Heinonen, Jarmo

Julkari

NAKOKULMIAOsallistava alkoholivalistus -mitä se voisi olla?Kun ajattelemme alkoholivalistusta, niin eiköajatuksemme ensimmäiseksi kiinnitykin tuohonvalistus-sanaan. Mitä valistus itse asiassa on? Ky-symyshän on siitä, että on olemassa valistaja javalistettava. Valistajalla on sanoma - varmastikinnk. hyvä sanoma - jonka hän haluaa siirtää valis-tettavalle. Tämä valistajan ja valistettavan välinensuhde on hyvin problemaattinen.Se, joka valistajaksi ryhtyy, asettuu - tahtoopahän sitä tai ei - valistettavien yläpuolelle. Tä11ä onperustavaa laatua olevaa merkitystä. Me kaikki, josvain olemme rehellisiä, joudumme myöntämään,että olemme tämän tästä hyvien neuvojen tarpees-sa. Mutta kenet me päästämme itseämme neuvo-maan, on jo toinen juttu. Kuka tahansa ja missätahansa ei pääse meitä neuvomaan. Näin on, se onIuonnollista ja kuuluu elämään.Länsimaisessa yhteiskunnassa meitä piirittäämainonnan ja markkinoinnin hellittämätön virike-tulva. Se työntyy tajuntamme syvimpiin, tiedosta-mattomiinkin kerroksiin ja täyttää mielemme le-vottomuudella. Nämä virikkeet uhkaavat hajoittaataloutemme, ja meitä kalvaa epäilys, että tämä iI-miö jäytää olemassaolomme perusteita yleisemmin-kin. $syäksemme koossa meidän on panssaroidut-tava kaikkia ulkoisia virikkeitä vastaan. Meillä eiole varaa orientoitua eri suuntiin vetävien virikkei-den mukaan. Virheiden tekeminen saattaa merkitäelämänotteen menettämistä.JoukkotiedotusväIineen valistussanoma alkoho-liasioissa muuttuu osaksi sitä kasvotonta viriketul-vaa, jonka joudumme joka päivä kohtaamaan. Onaivan luonnollista, että elämäntapamme ei tästämuutu.Kuitenkin olemme jatkuvassa muutosprosessissa.Me, jotka elimme tiiviisti mukana 60-Iuvun aatteel-Iisi3sa myrs§issä, tiedämme ja tunnemme selvästi,että tämä 80-luku on jotakin tyystin muuta. Vas-taavanlaisia kokemuksia täytyy oIIa niillä, jotkaovat eläneet läpi 30- ja 4O-luvun kuohuntojen.Maailma - fyysisesti katsoen - on pysynyt kokoajan samana, ja kuitenkin se on täysin muuttunut.Elämä on prosesseja ja alituista muutosta. Josaiomme näihin prosesseihin ja tähEin muutokseenvaikuttaa, meidän täytyy olla itse mukana siinä jaosana sitä. Valistuskeskustelussa puhumme useinvalistuksen kohteista - objekteista. Tässä piileevirhe, Objekteja ei itse asiassa ole olemassa. Onvain subjekteja, jotka pyrkivät vuorovaikutukseenja väistävät taitavasti, jos heitä yritetään käsitelläobjekteina.Oleellisinta ihmisessä on hänen hermojärjestel-mänsä. Sen varassa ihminen on orientoitunut kokolajinkehityksensä ajan ja myös menestynyt ainakintoistaiseksi ylivoimaisen hyvin kaikkiin muihin la-jeihin verrattuna. Hermojärjestelmämme avulla mekoko ajan tutkimme, mikä on tärkeää ja mikä vä-hemmän tärkeää. Hermojärjestelmällämme me ase-tamme itsellemme päämääriä ja tavoitteita ja tes-taamme niitä hellittämättä. Tätä kaikkea me emmetee yksin vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa yrn-päristömme kanssa. Erityisen kiinteää vuorovaiku-tuksemme on lajikumppaniemme kanssa, jotkaovat meitä lähimpänä. Näitähän ovat perheenjäse-net, ystävät, tuttavat, työtoverit ja muut yhteistyö-kumppanit. Tämä on se ympäristö, jossa perus-orientaatiomme tapahtuu. Tässä ympäristössä memyös muutumme, ja muutoksen vauhti on ennenkokematon.Jos me yritämme muuttaa ihmisten elämäntapoja- ja sitähän me yritämme -, meidän on pyrittävävuorovaikutukseen heidän kanssaan. Joukkotiedo-tuksen keinot ovat yksisuuntaisia. Siksi niiden va-raan ei voida yksistään rakentaa todellista muutos-pyrkimystä. Joukkotiedotuksen keinot voivat toi-mia kulisseina, mutta hyvässä näytelmässä kulis-sien osuus ei voi koskaan olla keskeinen.Edellä on todettu, että todellinen muutos tapah-tuu siinä piirissä, johon kuuluvat perheenjäsenet,ystävät, tuttavat ja työtoverit. Pitäisikö meidän nyttunkeutua ihmisten olohuoneisiin, makuukamarei-hin ja työpaikkojen kahvitunneille? Tähäqr meistä eiolisi. Meillä itse kullakin lienee kokemusta siitä,miltä tuntuu joutua keskelle ystävysten keskuste-lua joko työpaikalla tai yksityiselämässä. Keskus-telu käy omalla äidinkielellämme, mutta me ernmetahdo sitä ymmärtää. Vuorovaikutus on intensiivis-tä, mutta vain osa siitä tuntuu tapahtuvan sanalli-sesti, ja silloinkin sanoilla on sisältöjä, jotka ovat36?meille tuntemattomia. Miten me voisimme valistus-sanomamme kanssa menestyä tuossa ympäristössä.Jos ihmisten väIistä vuorovaikutusta tapahtuisivain ystävien ja tuttavien keskeisissä intiimeissäpiireissä, olisimme selvästikin umpikujassa. Vuoro-vaikutus on intensiivisintä ystävysten kesken, mut-ta eihän se pelkästään tähän jää. Tottahan meolemme avoimia muillekin kuin ystäviemme kauttasaamillemme virikkeille.Itse asiassa olisi kiinnostavaa rakennella jonkin-Iaista hierarkiaa tästä vuorovaikutusnäkökulmas-ta. Ystäviemme suhteen olemme avoimia, muttaentä sitten? Eivätköhän sen jäIkeen tule jonkinlai-set järjestäytyneet ja järjestäytymättömät lähiryh-mät, jotka koostuvat ystävistä ja ystävän ystävistä.Tällaisille ryhmille on luonteenomaista, että ne pu-huvat samaa kieltä kanssamme ja tuntevat sitä to-dellisuutta, jossa me elämme.Jotkut tällaisista lähiryhmistä ovat organisoitu-neita ja §tköksissä johonkin keskusjärjestöön.Keskusjärjestön tehtävänä on edistää niitä intres-sejä, joita pidetään tärkeinä. Keskusjärjestö lähet-tää jäsentiedotteita ja saattaa julkaista lehteä.Kuuluessamme tällaisen järjestön vaikutuspiiriinpohdimme usein, miten tämä järjestö toteuttaa nii-tä periaatteita, joita varten se on perustettu. Ky-seessä on selvä vuorovaikutussuhde. Järjestö ei siispelkästään yritä vaikuttaa meihin, vaan myös mepyt'imme vaikuttamaan järjestöön. Jos tällainenvuorovaikutus puuttuu, voidaan epäilH, että järjes-tö toimii enemmän tai vähemmän vain paperilla taion kuihtunut.Organisaatiot saattavat menettää vuorovaikutus-suhteensa perustasonsa kanssa. Olisi kuitenkinväärin otaksua, että organisoituminen olisi sinänsälakannut suomalaisessa yhteiskunnassa. Itse asias-sa voidaan väittää, että niin kauan kuin on elämää,niin kauan ihmiset organisoituvat. Rauhanliike,naisasialiike ja erilaiset vaihtoehtoliikkeet ovat eri-tyisesti osoittaneet elinvoimaansa viime aikoina.Monet pitkänkin historian omaavat järjestöt ovatimeneet uutta voimaa näistä liikkeistä. Uusia liik-keitä ei siten voida asettaa mekaanisesti vastakkainvanhojen organisaatioiden kanssa ja katsoa, ettäkun uusi on syntynyt, niin vanhat organisaatiotolisivat samalla kuolleet.Alkoholivalistusta järjestettäessä lienee tarkoi-tuksenmukaisinta lähteä siitä olettamuksesta, ettäkansalaisjärjestöt ylipäänsä edustavat vuorovaiku-tusmahdollisuutta kansalaisten suuntaan. Tätämahdollisuutta meidän on käytettävä, jos aiommemenestyä valistuspyrkimyksissämme.Kaikkea sitä valistustoimintaa, jossa valistajapyrkii väIittömään vuorovaikutussuhteeseen koh-deryhmänsä kanssa, voidaan sanoa ns. osallista-vaksi valistustoiminnaksi. TäIlainen ote valistus-toiminnassa tekee myös valistajasta osallisen valis-tusprosessissa. Tämä saattaa tuntua hämmentäväI-tä, mutta sen ei väIttämättä tarvitse oIIa.Itse asiassa yksisuuntainen valistusote asettaameidät niin suurten teoreettisten ja käytännöllistenongelmien eteen, että lopputuloksena on merkittä-vää sekaannusta valistuskeskustelussa, ei pelkäs-tään meillä täällä Suomessa vaan kansainväIisesti-kin. Vuorovaikutukseen pyrkivällä, osallistavallavalistusotteella monet ongelmat ovat ratkaista-vissa.Osallistava valistustoiminta merkitsee käytän-nössä kokouksia, seminaareja ja tuumatalkoita.Ihanteellisessa tapauksessa jokin organisaatio, jon-ka jäsenistö on sosiaaliselta todellisuudeltaan jatavaltaan tulkita sitä yhtenäinen, kutsuu tilaisuu-teensa alkoholivalistajan, joka henkilönä edustaamahdollisimman pitkäIle samaa perusorientoitu-mista.Valistaja puhuu kykynsä ja taitonsa mukaisestiasiastaan, ja yleisön tehtäväksi jää tämän sanomantulkitseminen ja käytännön johtopäätösten tekemi-nen. Mitä enemmän valistaja edustaa yleisönsäajattelutapaa, sitä enemmän hänen esitykseensäsaattaa kuulua myös tulkintoja ja sitä pitemmällemeneviä ehdotuksia hän voi tehdä. Vuorovaikutuk-sessa yleisönsä kanssa hän voi hioa näitä element-tejä esityksessään, mutta missään tapauksessa hänei voi ohittaa yleisöänsä. Käytännön johtopäätök-set jäävät aina yleisön käsiin. Mitä etäämmällävalistaja on yleisönsä ajattelutavasta, sitä vähem-män hänen esitykseensä voi kuulua fakta-aineistontulkintoja ja sitä pidättyvämpi hänen on oltavaehdotusten tekemisessä.Mitä osallistava valistusote edellyttäisi valistus-työn organisaattorilta? Todennäköisesti aineistojenIaatimista, kouluttajien kouluttamista ja tilaisuuk-sien ulkonaisten puitteiden varmistamista.Keskeinen piirre osallistavassa valistustyössä on,että aloitteen tilaisuuksien järjestämiseen olisi tul-tava kentältä spontaanisti. Suomalaisessa yhteis-kunnassa kiinnostus viinaan on niin intensiivistä jasukupolvesta toiseen jatkuvaa, että tällaiseen spon-taaniin kutsuun voinee luottaa, mikäli aito vuoro-vaikutusote onnistutaan saamaan työhön alusta al-kaen.Jarmo Heinonen368

Osallistuva alkoholivalistus - mitä se voisi olla?

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128534/ap-1982-6-heinonen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Osallistuva alkoholivalistus - mitä se voisi olla?

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari