme. semiten "suomalaisuudesta" sinänsäon tullut luonnehdintojen ja selitys-ten peruste.Suomalaista laatua Peltonen rii-suu muun muassa ns. viinalla ajelul-ta ja nuuttipukkikulkueilta. Edelli-nen (ja yleisemminkin alkoholinmerkitys) talonpoikaisessa vaihto-kaupassa rinnastuu niihin vaihdon jalahjan muotoihin, joita etenkin Mar-cel Mauss on analysoinut. Nuoru-kaisten ja miesten ikäryhmäjuhliafioissa nuuttipukit esiintyvät) eritel-lään maaseudun karnevalismin va-lossa. Vertailut ovat konkreettisia, ja"kansainvälinen keskustelu" tekeetutut asiat ja ympäristöt ikään kuinvieraiksi. Paralleelien esittäminen320asettaa suomalaisilmiöt laajempaanyhteyteen, antaa niille kaikupohjaaja siten rikastuttaa niitä. Tä11ä tavoinkansainväliset vertailut voivat antaa,niin asian voi ymmärtää, omaa lei-rr.aa tai omia kysymyksiä suomalai-selle sosiaalihistorialle.Uudet kysymykset legitimoivatuusia aiheita. "Mitättömien" aihei-den tärkeydelle löytyy perusteluja,tai vielä enemmän: vähäinen alkaatodella näyttää tärkeältä. Peltonenherättää talonpoikaiskulttuuristaeloon sellaista, .lonka .iälkiä voi ollaomassa kulttuurissamme, mutta jokaon jäänyt huomaamatta esivallalta jaakateemisilta tutkijoilta. Alkoholinjuhlavuutta Suomessa yhtä hyvinkuin sen tyrkyttämisen pakkOa jamerkitystä ystälyyssuhteissa voi-daan valaista lahjainstituution avul-la, ehdottaa Peltonen.Sosiaalihistorian itsenäistäminen,irtautuminen puhtaasti kansallisistatulkinnoista johtaa historiallista-maan tuttuja näkemyksiä. Peltosellesivistyneistön analyysit kansasta ker-tovat ainakin yhtä paljon sivistyneis-töstä itsestään kuin tutkimuksenkohteesta. Tällainen suomalaisuus-myyttien osoittaminen myyteiksi ko-rostuu laajimmassa alkoholiaiheises-sa kirjoituksessa, esseessä "suomalai-sesta viinapäästä". Sitä Peltonenerittelee kulttuurisena kuvana. Se onhänen hypoteesinsa mukaan synty-nyt suurlakon ja kieltolain hyväksy-misen (vaikkakaan ei vielä voimaan-tulon) jälkitilanteessa. Silloin rait-tiusliike tarvitsi uusia perusteluja toi-minnalleen ja sivistyneistö pettyirahvaaseen, joka irtautui sen hol-houksesta, muuttui vieraaksi ja ar-vaamattomaksi. Tuloksena oli käsi-tys erityisestä suomalaisesta viina-päästä. Näkemyksen muotoilua hel-potti ajankohdan rotuajattelu. "Suo-malainen viinapää" sopi raittiusliik-keen tarpeisiin ja kiteytti sivistyneis-tön pelkoja.Ongelma ja sen muotoilu - taitarkemmin sanoen sen muotoilijat- kuuluvat siis tässä kiinteästi yh-teen. Näkemällä ongelmaksi ilmiönja sitä koskevien kuvien kaksinaisuu-den ja vuorovaikutuksen Peltonenhistoriallistaa viinapäätä. Avaamallasiihen luokkiin liittyvän näkökulmanhän riisuu sen yltä luonnonvoimai-suuden ja omalakisuuden kerroksia.Peltosen ajatusta tavallaan enna-koiva oletus löytyy 30-luvun keskus-telukirjasta Pidot Tornissa. Sellainenkuva, että suomalainen on "itsepin-tainen, sisukas, jäykkä, vaitelias, luo-tettava, humalassa riehaantuva,mutta muuten noin kultasydäminenlakiakunnioittava kuulemma .ine.",pannaan keskustelussa "suomalaisenkansanluonteen myytistä" sivisty-neistön tiliin. Syyttäviä sormia eikuitenkaan suunnata 1900-luvun aI-kuun vaan 1840-luvun romantiik-kaan. Yleensä kiltti mutta "humala-päältään" huono suomalainen oliTornin keskustelijoille alun perin1800-luvun kirjallinen keksintö.Konkreettisuudessaan kiinnosta-ville vertailuille vastakkaiselta saat-taa tuntua se, että ki{an keskimmäi-sessä osassa esitellään kolme "suurtateoriaa" ja niiden muotoilijat. Käsiteltävinä ovat Max Weber ja tulkin-nat hänen teoksestaan Protestantti-nen etiikka ja kapitalismin henki,Fernand Braudelja hänen teoksensaVälimerestä Filip II:n aikana sekäImmanuel Wallersteinin näkemysmodernin maailmanjärjestelmänsynnystä. Esseet ovat hyviä johda-tuksia näihin tutkijoihin - erityisestipidin Weber-kirjoituksesta -, muttasamalla kun ne ovat teoreettisesti tie-toista tekstiä, niissäkin pohditaankonkreettisia väitteitä ja ongelmana-setteluja ja kysytään asioiden histori-allisia yhteyksiä.Peltosen teos on tervetullut esi-merkki oppiainerajojen murtumises-ta tai uudelleenmäärittelystä, jokamonessa Länsi-Euroopan maassa jaYhdysvalloissa on tavallista. Kirjas-sa liikutaan historian, sosiologian jahistoriallisen anropologian alueilla.Monissa ulkomaisissa tapauksissaniiden välillä ei ole selvää eroa, eivät-kä keskustelujen ja debattien rajatkulje oppialojen mukaan. Tällaisensuuntauksen hedelmällisyyttä myösSuomessa Peltonen havainnollistaaerinomaisella tavalla.Risto Alapuroldentiteetin neurologiaaSacks, Oliuer: Mies joka luuli aaimo-aan hatuksi. Suom. Marja Helanen-Ahto-la. Tammi 1988, 246 situaViinapää on tunnetusti varsinkiintoisa pyöriteltävä; milloin sitähuolestuneena hutkitaan, millointaas tarkasti tutkitaan. Niinpä varsinmonen huulilta tänä päivänä kirpoaahelposti ajatus, että sen Viinaperke-leen asuinsija on ja pysyy aivoissa.Tästä viinapäästä kiinnostuneillevoi käydä edullisesta opintomatkastatutustua aihetta sivuavaan ihmeelli-seen maailmaan. Tällaisen matkantarjoaa englantilais-amerikkalainenneurologi Oliver Sacks kirjassaan"Mies joka luuli vaimoaan hatuksi".Kirja on kokoelma elämänläheisiäsairaskertomuksia aivotoimintojenmenetyksistä tai puutoksista, aivojenkohtuuttomuuksista, haltiotiloistasekä nk. yksinkertaisten käsittämät-tömästä maailmasta. Ilmestyttyäänki{asta tuli menestys Yhdysvallois-sa; onpa kirjan nimikertomuksestatehty Englannissa neurologinen ka-mariooppera televisiolle.Oliver Sacks on valmis yhtymäänWilliam Osleriin, joka on todennutosuvasti: "Sairauksista puhuminenon eräänlaista 'Tuhannen ja yhdenyön' huvitusta." Mutta Sacks tähtääpitemmälle: hän haluaa ehyttäävanhaa neurologista perinnettä, jos-sa potilas itse on ollut sairaskerto-muksen suurena subjektina.Sacksin kirjassa on muutamia al-koholitutkimuksen kannalta kiinnos-tavia patografioita, joista tässä halu-an ottaa esille kaksi, muunnelmia sa-masta teemasta.Toinen on kertomus "Kadotetustamerimiehestä", Jimmie G:stä, jonkakohtalona oli joutua alkoholin aiheuttaman Korsakovin taudin kou-riin. Kaduilla ja kentillä kiertävänäneurologina Sacks löysi Jimmieneräästä epämääräisestä parantolastaja vei hänet omaan kotiinsa. NiinSacks selvitti lähemmin potilaantaustaa ja elämänvaiheita.Tämä muistamaton, välinpitämä-tön potilas ei aiheuttanut mitään hoi-32r

Viinapään ravistelua

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128968/ap-1988-6-alapuro.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Viinapään ravistelua

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari