Suomessa on yli 50 000 asuntoa, joissa sisäilman radonpitoisuuden enimmäisarvo 400 Bq / m3 ylittyy. Näissä asunnoissa tarvitaan radonkorjauksia. Korkeiden radonpitoisuuksien merkittävin aiheuttaja on maaperän erittäin radonpitoinen ilma, joka virtaa perustusten rakojen kautta maaperästä sisätiloihin. Maanvarainen laatta on käytetyin perustamistapa Suomessa, joka ilman radontorjuntatoimia
edistää radonpitoisen ilman virtauksia sisätiloihin. Nykyisin suosituissa rinnetaloissa maanvastaiset harkkoseinät lisäävät vielä radonvuotoja. Radonkorjausten keskeinen tavoite on maaperästä tulevien ilmavuotojen estäminen tai vähentäminen.
Opas antaa perustiedot sisäilman radoniin liittyvistä määräyksistä ja ohjeista, radonpitoisen ilman vuotoreiteistä, ilmanvaihdon ja alipaineisuuden vaikutuksesta sekä asunnon tutkimisesta ennen korjausta. Korjausmenetelmien tehokkuudesta esitetyt tulokset perustuvat kyselytutkimukseen 400 asunnossa sekä lukuisiin korjauskohdetutkimuksiin. Radonimurin osalta oppaassa hyödynnetään myös ympäristöministeriön julkaiseman radonimurioppaan tärkeimpiä ohjeita.
Tehokkaimpia menetelmiä ovat olleet radonimuri ja radonkaivo. Tyypilliset radonpitoisuuden alenemat molemmilla menetelmillä ovat olleet 70 – 90 %, parhaat yli 95 %. Radonimuri voidaan toteuttaa joko lattian tai sokkelin läpi. Imupisteeseen kytketyllä poistopuhaltimella imetään ilmaa lattialaatan alta. Radonkaivon avulla imetään ilmaa maaperästä 4 – 5 metrin syvyydeltä. Kaivo rakennetaan korjattavan rakennuksen ulkopuolelle. Yksi kaivo voi alentaa riittävästi jopa kymmenen lähistöllä olevan asunnon radonpitoisuutta.
Asuintilojen ilmanvaihtoteknisillä korjauksilla alennetaan radonpitoisuutta joko ilmanvaihtuvuutta lisäämällä tai asunnon alipaineisuutta vähentämällä.
Tyypilliset radonpitoisuuden alenemat ovat 10 – 40 %. Alenemat ylittävät 50 % poikkeustapauksissa, joissa ilmanvaihtuvuus on ollut ennen korjausta alhainen tai alipaineisuus on ollut korkea. Rakenteiden tiivistämisellä pyritään vähentämään maaperän radonpitoisen ilman virtausta asuntoon. Tyypilliset pelkillä tiivistystöillä saavutetut radonpitoisuuden alenemat ovat 10 – 50 %. Sekä ilmanvaihtoteknisiä toimia että tiivistämistöitä voidaan käyttää tehostamaan radonimurin ja -kaivon vaikutusta. Kerrostalojen alimpien kerrosten asuntojen radonkorjauksissa käytetään samoja menetelmiä kuin pientaloissa. Kerrostaloasuntojen korkeat alipainetasot eivät ainoastaan kasvata sisäilman radonpitoisuutta vaan myös heikentävät radonimurin ja -kaivon toimivuutta. Korjauksia onkin tarvittaessa tehostettava alentamalla asunnon alipaineisuutta ulkoilmaventtiilien avulla. Tiivistämistöillä voidaan myös tehostaa korjaustoimia. Tiivistämisellä yksin on vain harvoin saavutettu yli 50 % alenemia.
Opas antaa myös lyhyen katsauksen työpaikkojen ja suurten rakennusten radonkorjauksista sekä uudisrakentamisen radontorjunnasta. Uudisrakentamisen yhteydessä radonpitoisuuden enimmäisarvo on 200 Bq/m3. Tämän rajan ylittäviä asuntoja on Suomessa 200 000. Radontorjunta tulisi huomioida kaikessa rakentamisessa koko maassa, jotta rakentaminen ei tuottaisi lisää korjattavia kohteita.
Oppaassa on esitetty paljon käytännön esimerkkejä korjauskohteista.Tavoitteena on ollut, että opas soveltuisi korjausyritysten käyttöön mutta myös omatoimisille korjaajille
