Koivunen, Anu

Palin, Tutta

Finnish

Journal.fi

HYVÄÄ PÄIvÄÄ,ROUVA TASAVALLAN PRESIDENTTI!Suomessa naisten historiaa on tavattu esittäätasa-arvon merkkipaaluj en j aksottamana aikajanana. Tällöin historia ymmärretään 1700-luvulta meidän päiviimme kulkevana tienäkohti yhä suurempaa tasa-arvoa miesten kanssa. Esittämisen tapa lienee peräisin 1900-luvun alkupuolen naisliikehdinnästä. Summatessaan naisten asemaa vuonna 1935 Liike- javirkanaisten liitto r.y. nimesi historiallisenmerkkipaaluluettelon alkuperäksi FinlandsSvenska Kvinnoförbundetin. Nyt tähän saavutusten historiaan voidaan liittää uusi etappi:Suomi on 1. maaliskuuta 2000 saanut ensimmäisen valtionpäänaisensa. Tasa-arvo ei oletäydellistynyt, sukupuolihierarkiat eivät olekumoutuneet eikä kysymys erojen ja vallansuhteesta ole ratkennut. Silti on syytä juhlaan!On syytä iloita moniarvoisuudenja suvaitsevaisuuden voitosta ohi ja yli Koti, Uskontoja Isänmaa -retoriikan. On syytä iloita siitä, ettäyksinhuoltajaäiti voitti kännykkäisän. On syytä iloita mahdollisuudesta häiritä “yhteiskunnan huipulle pesiytyneitäj ätkäverkostoja”, kuten kirjailija Anja Snellman lehtemme Vieras-huoneessa kirjoittaa. On kuitenkin ennen kaikkea syytä iloita mahdollisuudesta kamppaillakansakunnan, valtion, politiikanja vallan merkityksistä. On syytä iloita niistä kyseenalaistamisenja uudelleenajattelemisen mahdollisuuksista, jotka naisen ja juuri Tarja Halosen valinta presidentiksi meille antaa — ja joihin semeidät pakottaa.Naisen valinta presidentiksi vaatii asettamaan monia politiikkaa koskevia kysymyksiätoisin. Instituutioiden, poliittisten hierarkioiden ja reviirien sukupuoli tulee näkyviin, janiin virkamieskunta, toimittajat, tutkijat kuinmuutkin kansalaiset joutuvat kyseenalaista-maan vakiintuneita ajattelu- ja toimintatapoja. Joudumme kysymään, mitä politiikka on,mikä on sen alue, ketkä sitä tekevät ja miten.Hyvänä osoituksena tästä naispresidentin aikaansaamasta hämmennyksestä on se, että vaalien aikana ja vaalituloksen jälkeen feministinen politiikan tutkimus on ollut mediajulkisuudessa kysytympää kuin koskaan. Äänestys-käyttäytymisen ennustamiseenja selittämiseenkeskittyneen politiikkatieteen rinnalle on tarvittu tutkijoita, jotka pohtivat sukupuolen kaikkea muuta kuin yksinkertaista merkitystä siinä, mitä politiikaksi kutsutaan. Samalla itsepoliittisen elämän määritelmä tulee keskustelunalaiseksi. Mitä feministitutkijat ajattelevatHelsingin Sanomien vaalitulosta kommentoineesta pääkirjoituksesta (8.2.2000), jossa todettiin, että “oli vaikea havaita merkittäviä poliittisia näkemyseroja” Halosenja Ahon välillä? Eivätkö sanat ole politiikkaa? Eikö vaaliteemojen valinta ole teko?Julkisuudessa onjo useasti ehditty kysyä,onko naispresidentin valinnalla sittenkään merkitystä sukupuolipolitiikan kannalta. On todettu, ettei Tarja Halonen kampanjoinut korostetusti naisena. Ei, hän ei suostunut ottamaannaisille politiikassa tarjolla olevaa Eron (ja samalla Rajan) paikkaa. Hän piti kiinni oikeudestaan keskustella itsenään kaikista teemoistailman, että kenellekään olisijäänyt epäselväksise, että Tarja Halonen on feministi — sen ohella, että hän on juristi, ministeri, demari, kansanedustaj a, SETA : n entinen puheenjohtaja,äiti, teatteri-, ihmisoikeus- ja naisvoimisteluaktiivi, etäpuoliso, harrastaj ataiteilij a, setlementtiaktiivi ja ties mitä muuta. Tämä identiteetin historiallisuus ja monisärmäisyys tulijulkisuuden pyörityksessä esille ja antoi monien mielestä uskottavaa pohjaa moniarvoisuuden puolesta puhumiselle.Henkilöhistoriansa kautta Tarja Halosenvoidaan ajatella myös häiritsevän kansallistaNAISTUTKIMUS 1/2000 2symboliikkaa: maan isä on nyt äiti ja maan äitinä on miespuolinen valiokuntaneuvos, jokaon kyllä isä, mutta jonkun muun kuin presidentin lapsille. Tämä Ahon kannattajia kammoksuttanut ja eurooppalaisessa lehdistössäotsikoita nostattanut henki löhistoria on verraton yllyke ajatella kansakuntaisuuden symboleita uudelleen, kokonaan irrallaan ydinperhetarinasta. Kansallisen symboliikan näkökulmasta naispresidenttiys on haaste myös naistutkijoille ja tasa-arvo-aktiiveille, jotka ovatkirjoittaneet suomalaisen naisen historiaa paitsilisääntyvän tasa-arvon, myös Vahvan Suomalaisen Naisen sankarillisena kertomuksena.Niin sodanjälkeisinä vuosina (Rakastava sydän 1947, The Finnish Woman 1949) kuin1 990-luvullakin (The Lady With the Bow 1990,Suomalainen nainen 1999) tätä tarinaa on tarjottu sekä suomalaisten naisten itseymmärryksenä että esimerkkinä muille. Naispresidenttiolisi helppoa, mukavaa ja kohottavaa liittäätähän suureen tarinaan louhien, emäntien, kirjailijoiden ja ministereiden jatkoksi, muttaehkä tulisikin kysyä, onko tämä tarina moniarvoisuuden ja eroja kuuntelevan eetoksenmukainen. Olisiko syytä kirjoittaa muita tarinoita?Sen ohella, että vaalitulos on antanut monille aihetta hymyyn ja juhlaan, vaalituloksenavaamia mahdollisuuksia on julkisuudessa yritetty eri tavoin rajata, suunnata ja myös vähätellä. On sanottu, että tärkeämpää kuin sukupuoli on sittenkin vaalituloksesta luettu maanmaantieteellinen kahtiajako. Samoin on todettu, ettei presidentillä uuden perustuslain myötä enää ole “todellista” valtaa. Myös kansalaisten — meidän — vaaleja kohtaan tuntemajaosoittama kiinnostus ja intohimo on yritettyleimata ikään kuin tyhjäksi ja merkityksettömäksi “ryhmätunteiden” kokemiseksi tai“elämysbuumin” ilmentymäksi. Tällaisia näkemyksiä esitti useissa medioissa dosentti Veijo Hietala, joka rinnasti vaalit niin Mestareiden konserttikiertueen, Tähtien sodan ja MikaHäkkisen nostattamiin “hurmoksiin” kuin“Diana-suruunkin”. “Kuka tahansa nyt sittenvoiton korjaakin, valinta ei ole järkeilyn tulos. Kyseessä on trendipresidentti. Unelma,fantasia”, hän kirjoitti Ilta-Sanomissa(15.1.2000). Paitsi epäsensitiivisyyttä erojajayhteiskunnan eri alueilla käytäviä poliittisiakamppailuja kohtaan, tällainen tulkinta osoittaa, mitenjulkinen keskustelu kaipaa feministisen ja muun kriittisen tutkimuksen panosta:yhtä hyvin symbolisen ja materiaalisen kuinjärjen ja tunteen erotteluilla ja vastakkainasetteluilla tehdään edelleen — politiikkaa.. . .Naistutkimus—Kvinnoforskning -lehden sivuille ovat tervetulleita erilaiset kriittiset feministiset puheenvuorot. Lehti on suomalaisen naistutkimuksen, feministisenja kriittisen gendertutkimuksen oma referee-julkaisu, jossa voidaan käydä teoreettistaj a empiiristä keskustelua sukupuolen, eron ja vallan kysymyksistä.Tämä vuoden ensimmäinen numero pitääsisällään kolme artikkelia, jotka kuvastavatnaistutkimuksen monitieteisen alan laajuutta.Ritva Hapulin artikkeli “Maailmalla” käsittelee suomalaisten naiskirj ailij oiden matkakuvauksia ja jatkaa keskustelua sekä sukupuolen ja tilan suhteesta että suomalaisen suku-puolen rakentamisesta. Tuula Gordonin, Pirkko Hynnisen, Elina Lahelman, Tuija Metson,Tarja Palmun ja Tarja Tolosen artikkeli “Koulun arkea tutkimassa” on raportti kollektiivisesta etnografiasta ja osallistuu feministiseenkeskusteluun metodologiastaja tieteen tuottamisen politiikoista. Kolmas, Kristina Rolininartikkeli “Tasa-arvo, tiede ja epistemologia”taas on tieteenfilosofinen puheenvuoro, jossaetsitään epistemologista perustelua tasa-arvolletiedekäsitystä ja tiedeyhteisön toimintaa enttelemällä. Numeron artikkelit ovat aiheeltaan,tyyliltäänja lähtökohdiltaan hyvin erilaisia, jatällaisena kokonaisuus kuvaa hyvin naistutkimuskentän sisäistä heterogeenisyyttä.Tekstuaalinen analyysi, kollektiivinen empiirinen tutkimus ja perinteiset tieteenfilosofisetkysymykset elävät tässä kentässä rinnakkain —‘~Ki3 NAISTUTKIMUS 1/2000mutta kutsuvat myös dialogiin ja keskinäiseenkritiikkiin.Lehden artikkeliosasto noudattaa tieteel listen lehtien vakiintunutta muotoa, mutta Ikkunoita-osasto sallii vapaamuotoisemman keskustelun ja ajatustenvaihdon. Tähän numeroonsisältyy mm. Hannele Harjusen vastine edellisen vuosikerran viimeisessä numerossajulkaistuun Semi Purhosen ja Teemu Turusen artikkeliin “Katseenalaiset vartalot”, jonka tiedämme herättäneen monissa lukijoissa ihmetystä.Ikkunoina julkaisemme myös lektioita, esitelmiä, esseitä ja katsauksia.Vuoden alusta lehden toimitus on siirtynytTurkuun ja sijaitsee nyt kahden vuoden ajanTurun yliopiston Naistutkimuskeskuksessa.Anu Koivunen (elokuva- ja televisiotiede) jaTutta Palin (taidehistoria) toimivat päätoimittajina, Päivi Valotie (elokuva-ja televisiotiede)toimitussihteerinä. Paikalliseen toimitukseenkuuluvat myös Ritva Hapuli (kulttuurihistoria),Sanna Rojola (musiikkitiede) ja Solveig Berg-man (sosiologia). Pyrinime jatkamaan aiempien toimitusten hyviä perinteitä ja yhdessäTeidän kanssanne tekemään parasta mahdollista, keskustelevaa ja naistutkimuksen kokokirjoa esittelevää lehteä.Toimikautemme alkajaisiksi olemme uudistaneet lehden ulkoasua, koska halusimmetuoda lehteen mukaan myös katseen nautmtoja:tämän vuoden numeroissa julkaisemme naistaiteilijoiden valokuvia, ja olemme iloisia voidessamme aloittaa sarjan Ulla Jokisalon kuvilla. Vuosikerta pitää sisällään myös toisenuutuuden: Kirj allisuuden naisklassikoita -esseesarjan, jonka Päivi Kosonen kirjoittaa.Esseissä liikutaan 1600-luvulta kohti vuosituhannen loppua, ja niissä pohditaan sitä, mitenklassikoksi tullaan ja mikä kirjallisissa klassikoissa lukijaa liikuttaa.Toivomme, että niin nuoret kuin vakiintuneet naistutkijat voivat kokea lehden omakseenja mielekkääksi julkaisufoorumiksi tutkimukselleen!Turussa 1. maaliskuuta 2000Anu Koivunen ja Tutta PalinNAISTUTKIMUS 1/2000 4

Hyvää päivää, Rouva Tasavallan Presidentti!

https://journal.fi/sukupuolentutkimus/article/download/158423/102824

Hyvää päivää, Rouva Tasavallan Presidentti!

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi