Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella Euroopan unionin luomia diskursseja neljästä REPowerEU-dokumentista energiasiirtymän kontekstissa. Tutkimuksen analysointimetodina on kriittisen diskurssianalyysi. Energiasiirtymän taustalla ovat sekä ilmastokriisin myötä tarve vihreälle energiasiirtymälle, mutta myös vuonna 2022 syttyneen Ukrainan sodan myötä tarve irtautua Venäjän tuontienergiasta. EU:n tarkoitus on toteuttaa REPowerEU-suunnitelman avulla tämä merkittävä energiasiirtymä, jonka välivaiheen ratkaisuna on monimuotoistaa energiantuontia sekä lisätä uusiutuvien energiaratkaisujen käyttöönottoa, lisäten näin myös Euroopan energiaomavaraisuutta.
Analyysissa tutkitaan aineiston kielellisiä valintoja sana- ja lausetasolla, valtasuhteiden ja arvojen ilmentymiä sekä ideologisia perusteluita, joita aineistossa rakennetaan historian ja poliittisen narratiivin avulla. EU:n energiapolitiikan kielelliset strategiat vahvistavat sen institutionaalista valtaa ja määrittelevät sen suhdetta muihin kansainvälisiin toimijoihin tavalla, joka pyrkii oikeuttamaan EU:n asemaa globaalin yhteisön johtajana.
Kriisin ja varautumisen teemojen myötä aineistosta nousee esiin turvallisuuden diskurssi. Legitimoiva diskurssi tulee esiin intertekstuaalisuuden avulla ja auttaa tukemaan politiikan toimeenpanoa. Yhtenäisyyden diskurssi esittelee EU:n tavoitetta yhtenäistää unionin jäsenvaltioita ja samalla myös rakentaa kuvaa yhtenäisestä Euroopasta. EU:n talouspoliittinen diskurssi korostaa kilpailukykyä, tehokkuutta ja innovaatiota osana energiasiirtymää. Kaasun erityisasema antaa siitä ristiriitaisen diskurssin osana ilmastotoimia ja kumppanuuksia. Lisäksi aineistossa nousi esiin kansainvälisen johtajuuden diskurssi, joka kytkeytyy EU:n määrittämään hegemonistiseen viitekehykseen ilmastojohtajuudessa sekä energiasiirtymän edelläkävijänä. Huomiota herättivät EU:n normatiivisen vallan diskurssi sen kumppanivaltioita kohtaan, sekä uhkadiskurssi Venäjästä ja uhridiskurssi Ukrainasta. Näiden diskurssien avulla rakentuva narratiivi vahvistaa EU:n hegemonista asemaa ilmastojohtajana ja globaalina energiasiirtymän suunnannäyttäjänä.
Tämä tutkielma osoittaa, että energiasiirtymän diskurssit ovat sekä poliittisia että ideologisia, ja ne heijastavat laajempia yhteiskunnallisia valtasuhteita ja EU:n hegemonista ja narratiivista asemaa suhteessa jäsenvaltioihinsa. Analyysi nostaa esiin Euroopan unionille tyypillisiä diskursseja, mutta näyttää myös niiden ristiriitaisuudet. Tutkimus tuo näkyväksi, kuinka diskurssit paitsi kertovat EU:n tavoitteista, myös määrittävät sitä toimintaympäristöä, jossa nämä tavoitteet pyritään saavuttamaan
