Den svenska supen KettilBruun, Per Frånber

Bruun, Kettil

Frånberg, Per

Stenius, Kerstin

Julkari

saan siihcn saattaa olla kylvctty-nä onnettomuuden siemen. Ke-miallisesti aiheutettuna päihty-mys voi olla iloa, mutta se voi ollamyös epätoivoa ja apatiaa. Päih-tymys on sicluntila, jolla voi ollatavattoman monta lopputulosta,ja vasta lopputuloksen pohjaltasitä voidaan arvioida.JatkopohdintaaJos kaikki rakastumisct johtai-sivat ainoastaan onncen ja sopu-sointuun, maailmankir.jallisuu-desta ja taitcesta puuttuisi suun-naton määrä puhuttclcvia onnet-toman rakkauden kuvauksia. Joskaikki yhteiskunnalliset heräämi-set johtaisivat pelkästään parcm-paan yhteiskuntaan, ei ihmiskun-nan koskaan olisi tarvinnut kokeaesim. natsismin tai stalinisminkauhuja. Jos uskonnoliinen herä-tys johtaisi vain onneen ja hyviinihmissuhteisiin, olisi kirkkojen jarukoushuoneiden ovilla jonoja.Jos kemialtrisesti aiheutettu päih-tymys aiheuttaisi vain iloa, eimeillä olisi alkoholistejamme janarkomaanejamme.Päihtymys on mieltämme ah-distavan j ärj estyksen hajoamista.Huolettomuus lopputuloksensuhteen on sen luonteenomainenpiirre. Arkipäivään sitoutunut ih-minen havaitsee heti tällaisen ti-lan järjenvastaisuuden. Hän kiel-täy tyy johdonmukaisesti hajotta-masta saavutettua järjestystä.Hän rakentaa uutta järjestystäentisen järjestyksen päälle ja senjatkeeksi. Hänen elämäänsä eikuulu sellaisia käsitteitä kuin tus-ka, epätoivo tai intohimo. Hänenelämänsä on aina järjestyksessäjahallinnassa. Tälläkin elämänot-teella on hintansa: elämä muut-tuu sävyjä vailla olevaksi arjeksi.Jollakin tavalla on perin järke-vää välttää kaikenlaista päihty-mistä - niin luonnollista kuinkemiallistakin. Ongelmaksi tuleekuitenkin, että menetämme vähi-tellen kykymme käsitellä voimak-kaita tunnekokemuksia. Vaikkakuinka järjcstäisimme elämääm-mc, saattavat lähiomaiscmme sai-rastua vakavasti.ja myös kuolla.Tässäkin miclcssä cpäjärjestyskuuluu rakcntcelliscna piirteenäj ärj estyncesccnkin clämään.Onko olemassa mitään sen har-maampaa kuin pcrisaksalainenarkipäivä? Voidaan hyvin kysyä,olisiko Hitler mencstynyt, jos sak-salaiset olisivat olleet harjaantu-neempia tunnc-elämässään. Ma-taay aan arkipäivään kiinnittymi-nen tekee meistä uhreja, kun de-magogi saapuu paikalle. Hän rik-koo mieltämme ahdistavan j ärjes-tyksen. Hän antaa asioille uudetmerkitykset ja kuljettaa meidätuuteen maahan. Kun huuma onohi, saatamme herätä keskellä sa-vuavia raunioita.Me tarvitsemme harjaannustatunne-elämämmc ainesten käsit-telyssä. Sellaista voimme saadaesim. järjestämällä juhlia ystä-viemme kunniaksi. Juhlalla onomat herkät lainalaisuutensa jamuotonsa. .fos niitä rikkoo, kokoIumous saattaa särkyä. Siksi saat-taa olla viisainta harjoitella aivanselvin päin.Jarmo Heinonennier. Onko tässä csimerkki siitä,ettei ruotsalaisilla olc historian-tajua?"Ruotsalainen ryyppy. Viinan,Brattin ja byrokratian historia"-antologia on vastaisku ruotsalai-selle alkoholikeskustelulle, jota -kirjoittajien mukaan - leimaavat"tietämättömyys menneestä, his-toriallisen perspektiivin puute jahaluttomuus oppia aiemmista ko-kemuksista". Lisäksi kirjoittajathaluavat muistuttaa siitä, että on"vaikeaa vaikuttaa alkoholiin liit-tyviin intresseihin ja muuttaa ih-misten juomatapoja ja että kont-rollille on olemassa raja, jonkaylittäminen vaarantaa alkoholi-poliittisct tavoitteet".Kirjan ote on pääasiassa kuvai-leva. Kirjoittaj at käyttävät palj onuutta lähdemateriaalia. Kirja tu-lee olemaan 1900-luvun ruotsalai-sen alkoholihistorian tutkijoidenkäsikirja. Luvut käsittelevät tais-telua viinarahoista vuodesta lB55vuoteen l9l7 (luku I), alkoholi-byrokratian lonkeroita ja ilmene-mismuotoja (luvut II-V), systee-min synnyttämää laillista ja lai-tonta vastarintaa (luvut VI .iaVII), systeemin vinoutumia (lu-vut VIII ja IX), järjestelmää kos-keneita keskusteluja (luku X) se-kä lopuksi Brattin järjestelmänmahdollisia opetuksia nykyajalle(luku XI).Per Fränberg antaa alkuluvus-sa taloushistoriallisen taustanvastakirja-ajalle käsittelemälläajanjaksoa kotitarvepolton Iak-kauttamisesta vuonna lB55 Vin-& Spritcentralenin perustami-seen vuonna 1917. Fränberg kuu-luu niihin, jotka asettavat kyseen-alaiseksi käsityksen, jonka mu-kaan aika ennen vuotta 1855 olisiollut ryyppäyksen kulta-aikaa.Niin kauan kuin talonpojat vasta-sivat viinantuotannosta, heillekuului myös paikallisen käytön javäärinkäytön kontrolli. Liiallisenjuomisen estäminen oli heidänetujensa mukaista, koska näinköyhäinhoidon maksamiseksi tar-Ruotsalaisen ryypynhistoriaKettil Bruun €d Per Fränberg(red.): Den suenska supen. En his-toria om brännuin, Bratt och b2räk-rati. Prisma. Stockholm 1985Bra Böckers Bibliotek, ainoa1950-luvun jälkeen ilmestynytruotsalainen tietosanakiria, käsit-telee Ivan Brattia 9 rivillä. Brattinkehittämä alkoholijärj estelmä, jo-ka sääteli ruotsalaisten alkoholinkäyttöä neljä vuosikymmentä, saaosakseen 13 riviä - yhtä paljonkuin kilpa-autoilija Joakim Bon-5JJvittavicn vcrovarojcn määrä py-syi alhaisena. Tässä paikallisenkontrollin pcrintcessä on ehkä se-litys sille, että ruotsalaiset hyväk-syivät myöhcmmin niin kiltistivastakirj abyrokratian?Kovassa kamppailussa, jota al-koholirahoista käytiin yksityisten,kuntien ja valtion välillä, selvisivaltio vähitellen voittajaksi, rair-tiusliikkeen tuella. Vuonna 1908perustettiin Kuninkaallinen kont-rollihallitus, jonka tehtävänä olivalvoa yhtiöitä ja alkoholikaup-paa maassa.Vuonna 1909, raittiusliikkccnkieltolakivaatimuksen ollessamyötätuulessa, astui Ivan Brattalkoholipoliittisclle arcenalle oh-.jelmakirjoituksellaan "Onko rait-tiuskysymys ratkaistavissa ilmankieltoa?". Bratt oli mies,.jolla olisekä visioita että myös kyky to-teuttaa ne käytännössä, mikä saaKettil Bruunilta osakseen ihmet-telynsckaista ihailua luvussa II.Brattin ehdotuksen vdin oli yksi-löllinen valvonta, jonka' avulla al-koholihaitat pidettäisiin kurissa.Kontrolli suunnattaisiin lähinnävähittäismyyntiin. Ehdotus johtikäytännön toimiin vuonna 1915.Brattin toinen pääkohta oli yksi-tyisen voitontavoittelun poistami-nen alkoholikaupasta. Tämä vaa-timus takaisi ehdotukselle rait-tiusliikkeen varovaisen tuen tilan-teessa, jossa täyskielto näyttimahdottomalta.Luku III käsittelee keskushal-lintoa. Byrokratia saa miltei inhi-milliset kasvot, kun tarmokkaidenvirkamiesten gallcria saa esitte-lynsä. Kiinnostava on se keskus-telu, jota käytiin tarveharkintape-riaatteen ympärillä keskushallin-nonja paikallisten yhtiöiden välil-lä. Kontrollihallituksen vuonna1920 antaman kiertokirjeen mu-kaan vastakirjan saanti ei ollutmikään selviö, vaan paikallis-yhtiön täytyi arvioida jokaisenhakijan yksilöllinen "tarve" erik-seen. "Tarpeella tarkoitetaan täs-sä sellaista keskimääräistä tarvet-ta, jonka vallitsevissa yhtciskun-nallisissa oloissa ylciscsti katso-taan vallitsevan tictyssä yhtcis-kuntaryhmässä." Lcgitiimin ja-non määrän sitomisclla yhteis-kunnallisccn vakiintuncisuutcenja asemaan toivottiin saatavantoimiva ja kattava rajoitusjärjes-telmä koko maahan. Merkittävääon, että kicrtokirje aiheutti niinvähän protesteja. Ohjcit merkit-sivät käytännössä sitä, että vasta-kirjojen määrän kasvu loppui ja400 000 vastakirjanomistajan os-tokiintiötä pienennettiin. Voidak-seen seurata paikallisyhtiöidentapaa soveltaa tarveharkintaisiarajoituksia kontrollihallitus pe-rusti mahtavan tiedoston, johonkerättiin monenlaisia tietoja jo-kaisesta vastakirjanomistajastatai sellaiseksi aikovasta. Tämä ta-pahtui kauan ennen tietokone-ajan intimiteettisuojakeskuste-Iuja.Ravintolalaitosta, jota IlpoKoskikallio käsittelee luvussa IV,pidettiin teollisuuden kasvukau-tena vaarallisena kasvualustanascllaiselle työläiskulttuurille, jokamurentaa tuotannon vaatimaakurinalaisuutta. Jo ennen Brattinjärjestelmää oli ankaralla kunnal-listen anniskeluyhtiöiden kontrol-lilla pidetty kapakkakulutus al-haisena. Brattin mukana tuli ns.voitonmääräjärjestelmä, jonkamukaan ravintola sai voittoa vainosasta myytyä alkoholia. Tämäoli askel kohti yksityisen voitonta-voittelun .totaalista poistamistamyös ravintola-alalla.Tärkein keino Koskikallionmukaan oli kuitenkin ravintoloi-den määrän tiukka rajoittaminen.Tämä johti - varsinkin vastakir-jojen poistamisen jälkeen vuonna1955 - laittoman kapakkalaitok-sen syntyyn, mikä sitten pakottiviranomaiset lopettamaan voitto-jen rajoittamisen. Siihen mennes-sä ravintolalaitos oli kuitenkin jokutistunut alkoholipolitiikan kan-nalta merkityksettömän pieneksi.Pia Rosenqvist käsittelee rait-tiushallintoa luvussa V. Brattinsuunnitelmien mukaan raittius-lautakunnilla tuli olla keskeinenrooli alkoholin väärinkäyttäjienhoidossa sekä myös ehkäisevässäpolitiikassa. Raittiuslautakuntientodellinen asema vaihteli eri kun-nissa, ja hoitotyön järjestäminenkorostui sitä enemmän, mitä pi-temmälle aika kului.Raittiuslautakunnat osallistui-vat myös vastakirj akontrolliin, jo-ten niistä tuli tavallaan osa alko-holiyhtiötä. Tämä tosiasia sekähuonot taloudelliset resurssit jaraittiusliikkeen varsin ambiva-lentti suhde lautakuntiin eivät mi-tenkään parantaneet lautakun-tien asemaa yleisön silmissä.Yksi Brattin argumenteistasäännöstelyjärj estelmän puolestakieltolakia vastaan oli se, että lai-ton liike saataisiin säännöstelynavulla pidettyä kurissa. Jill Björkuitenkin osoittaa omassa luvus-saan, että Brattin järjestelmä saikäydä jatkuvaa taistelua kotipolt-toa ( I 910-luvulla), salakuljetusta(20-luvulla), vastakirjaostojentoiselle luovuttamista (30-luvul-la) j a lääkäreiden kirjoittamia pir-tureseptejä vastaan. Kun lainsää-dännön tiukentaminen ja poliisinlisäresurssit eivät tuntuneet riittä-vän, yritettiin palkkiojärjestel-män avulla kannustaa poliiseja jayksityisiä ilmiantajia tehokkaam-paan lainrikkojien jahtiin. "YIei-sen oikeustajun riittämätön tukisäännöstelyjärjestelmälle" oli lo-pulta tärkein argumentti Brattin.iärj estelmän kumoamiseksi."Millään muulla hallinnon-alalla ei ollut niin leveää kosketus-pintaa väestöön kuin alkoholi-jaraittiusviranomaisilla", kirjoitta-vat Kettil Bruun ja Lennart Nils-son luvussa VII, "Kansan protes-teja". Tässä luvussa puhuvat ta-valliset alkoholin kuluttaj at. Brat-tin järjestelmä sai alusta alkaenvastaansa sarjan protesteja japamfletteja. Niissä kritisoitiin yk-silönvapauden loukkauksia javastakirja-asiakkaiden syste-336maattisen epätasa-arvoista käsit-telyä. On usein liikuttavaa lukeaasiakkaiden valituksia, joissa pro-testoidaan vastakirjaoikeudenhylkäämistä tai ostomäärien alen-tamista vastaan. Niistä käy ilmi,että yksilöt on säälittä paljastettu,eikä vain siksi, että viranomaisillaon suuri määrä henkilökohtaisiatietoja heistä, vaan myös sen ta-kia, etteivät he osaa lähestyä by-rokratiaa byrokratian kielellä.Kontrollihallitus hylkää anomuk-sia viitaten siihen, että kyseinentyöläinen tuskin ostaa konjakkiaomiin tarpeisiinsa (koska se onniin kallista), että hakijan van-hemmat ovat täysraittiita, ettähakija tuskin kykenee viettämäänsäädyllistä ja nuhteetonta elä-mää. Usein on vain sana toisensanaa vastaan. Tästä käytännöstähuolimatta puolet ruotsalaisistaoli vielä vuonna 1944 tehdyn gal-lupin mukaan vastakirj aj ärjestel-män säilyttämisen kannalla. Vas-ta kun vapaasta osto-oikeudestatuli poliittisesti uskottavampivaihtoehto kuin kieltolaista, alkoivastakirja mencttää kannatus-taan.Tiukasta säännöstelystä huoli-matta oli alueellisia eroja käytän-nön sovellutuksissa, krrten PerFränberg ja Ilpo Koskikallioosoittavat. Itse asiassa Brattinsysteemi oli omiaan säilyttämäänRuotsin alkoholikulttuurin sisäi-sen vaihtelun. Kirjoittajat erotta-vat kolme erilaista osakulttuuria:urbaanin suurkaupunkikulttuu-rin, eteläruotsalaisen liberaalinsekä syrjäseutujen agraarisen jarajoittavan alkoholikulttuurin.Vasta 1970-luvulle tultaessa kir-joittajien mielestä on mahdollistapuhua yhtenäisestä ruotsalaisestaalkoholikulttuurista.Sukupuoli- ja luokkaerojen vai-kutus vastakirjanomistajien käsit-telyyn on Kettil Bruunin kohtee-na luvussa IX. Varsin yksimieli-sesti hyväksytty periaate oli, ettänaista ja miestä tuli kohdella eritavoin. Naimisissa olevat naiseteivät yleensä saaneet omaa vasta-kirjaa, yksin asuville voitiinmyöntää rajoitettu ostomäärä.Vielä vuonna 1952 menetti 1 000naista vastakirjansa avioliitonsolmimisen takial Minkäänlaistaorganisoitua tyytymättömyyttänaisten kohtelua kohtaan ei oledokumentoitavissa, ja vielä vuon-na 1951 erään tiedustelun mu-kaan vastusti enemmistö naisistayhtäläisen osto-oikeuden periaa-tetta.Säännöstelyjärj estelmän tulles-sa voimaan Bratt oli sitä mieltä,että sen tulisi kohdistua työ-väenluokkaan erityisen ankarana.Hän katsoi tämän olevan työväes-tön omien intressien mukaista ei-kä siksi halunnut kutsua järjestel-määnsä luokkalaiksi. Bruuninanalyysi vastakirj apäätöksiin tul-leista valituksista osoittaa, ettäylemmillä yhteiskuntaluokilla olisuurta etua kyvystään puhua by-rokratian kanssa sen omalla kie-lellä. Kaikkein ylin yhteiskunta-luokka ei jättänyt valituksia teh-dyistä päätöksistä, minkä Bruuntulkitsee osoittavan heidän saa-neen kaiken tarvitsemansa alko-holin, esim. ylimääräisten osto-määrien avulla.Leif Lenke käsittelee luvussa Xsuhtautumista järjestelmän vai-kutuksiin. Alkoholin kulutus py-syi suhteellisen vakaana, mikä oliraittiusliikkeen mielestä huonotulos, koska suunnan olisi pitänytolla laskeva. Keskustelussa alko-holihaitoista ei Lenken mukaanpaljonkaan noteerattu kuollei-suustiloissa näkyviä positiivisiavaikutuksia. Systeemiä kritisoivatpuhuivat jatkuvasta nuorisojuo-pumuksen kasvusta, vaikka juo-pumustapausten määrä pysyi sel-västi alhaisempana kuin vastakir-jaa edeltäneenä aikana. Alkoholi-lakirikkomusten määrä pysyi suu-rena, kun taas väkivaltarikoksienmäärä oli pienempi kuin aikai-semmin. Lenken näkemys onkin,että vastakirj asysteemi rajoitti va-kavia alkoholihaittoja, koskasuurkuluttaj ien hcnkilökohtainenvuosiannos pysyi rajoituksen an-siosta suhteclliscn alhaisena.Loppuluvussa tckijät pohtivat,mitä säännöstclyjärjestelmän ko-kcmuksista olisi opittavissa jamillaisia johtopäätöksiä niistä oli-si tehtävä esim. ajankohtaisessahuumekeskustclussa. Tekij ät suh-tautuvat varsin kriittisesti yksilöl-Iisen valvonnan tiukcntamiseennykyaikana.Nuorcmman Iukijan silmissäBrattin järjestelmä vaikuttaa äl-listyttävän tunkeilevalta ja auto-ritaariselta - ollakseen ajallisestiniin lähellä nykyaikaa. Mutta oli-ko vastakirj asysteemi ainutlaatui-nen ja poikkeus kaikesta muustavaltion toiminnasta? Miksi järjes-telmä herätti niin vähän vastarin-taa ja kritiikkiä? Olisiko niin, että"ruotsalaisen ryypyn" historiaonkin vain osa yhtenäistä ja sa-manhenkistä ruotsalaista kontrol-litraditiota?"Ruotsalainen ryyppy" on ko-vin sisällökäs kirja ja tarjoaa jän-nittävää luettavaa. Muutamissaluvuissa - lähinnä hallintoa japolitiikkaa koskevissa - lukijakuitenkin välillä eksyy henkilöi-den ja instituutioiden viidakossa.Näissä kohdin epäilee sosiologientilapäisesti päihtyneen historial-Iisten lähteiden tarjoamista her-kullisista tarinoista ja yksityis-kohdista.Kerstin SteniusKansalähteetioi -kertovatIlkka Mänt2lä: Suomalaisenj uopp ouden j uure t. Viinanp o ltto a a-paudenaikana. S KS : n Toimituksia423. Pieksämtiki 1985,269 siuua,kuuitettuIlkka Mäntylä on tutkimukses-saan "suomalaisen juoppouden.7_1t

Ruotsalaisen ryypyn historia

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128729/ap-1985-6-stenius.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ruotsalaisen ryypyn historia

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari