Veli Verkko : moraalistatistiikko ja Suomen ensimmäinen kriminologi Risto Jaakkol

Hemánus, Pertti

Jaakkola, Risto

Julkari

AJASSALIIKKUUVeli VerkkoKolumbuksenaeli paradoksin anatomiaJaakkola, Risto: Veli Verkko. Moraali-statistikko ja Suomen ensimmäinen krimi-nologi. Julkaisuja Bl . Helsinki: Oikeuspo-liittinen tutkimuslaitos, I 986Suomalainen sosiologian harrasta-ja saattaa muistaa nimen Veli Verk-ko ja osata jotenkuten ajoittaa hänenaktiivikautensa: hän toimi varttu-neemmalla iä11ään Helsingin yliopis-ton sosiologian professorina v.l948-1955. Tämä harrastajammesiis tietää Verkon pudonneen kahdensuuntauksen väliin: hän ei edustanutsiihenastista maineikasta sosiaaliant-ropologista koulukuntaa. mutta eimyöskään angloamerikkalaista vir-tausta.Muistissa kenties on myös Verkonkeskeinen löydös: hänhän kehitteliteorian suomalaisten huonosta viina-päästä, jonka vuoksi humalaiset te-kevät meillä suhteettoman paljon vä-kivaltarikoksia.Sosiologi-kriminologi Risto Jaak-kola on halunnut tarttua kuin härkääsarvista ikään tuota vksinäistä mies-tä, joka ei koskaan luonut koulukun-taa, olkoonkin että jotakin linjaa onvedettävissä Verkosta hänen assistet-tinaan toimineeseen Inkeri Anttilaanja sitä tietä Kriminologiseen tutki-muslaitokseen, nykyiseltä nimeltäänOikeuspoliittinen tutkimuslaitos.Jaakkola on kartoittanut nasevantuntuisesti Verkon työn keskeisetpiirteet. Ne luonnehtivat tätä itseop-pinutta kriminologia, joka alkuperäi-seltä koulutukseltaan oli kansanta-loustieteiliiä. Niitä on neljä:l. historiallinen ja vertaileva tut-kimusmenetelmä,2. jatkuva pohdiskelu rikostilasto-jen mahdollisuudesta kuvata todel-lista rikollisuutta,3. erityisesti henkirikollisuutta ku-vaavien tilastollisten lainalaisuuk-sien etsiminen sekä4. väkivaltaisuuden selittäminenilmaukseksi eri kansoilla erilaisestakansanluonteesta, joka on perinnölli-nen ominaisuus, ja nimenomaan suo-malaisten korkean henkirikollisuu-den selittäminen suomalaisten huo-nolla humalaluonnolla, joka johtuumeidän huonosta alkoholinsietoky-lystämme.Miten Verkko sitten päätyi löy-döksiinsä?Kuten kirjan alaotsikko antaaodottaa, Jaakkola korostaa useam-paan kertaan Verkon luonnetta ni-menomaan moraalistatistikkona. Tä-män suuntauksen tiedonintressit oli-vat paljon laajemmat kuin nykykri-minologien, joille rikollisuus on "on-gelma sinänsä" (sanonta Jaakkolan).Moraalistatistikot pyrkivät anta-maan tietoja valtion sosiaalisesta ra-kenteesta ja tilanteesta, ja he yhdisti-vät empiirisen tarkastelun ja arvos-tukset.Moraalistatistiikkaa ei siis ole se-koite ttava esim. tilastotieteeseen.Jaakkola kirjoittaa: "Moraalistatisti-koille on täysin vieras modernin so-siologian variaabeliajattelu. Silloin-kin, kun he jakavat aineistonsa esi-merkiksi sukupuolen, alueen tai iänmukaan, näillä erotteluilla ei ole ana-lyyttista, vaan luokitteleva tarkoitus.Moraalistatistikot eivät pyri selittä-mään sukupuolen, iän tai asuinpai-kan vaikutusta rikollisuuteen, vaanhe ovat viimekädessä kiinnostuneitamiesten ja naisten, nuorten ja vanho-jen tai maalaisten ja kaupunkilaistenrikollisuudesta. "Moraalistatistikkona Verkko siistuli biologistisiin, perinnöllisyyttäkorostaviin selityksiin; tässä mielessäkaavamainen käsitys hänestä pitääpaikkansa.Lukija ehkä kysyy, oliko Verkonbiologismilla jotakin tekemistä kan-sallissosialististen rotuoppien kanssa.Tämän hypoteesin Jaakkola hylkää.Verkko levitti biologistisia selityksi-ään nimenomaan toisen maailman-sodan jälkeen eli kansallissosialisminromahdettua; tokko hänellä oli muitamotiiveja kuin vakaumus siitä, ettähän oli tieteellisesti oikeassa.Verkon teoriat herättivät melkoi-sesti huomiota Suomessa ja jonkinverran muualla. Mutta molemmiltasuunnilta tuli myös kritiikkiä, vuo-sien mittaan yhä ankarampaa. Tie-tenkään hän ei kyennyt todentamaanbiologistisia hypoteesejaan. Lisäksihänen empiriansakin horjui. Jaakko-la mainitsee Lassi Huttusen, sosiolo-gin, joka ennen varhaista kuole-maansa ehti kiistää Vaasan lääninvuosien 1793-1806 henkirikosluku-jen päteryyden; Huttusen mukaannuo luvut olivat vain noin puoletniistä, jotka ilmenivät Vaasan hovi-oikeuden tuomiokirjoista. Verkko olirakentanut aika lailla noiden lukujenvaraan.Sen sijaan - pieni kauneusvirhehyvässä kirjassa - Jaakkolan lähde-luettelosta puuttuu Ahti Laitisenteos Biologismi yhteiskuntatieteissä(Turun yliopiston julkaisuja, sarja C,osa 54, Turku 1985). Sen mukaanYhdysvaltain liittovaltion siirtolais-komissio oli tutkinut maahan muut-taneita 1900-luvun alussa monipuoli-sesti, ja komission selvitvksistä käviilmi, että suomalaiset eivät olleetmuita siirtolaisryhmiä rikollisempia,poikkeuksellisen väkivaltaisia eivät-kä poikkeuksellisen juoppoja.Verkko osasi itsekin kritikoida toi-sin ajattelevia. Hänen tykityksensäkohteena oli mm. "ryhtiviikon"vuonna l94B järjestänyt Kansalais-ryhti Oy, jota johti Pekka Kuusi.Verkko piti kansalaiskasvatuspyrki-myksiä propagandana, joka on "tais-telua tieteellistä totuutta vastaan";kun biologia määrää suomalaistenjuomatavat, niitä ei propagandamuuta. Johdonmukaista tai ei, Verk-ko kannatti silti rajoittavaa alkoholi-politiikkaa j a ostajaintarkkailua.Mitähän Verkosta olisi tänään22rajateltava? Biologismi on ollut jamennyt, hänen edustamanaan vari-anttina ainakin. Matti Peltonen onartikkelissaan Kuinka "suomalainenviinapää" syntyi? (Alkoholipolitiikkal/l9BB) osoittanut, että jo vuoden1910 tienoilla eli paljon ennen Ver-kon professoriutta maassamme olikyseisestä ilmiöstä biologistisen seli-tyksen rinnalla esillä aivan muunlai-sia, yhteiskuntatieteellisiä tulkintoja.Mutta Verkkoa on mahdollista lu-kea toisin,ja tullaan paradoksiin: hä-nessä on myös jotakin modernia.Jaakkola lainaa Klaus Mäkelää(Realistit, idealistit, tutkijat, Helsin-ki 1979), joka sanoo Verkon ajatus-ten tulleen hylätyiksi, mutta ei siinäkaikki: "Tutkimuksen eteneminenpakotti kuitenkin tunnustamaan, et-tä suomalaisten suhteessa viinaan onoma erikoislaatunsa, joka on otettavakulttuurisesti annettuna vähän sa-mansukuisesti kuin suomen kieli onmeille kulttuurisesti annettu. Alkoijopa vaikuttaa siltä, että suomalai-nen viinapää on niin kiinteästi sidok-sissa joihinkin - toistaiseksi määrit-telemättömiin suomalaisuudenperuspiirteisiin, ettei sitä voida hevinmuuttaa." Jaakkola itse taas toteaatyönsä lopulla Verkon yliyksilöllistenkansanluonne- ja viinapääselitystenolevan "jollakin tapaa kihelmöivänlähellä nykykriminologian näkemyk-siä".Jospa Verkko oli kuin Kolumbus:löysi jotakin an'okasta mutta ei tien-nyt, mitä löysi?Kuten sanottu, Jaakkolan kirja onhyvä; se on analyyttinen, älvllinenjaselkeä. Jospa se juuri hvvyyttään eiole saanut ansaitsemaansa huo-miota?Pertti HemdnusJännite jatkuu?Weckroth, Klaus: Toiminnan psltkolo-gia. Hekinki: Hanki ja jää, 19BBKirjassaan Klaus Weckroth jat-kaa, kehittelee ja systematisoi muu-taman vuoden takaisessa lisensiaatti-työssään esittelemiään ajatuskulku-ja. Tuloksena on yhtaikaa johdon-mukaisesti etenevä ja yllättävästihyppelehtivä ajattelutoiminnan tu-los, tekijän mukaan "1tritys luoda pe-rustaa joidenkin ihmisen elämää ku-vaavien käsitteiden'arkipäiväisellekäytölle' määrittämällä tämän elä-män keskeiset psykologiset välttä-mättömyydet ja/tai ongelmakoh-dat".Alle satasivuisen tuotoksen juonion lyhyesti seuraava. Ensin rajataanpsykologian lähtökohdat olematto-man ja äärettömän välillä. Kohteeksivalitaan psykologinen yksilön ju y--päristön vuorovaikutuksen muoto,.iota kutsutaan toiminnaksi. Toimintaatoteuttaa subjekti, joka ei tyydy S-R-kaavan mukaisesti sopeutumaan,vaan joka tuottaa oman elämänsätapahtumia ja ympäristössään tar-koitettuja muutoksia. Hedonistinenperiaateja vaikutuksen laki eivät rii-tä selittämään toiminnan muotoja.Toiminta kehittyy yksilön elämässävuorovaikutuksessa aineellisen ja so-siaalisen todellisuuden kanssa, muttase ei selity kaiken kattavien ärsyke-reaktio-yhteyksien avulla. Toiminto-jen ja tapahtumisen vhteyksiin jääaina satunnaisuutta, mikä tekee ih-misen toiminnan pohjimmiltaan en-nustamattomaksi. Psvkologiset r,ält-tämättömyydet löytyvät toimintojenkeskinäissuhteista: kaava on R-R,toiminta-toiminta.Kohteellista, asioihin ja esineihinkohdistuvaa, toimintaa Weckroth ni-mittää tekemiseksi; kaava on tällöinR-S. Tekemisen kohteet vlläpitävätihmisen tahtoa. Ihmisen toimintaavoidaan ymmärtää vain näkemällätoiminta ja tekeminen tosin toisiinsalomittuvina, mutta kuitenkin eri asi-oina: kun tekemistä tarkastellaan ta-voitteiden ja tarkoitusten kautta, toi-mintaa on tarkasteltava sen sisäistensuhteiden kautta.Toiminnalla on kaksi perusmuo-toa, prylkkinen .ia praktinen. Ihmisenkehitvshistoriassa psyykkinen edel-(lyt)tää praktista ja praktinen tehos-tuu psyykkisen toiminnan kautta.Psyykkisen toiminnan peruselemen-tit ovat hauaitseminen, muistaminen jaajattelu. Psyykkisen toiminnan kehi-tys on paljolti näiden peruselement-tien hal linnan oppimista.Praktisten toimintojen kohdallatapahtuu valtavasti valikoitumista jomahdollisten "tekemisten" suurenmäärän vuoksi. Toiminnan valinnanongelmaan ei ole psykologista ratkai-sua. Vaikeissa valintatilanteissa psy-kologinen järki ei riitä, ja ihminenvoi luopua järkensä käyttämisestäarvan, horoskoopin tai jumaluskonsuuntaan päästäkseen jälleen toimin-nassaan uudelle pohjalle, käyttä-mään järkeään.Toiminnan juoni lähtee kuitenkinsosiaalisesta todellisuudesta. Ihmis-ten välinen yhteistyö edellyttää mi-näkeskeisen subjektiviteetin kehitty-mistä toisen huomioon ottavaksi, "si-näkeskeiseksi", välittömän tuloksenalistamista niin, että kollektiivin toi-minnan tulos mahdollistuu. Tämäedellyttää tietoa toisten toiminnastaja luottamusta. Persoonallisaas ihmi-sestä tulee tilanteissa, joissa hänensubjektiviteettinsa on osa sosiaalistasubjektiviteettia, jossa minä lomittuumeihin.Weckrothin tyyli tarjoaa paikoinhuikeaa luettavaa näennäisen irralli-sine, mutta paikalleen sattuvine kir-jallisuussitaatteineen. Mutta jouk-koon mahtuu myös luonnosmaisuut-ta, yliampuvuutta ja vaikeaselkoi-suutta. Kun aihepiiriin.ionkin verranperehtynyt lukija ei kolmannella lu-kukerralla pysty selvittämään itsel-leen, voiko olla olemassa kohteetontatoimintaa tai ovatko toiminta ja teke-minen rinnakkaisessa vai hierarkki-sessa suhteessa keskenään, on valmislykkäämään ainakin viidenneksenvastuusta kirjoittajalle. Mikäli toi-minnan olemus sekä toiminnan jatekemisen suhteet ovat kristallisoitu-neet kirjoittajan päässä, hän ei onnis-tu välittämään teoreettisen selkeydentuntua lukijalleen huolimatta lukui-sista nasevista arkielämän piiriinkuuluvista esimerkeistä. Kohtuudennimessä on todettava, että tehtävä eiole helppo.Lukijalle saattaa olla eduksi, etteihän ole perehtynyt Leondevin toi-minnan rakennetta koskevaan ajatte-Iuun. koska silloin ei tarvitse svven-tyä pohtimaan Leontjevin ja Weck-rothin formalisointienja terminologi-oiden eroja tai yhtäläisyyksiä.Leontjevin mallin käyttäminen "sel-kiyttämään" kohteellisen tekemisenrakennetta tuntuu viimeistään sotke-van ympvrät, jotka lukija on siihenmennessä saanut päähänsä pvörre-tyksi.222

Veli Verkko Kolumbuksena eli paradoksin anatomia

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128939/ap-1988-4-hemanus2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Veli Verkko Kolumbuksena eli paradoksin anatomia

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari