Kirja-arvostelu: Alkohol iNorge toim. OddvarArner & Ragnar Hauge & Ole-Jörgen Sko

Arner, Oddvar

Hauge, Ragnar

Simpura, Jussi

Skog, Ole-Jörgen

Julkari

kuttaneet alkoholistihuoltoon erimaissa. Kiinnostava olisi myöskysymys siitä, miksi aineisiin, jot-ka fysiologisilta vaikutuksiltaanja vaarallisuudeltaan tässä mie-lessä eivät kovin paljon poikkeatoisistaan, suhtaudutaan niin eritavalla. Alkoholi on sallittua,huumeet eivät, ja lääkkeiden val-vontajärjestelmässä on monenlai-sia puutteita. Pohjoismaiden yh-teistoiminta alkoholikysymyksis-sä kansainvälisellä tasolla ja suh-teessa kehitysmaihin vaatisimyös tutkimusta.Suomen tapa suhtautua alko-holiongelmien hoitoon on Jukka-Pekka Takalan mukaan aikapoikkeuksellinen koko maailmas-sa. Meillä alkoholiongelmien hoi-to on lähellä sosiaalihuoltoa jahyvin vähän kiinni terveyden-huoltojärjestelmässä. Kiinnosta-vaa olisikin tutkia, miten yhteis-kunnallinen työnjako on eri mais-sa järjestetty ja miten oikeuslai-tos, terveydenhuolto ja sosiaali-toimi jakavat keskenään huumei-den ja päihteiden tuottamat on-gelmat. Tämä liittyy myös ongel-mien syvimpään luonteeseen:missä määrin on kysymys nor-mien tietoisesta rikkomisesta jamissä määrin tahdosta riippu-mattomista sairauksista.Jorma HentiläNorjalaisenalkoholitutkimuksenkatselmusAlkohol i Norge. ToimittaneetOdduar Arner ü Ragnar Haugeü Ole-Jorgen Skog. Uniuersitets-forlaget. Oslo 1985, 261 siuuaStatens institutt for alkohol-forskning (SIFA) Oslossa täytti25 vuotta vuonna 1985, ja tämäon antanut laitoksen tutkijoilleaiheen juhlakirjan toimittami-seen. Kirja ei pyri kattamaan al-koholitutkimuksen kenttää koko-naisuudessaan eikä myöskäänolemaan alkoholiolojen kokonais-esitys, vaan tavoitteena on ollutesitellä tämän hetken norjalaistayhteiskuntatieteellistä alkoholi-tutkimusta. Koska tutkimuslai-toksen toimialaan kuuluu myöshuumetutkimus, uskaltautuvattekijät lupaamaan vastaavanlai-sen huumeita koskevan kokoo-majulkaisun joskus tulevaisuu-dessa.Kirjassa on 14 lukua, jotka ja-kautuvat kolmeen osaan: alkoho-lin käyttöä, sen seurauksia ja yh-teiskunnan vaikuttamiskeinojakäsitteleviin jaksoihin. Kunkinosan alussa on toimittajien laati-ma johdanto. Lisäksi teoksenaloituslukuna on katsaus Norianalkoholitutkimuksen kehitysvai-heisiin. Kirjoittajia on kaikkiaan13. Kirjoittajien suhdetta SIFA:han ei erikseen todeta, mutta te-kijät työskentelevät laitoksessatai ovat ainakin olleet mukanalaitoksen työssä. Kirjan luvut pe-rustuvat etupäässä jo aikaisem-min ilmestyneisiin tutkimuksiinja kirjoituksiin. Kunkin luvun Io-pussa on oma kirjallisuusluettelo.Ragnar Haugen kirjoittamaaloitusluku kuvaa seikkaperäises-ti sen pitkän tien, joka oli kuljet-tava, ennen kuin yhteiskuntatie-teellinen alkoholitutkimus sai va-kiintuneen aseman. Samalla käy-vät ilmi alkoholitutkimuslaitok-sen tämän hetken painopistealu-eet: väestön .juomatavat, alkoho-Iipoliittisten toimien vaikutukset,alkoholin käytön ja sen seuraus-ten suhde sekä ongelmakäyttä-jien hoidon ja huollon tutkimi-nen. Hyvin lyhyesti sivutaan lai-toksen toiminnan suhdetta muu-hun maassa harjoitettavaan alko-holitutkimukseen. .|ossakin mää-rin epäselväksi jää alkoholitutki-muksen asema Norjan yhteiskun-tatieteellisen tutkimuksen kokokentässä, eikä luvun perusteellavoi myöskään arvioida tutkimuk-sen merkitystä Norjan alkoholi-poliittisessa järjestelmässä.Alkoholin käyttöä käsittelevänosan ensimmäisessä luvussaSverre Brun-Gulbrandsen esitte-lee värikkäästi Norjan alkoholi-olojen kehitysvaiheita yli tuhan-nen vuoden ajalta. Esityksestäkäy hyvin ilmi, miten alkoholiky-symys kehittyi poliittiseksi kiista-kysymykseksi vuosisadan vaih-teen tienoilla. Katsaus sodanjäl-keiseen aikaan jää valitettavanlyhyeksi, varsinkin kun kirjassa eimuuallakaan käsitellä alkoholi-kysymystä yleispoliittiselta kan-nalta. Sturla Nordlund esitteleenykynorjalaisten juomatapojakäsittelevän lukunsa alussa var-haisia pioneeritutkimuksia ja ku-vaa sitten juomatapojen muutok-sia vuodesta 1962 alkaen tehtyjenkyselytutkimusten tulosten avul-Ia. Kannattaa huomata, että tä-mä kyselyjen sarja on kansainvä-lisestikin harvinaisen pitkä. Kir-joituksessa kiinnitetään mielestä-ni liian vähän huomiota kyselyai-neistoihin liittyviin metodisiin jateknisiin ongelmiin, jolloin luki-jalle voi välittyä liian optimisti-nen kuva juomatapoja koskevantiedon tarkkuudesta ja luotetta-vuudesta. Tutkimusten lähesty-mistapa on ollut lähes yksino-maan määrällinen. Raittiidenosuudet, juomistiheydet ja kulu-tetut senttilitrat ovat kyllä tärkei-tä perustietoja, mutta kuva nor-jalaisten juomatavoista rikastuisihuomattavasti, jos olisi tietojamyös alkoholiasenteista ja ylei-sestä suhtautumisesta alkoholinkäyttöön. Olav Irgens-Jensenvertailee norj alaisten j uomatapo-ja muiden maiden tapoihin. Lu-ku perustuu toisaalta kulutus- jakuolleisuustietoihin, toisaaltavuoden 1979 pohjoismaisesta al-koholikyselystä saatavilla ollei-siin juomisen ja sen seuraustenvälistä suhdetta koskeviin tietoi-hin. Lyhyesti sivutaan myös al-koholiasenteita. Jostakin syystäon monet pohjoismaiden ulko-t7tpuolella tehdyt melko tuoreetkinjuomatapatutkimukset jätettykäyttämättä vertailussa. Sama-ten on harmi, että eräät pohjois-maiseen alkoholikyselyyn perus-tuvat julkaisut ilmestyivät vastanyt esiteltävän teoksen painatuk-sen jälkeen. Ole-Jorgen Skoginaiheena on kollektiivinen juomis-kulttuuri, ja hän onnistuu esitte-lemään monimutkaista ilmiötäkoskevat tuloksensa havainnolli-sesti. Kysymys on siitä, että mo-net juomatapojen muutokset,niin määriä kuin ilmeisesti myöslaadullisia piirteitä koskevat, ta-pahtuvat kollektiivisesti, leviävätväestössä eivätkä rajoitu vain joi-hinkin yksittäisiin erityisryhmiin.Tämäntyyppiset yhteydet eivätSkogin mukaan ole vain juomata-pojen erityispiirre, vaan niitäesiintyy kaikkialla tapakulttuu-rissa.Teoksen toinen osa on kuusinelukuineen osista laajin ja käsitte-Iee alkoholin käytön seurauksia,etupäässä alkoholihaittoja. Kus-sakin sen luvussa tulee selvästiilmi se suuri ajallinen ja kulttuu-rien välinen vaihtelu, joka on ha-vaittavissa käsityksissä alkoholinkäytön ja erilaisten sen seurauk-sina pidettyjen ilmiöiden välises-tä suhteesta. Pääpaino on sosiaa-lisissa seurauksissa, mutta aloi-tuslukuna on Jorg Morlandinkatsaus alkoholin terveydellisiinhaittavaikutuksiin. Morland käyensin läpi erilaisia terveydellistenvaikutusten tutkimusmenetelmiäja tarkastelee sitten luettelono-maisesti yksittäiseen käyttöker-taan sekä pitkäaikaiseen alkoho-lin käyttöön liittyviä haittavaiku-tuksia. Lopuksi hän päätyy tote-amaan, että "entistä enemmänuskotaan alkoholin olevan suo-rasti tai epäsuorasti syynä20-4;0 prosenttiin sairaalata-pauksista"! Per Krogh.ja FannyDuckert esittelevät luvussaan eri-laisia käsityksiä alkoholismin ole-muksesta. Todettuaan "sairaus-mallin" tähänastisen hallitsevuu-denja käsiteltyään siihen kohdis-tettua kritiikkiä he esittävät senkilpailijana "oppimismallin",jonka kannalle he asettuvat, vaik-ka myöntävätkin, ettci sekäänsuinkaan vastaa kaikkiin kiista-kysymyksiin tyhjentävästi. Hei-dän mielestään onkin tällä het-kellä käynnissä paradigmanvaihto, jonka lopputulos on vieläavoin, mutta tulos joka tapauk-sessa tulee vaikuttamaan yhteis-kunnan tapaan suhtautua alko-holin käytön seurauksiin. Tämänjälkeen tuleva Elisabeth Bjorkinkirjoittama luku poikkeaa jossa-kin määrin kirjan muusta sisäl-löstä; se on katsaus päihtymystäkoskevaan, etupäässä ulkomai-seen tutkimukseen näkökulmas-ta, jota voisi luonnehtia kulttuu-ripsykologiseksi. Kahdessa seu-raavassa luvussa käsitellään al-koholin yhteyttä rikollisuuteensekä alkoholin käyttöä, onnetto-muuksia .ja väkivaltakuolemia.Molemmat luvut ovat selkeitä tii-vistelmiä tutkimuksen kysymyk-senasettelusta ja päätuloksista.Ragnar Hauge esittelee Norjassaaikaisemmin tehtyjä kriminologi-sia tutkimuksia ja tilastoja sekäkorostaa niiden monenlaisiapuutteita. Sen jälkeen hän siirtyyalkoholitutkimuksen piirissä saa-tuihin tuloksiin ja päätyy torea-maan, että ainoa todella merkit-sevä alkoholin käytön ja rikolli-suuden välinen yhteys on huma-lan ja väkivaltarikollisuuden vä-lillä. Oddvar Arnerja Ole-JargenSkog osoittavat myös tutkimus-ten tukevan sitä arkihavaintoa,jonka mukaan yllättävien tapaus-ten, kuten tapaturmien ja onnet-tomuuksien, riski kasvaa alkoho-lin vaikutuksen alaisena. Tärke-ää on havaita, että huomattavaosa tällaisista sattumuksista sat-tuu "tavallisille" alkoholin käyt-täjille. Tekijöiden mielestä onmyös ilmeistä, että alkoholin vai-kutuksen alaisena sattuneet väki-valtakuolemat ovat alkoholihait-tana jopu merkityksellisempiäkuin alkoholisairaudet, jos kritee-rinä käytetään menetettyjen elin-vuosien määrää.Toisen osan viimeisessä luvus-sa Ole-Jorgen Skog pohtii, mikäratkaisee alkoholihaittojen koko-naismäärän yhteiskunnassa. Hänasettaa vastakkain toisaalta yksi-Iönäkökulman, joka korostaa yk-silöllisen ongelma-alttiuden vaih-telun keskeisyyttä ja liittyy käsi-tyksiin alkoholismista sairautena,ja toisaalta "pullon näkökul-man", jossa alkoholi itsessään jasitä kautta kulutetut määrät janauttimistavat ovat etusijalla on-gelmien määräytymisessä. Hänkäy läpi tutkimustuloksia haitto-jen jakautumisesta eri kulutusta-soille, kulttuuriero.jen vaikutuk-sista sekä eräiden haittojen kehi-tyksestä Norjassa 50 r,iime vuo-den aikana. Lopputuloksenaanhän esittää, että yksilönäkökulmaja pullon näkökulma eivät ole toi-sensa pois sulkevia, vaan toisiaantäydentäviä. Lisäksi on erityistähuomiota kiinnitettävä kulttuu-rin merkitykseen.Teoksen viimeinen osa käsitte-lee yhteiskunnan vaikutusmah-dollisuuksia alkoholihaittojentorjunnassa. Ensimmäisessä senkolmesta luvusta esittää SturlaNordlund katsauksen hintapoli-tiikkaan ja alkoholin saatavuu-den sääntelyyn. Hän esittelee tut-kimuksia hinnanmuutoksista, al-koholimyymälöiden lakkojen vai-kutuksista ja erityisryhmiin koh-distuneista säätelytoimista.Nordlund korostaa kontrollitoi-mien muodostamaa kokonaisuut-ta ja siitä syntyvää sosiaalistapainetta, joka vaikuttaa alkoho-lin käyttöön sen kaikilla tasoilla.Jakson toisessa luvussa FannyDuckert kirjoittaa eri hoitomuo-doista. Koko hoitokenttä on kir-joittajan mukaan tällä hetkellämuutosvaiheessa, ja tutkimuksenkannalta nousevat tärkeiksi hoi-don evaluaatioon liittyvät kysy-mykset. Jakson kolmas luku onArvid Amundsenin kirjoittama j a172otsikoitu hieman yllättävästi:"Kan vi behandle bort alkohol-problemene?". Siinä käsitellääntutkimuksia hoidon vaikuttavuu-desta ja niihin liittyviä metodisiaongelmia. Luvun tarkoitus jääjossakin määrin epäselväksi,vaikka itse asiasisältö onkin kor-rektisti esitetty. Kun kirja vieläpäättyy tähän lukuun, jää lopputavallaan ilmaan: Mikä onkaanse kokonaisuus, jonka puitteissaalkoholiongelmien kontrollia jahoitoa tarkastellaan?Teoksen nimi "Alkohol i Nor-ge" lupaa lukijalle systemaattistakokonaisesitystä, mutta tämä lu-paus jää lunastamatta. Kun teoson tarkoitettu tutkimuksen nyky-tilan esittelyksi, voidaan siinä ha-vaittavat aukot tulkita ehdotuk-siksi siitä, mille alueille norjalais-ta alkoholitutkimusta voisi laa-jentaa. Jo esipuheessa kerrotaan,että esimerkiksi rattijuoppouttaja hoitolaitosten toimintaa koske-vat tutkimukset, joiden näkökul-ma on sosiologinen, on jätettyesittelyn ulkopuolelle. Tämänkinjälkeen on silmiinpistävää se, ettäteoksesta puuttuu Norjan alkoho-lipoliittista j ärj estelmää käsittele-vä osa. Lukija jää kaipaamaantutkimuksia siitä, miten alkoholi-kysymys on milloinkin määriteltyyhteiskuntapoliittisena kysymyk-senä ja miten siihen liittyvät int-ressit ovat kanavoituneet. Erityi-sesti tämä puute koskee sodanjäl-keistä aikaa. Kun vielä tiedetään,että raittiusliikkeellä on Norjassaollut erittäin vaikutusvaltainenasema, olisivat tutkimukset rait-tiusliikkeestä myös olleet kiinnos-tavia. Samaan alkoholikysymyk-sen luonnetta koskevaan koko-naisuuteen kuuluisivat myös tie-dot alkoholipoliittisten mielipitei-den vaihtelusta; niitä ei nyt oleesitelty. Kuva norjalaisesta alko-holikulttuurista olisi rikastunut,jos olisi tutkimuksia yleisistä al-koholiasenteista; tällaista tietoaonjulkaistukin vuoden 1979 poh-joismaisen alkoholikyselyn poh-ialta, mutta jostakin swstä sitä eiole käsitelty teoksessa. Samanlainen aukko on kuuluisan norjalai-sen kotipolttoperinteen kohdalla.Yhteiskunnan vaikutusmahdolli-suuksia käsitellyt kolmas osa jäälaihaksi, osaksi ehkä juuri edelläesitettyjen aukkojen vuoksi.Kokonaisuudessaan kirja ontervetullut esittely norjalaisestaalkoholitutkimuksesta, joka an-saitsee tulla tunnetuksi myösmaan rajojen ulkopuolella. Josnorjalaista tutkimusta on joskusvoitu arvostella liiallisesta rajoit-tumisesta vain oman maan oloi-hin, ovat monet teoksen luvutosoituksena tutkimuksen lisään-tyneestä kansainvälistymisestä,johon norjalaisilla on vankka pa-noksensa annettavanaan.Jussi SimpuraAl koholitutkimussäätiömyöntää apurahoia- alkoholinkäyttöti koskeaün tut-kimuksün- tutkimuksiin, j otka sehtitteleatitalkoholia ltksilön j a lthteiskunnanongelmana- raittiustoimintaa koskeaiin tut-kimuksiin- alko holitutkimukseen liittyuäönhuumau s aine t u t k imuk s e e n.Vuoden 1986 apurahat on haet-taaa stiätiöltä saataaia hakemuslo-makkeita kä1tttäen sytskuun 30.päiuään mennessä.Hakemukset on toimitettaaaosoitteella: Alkoholitutkimussää-tiö, Kaleuankatu 12, 00100 Hel-sinki. Tarkempia tietoja antaa sih-teeri Klaus Mäkelä, puh. 90-643 341.HWä soturi- rooli miehelle?Grönholm, Jan: Den gode kri-garen - en roll fir mannen. Bok-firlaget Seminarium, I 985Muuttuvaa miehenroolia poh-tinut Ruotsin valtiollinen työryh-mä on todennut, että ihanne mie-hestä sotilaana on vaihtumassakohti lastenvaunuja työntävänmiehen ihannetta. Tämä on sel-västikin antanutJan Grönholmil-le kimmokkeen miehen soturin-roolia koskevan pamfletin teke-miseen. Kysymys ei ole kuiten-kaan käsikirjasta nyrkkisanka-reille. Päinvastoin Grönholm nä-kee hyvin ongelmallisena ruu-miinkulttuurin erilaisten väkival-taisten muotojen suosion. Ram-bo-kulttuuriin liittyvä henkinenvajavuus osuu tarkasti kirjoitta-jan silmään. Ja niinhän se onkin:Jor pyritään olemaan kovastiramboja, niin ennemmin taimyöhemmin ollaan pelkästäänrampoja aivan fyysisestikin.Perusteluja miehen soturi-ihanteelle Grönholm hakee japa-nilaisesta perinteestä ja zen-buddhismista ja saakin nostettuaesille älyllisesti varsin perustellunsoturihahmon. Kirjoittajan mu-kaan on olemassa viidenlaistavaltaa: hyväksi käyttävää, mani-puloivaa, kilpailevaa, ravitsevaaja integroivaa. Laadukkainta onintegroiva vallankäyttö, joka läh-tee liikkeelle kokonaisnäkökul-masta. Se on eläytyvää vallan-käyttöä, jossa tavoitteena on an-taa kullekin suurempi valta omanelämänsä suhteen. Se on valtaa,joka tekee kaikista voittajia.Vallan keinot voivat olla ran-kaisevia, palkitsevia tai vakuutta-via. Tärkeimpänä vallan lähtee-nä Grönholm näkee pääsyn sel-laisten henkisten mallien ääreen,joilla voi ymmärtää ja organisoi-173

Norjalaisen alkoholitutkimuksen katselmus

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128764/ap-1986-3-simpura.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Norjalaisen alkoholitutkimuksen katselmus

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari