Puheenvuoro naistutkimuksen päivillä Turussa 19-20.11.93

Hiltunen, Aiska

Finnish

Journal.fi

AISKA HILTUNENTOISET, TOISEUS, TOISINKeskusteleeko naistutkimusympäristönsä kanssa -ja josniin, kuinka? Voisiko naisten keskinäistä erilaisuuttahyödyntää? Mitä päämääriätoisinluominen voi palvella?58 NAISTUTKIMUS 1 / 941“TOISET” - KUINKA NAISTUTKIMUSKESKUSTELEE TOISTEN KANSSA?Kun 80-luvun alussa nuorenauskontotieteen opiskelijana tutustuin oppihistoriaan, vaikutuinmiehestä nimeltäJoachim Wach,joka II maailmansodan aikanaoli sanonut alastaan näin: “Ifit’sonly an academic matter withoutconnections to the outside societyand world, it has no right to existthese days”. Olin ajatellut siihenasti, että tietäminen, tieto ja tiede olisivat arvoja an sich ja itseasiassa voisi olla parempikin, josjokin tieto olisi omistettu vainpienemmälle piirille.Toisaalta norsunluutornistaan ankkalammikolle tietoatuottavan tutkijan malli tai toimenkuva loukkasi yhteiskunnallista mieltäni. Toivoin, että tiedolla ja tietämisellä olisi emansipatorista merkitystä ja viehätyinpoliittisista paradigmoista, kuten antropologian valjastamisesta etnisten vähemmistöjen taistelun tueksi. Myöhemmin huomasin että tietämisen jakaminenvoi olla vähintään yhtä hauskaakuin tietäminenkin.Tämä pohjaksi sille, miksikaipaan dialogia, miksi haluanhaastaa naistutkimuksen kom-munikoimaan yhä enemmänympäristönsä kanssa. Toivon,että kuilu naistutkimuksen javaikkapa naisliikkeiden ja -järjestöjen välillä pienenisi. Että siltoja rakennettaisiin, voimia yhdistettäisiin ja etsittäisiin sitä,mitä voidaan tehdä. ElizabethEttorre arveli keväällä 1993 Empowerment of Women -seminaarissa, että naistutkimuksen janaisliikkeen välinen kyräily taierillään olo johtuu vanhastaanpelosta ja epäilystä, joka liittyytotuuden omistamiseen: kummaila on feminismin syvin totuusja sanoma, tutkimuksella vai liikkeellä? Ja jos jommallakummalla,niin kenellä tai keillä siellä?Tämä tarjoaa haasteen molemmille: jos yhteisesti uskotaan,että on siirrytty feminismin ajasta feminismeihin, ja myönnetään monet tiet ja totuudet janiiden rajaton suhteellisuus, lienee varaa kunnioittaa muita naisiaja ylittää dikotomiat ja harhattotuuksien absoluuttisuuksistatai monopoleista. Kaj Kalin, jokamiespuolisista nykyaj attelijoistaon yksi mainioimpia, totesi taannoin, että suomalainen älymystöpalaa takapuolestaan kiinnioman erinomaisuutensa paistinpannuun. Naisliikkeellä on vähintään yhtä suuri riski tehdäsamoin, jollei se uskalla avautuaja käydä keskusteluun.Käytännön esimerkkejä yhteistyöstä iöytyy ja voidaan keksiä. Oivallinen idea on, että kesän 1994 Pohjoismaiseen Forumun Turussa valmistaudutaanintegroimalla naistutkimus muuhun ohjelmaan ja että naisjärjestöt voivat “tilata” tutkijoita seminaareihinsa. On hyvä, että tutkijat tarjoavat tätä itse: alemmuudentuntoiset (ja tämän usein epäilyksiksija ennakkoluuloiksi kääntävät) naisjärjestöt pelkäävät tutkijoita liikaa tehdäkseen sitä.Tutkijat taas ovat kenties liianujoja - tai tietenkin myös kiireisiä- tarjotakseen aktiivisesti osaamistaan ja tietoaan. Ei pelkästäännaisliike, naisjärjestöt tai muu yliopistoa alempi, naisten suurestihyödyntämä aikuiskoulutus, vaanyhtä lailla naiset politiikassa kaipaisivat naistutkimukselta sisarellista tukea eli tietoa ja viisauttanykyistä enemman. On ikävää todem naistietoisuuden olevan aikaharvinaista esimerkiksi naiskansanedustajissamme. Samoin ovat harvinaisia faktoihin ja tutkimuksiinpohjaavat näkemykset.Tähän liittyvät myös mediat.Tutkimuksen ja yliopiston piirissä taidetaan suhtautua julkisuuteen samalla skitsofreenisyydellä kuin naisliikkeessä.Toisaalta julkisuutta tarvitaan asioideneteenpäin menemiseksi ja tunnettavuuden lisäämiseksi samallakunjulkisuuttakäyttäviäkadehditaan.Toisaalta julkisuutta pidetään halpana ja pinnallisena. Niinpä yksittäisen asian tai ihmisen näkyminen voi olla epäsolidaarista toisiakohtaan ja myyttisen “feminisminhengen” vastaista.Uskon tämän olevan jonkin-moista 70-lukuista sisaruutta,jolla on vastineensa myös muissa samanaikaisissayhteiskunnallisissa liikkeissä. Kyseessä on ns.rapukoppailmiö. Sillä tarkoitetaan feministisissä terapioissa jajohtajakoulutuksessa naisten keskinäistä tarvetta olla samanlaisiaja hakea - usein tiedostamattaan- voimaa yhteisestä, jaetusta kurjuudestaan. Jos joku ravuistayrittää lähteä ulos ja alkaa kiivetäkopan seinää ylös päin ja vapauteen, vetävät toiset hänet väistämättä takaisin.Tosiasia kuitenkin on, ettämaailma ja todellisuus ovat yhäenemmän tiedotusvälineiden jamielikuvien hallitsemia. Sen sijaan että naiset itkevät - ja ehkävastustavatkin (joka sekin on alistetun toimintamalli, luuloa, että“hyökkäys on paras puolustus”)sitä kaikkea huonoa ja “feministisesti kauheaa” (kuten paljaitarintoja tai miehisiä uutisia...)mitä mediat tätä nykyä tarjoavat, kannatan niiden hyväksikäyttöä hyville asioille. Suomion pieni ja mediat mielikuvituksettomia: uusien asioiden ja ilmiöiden esiinnostaminen onhyvinkin mahdollista. Kannustan naistutkimusta ja liikettäyhdessä luomaan positiivisia ilmiöitä ja tuomaan julki naisiavoimistavia projekteja.“TOISEUS” - ERILAISUUS TIETOISENASTRATEGIANA, TOISEUS VOIMAVARANAVanha tarina kertoo, kuinka kolme sokeaa kohtaa elefantin jakuvailee, millainen se on. Yksikertoo sen olevan paksu ja pyöreä kuin tukki, toinen pitkä, ohutja taipuisa kuin puska ja kolmasvakaa ja tasainen kuin seinä. Se,mistä päin asioita katsoo ja tutkii, vaikuttaa kokemuksiin. Omasijainti organisaatiossa vaikuttaaväistämättä kuvaan todellisuudesta. Myös identiteetti muovaatapaa nähdä. Vain katsomalla erisuunnista ja tämän tuottamaatietoa arvostamalla voi hahmot5itaa kokonaisuuksia.Eloonjääminen vaatii erilaisuutta, totesi jo Darwin. Naistutkimus ja naisliike tarvitsevatsitä yhtä lailla. Sisäänpäin kääntyminen ja -lämpiäminen, tiettysisäsiittoinen itseriittoisuus ovatongelmia, jotka termiittien tavoin syövät aatteita sisältä päin.Jako “meihin” ja “niihin” synnyttää ikäviä ilmiöitä, esimerkkeinä vaikkapa sota ja rasismi.Pidän sitä pääsyyllisenä myös siihen, että suomalaisten naisliikkeiden ja-järjestöjen samoin kuin-tutkimuksenkin kenttä elääusein toisiaan ja toistensa projekteja syöden, kyräillen, kateellisena ja kilpaillen - sen sijaan,että yhdistettäisiin voimia ja viisautta. Vuorovaikutusta on vähän, tietoa toisista on vähän.Kaiken kattavan sisarellisuuden vaipan sijaan niin naistutkimuksessa kuin -liikkeessäkinmonet ovat alkaneet paikantaaitseään. On alettu sanoa eksplisiittisesti ääneen ne persoonalliset leimat tai kategoriat, jotkamuovaavat itse kunkin kokemus-maailmaa ja vaikuttavat arvoihin. Eli siis vaikkapa valkoinen,pohjoinen, homoseksuaalinen,anglosaksi, sosialisti, musta, he—teroseksuaalinen, kehitysmaasta,porvari, hindu, katolinen, lapseton, vammainen, äiti. Tätä taustaa vasten on syntynyt erilaisiaosa-alueita, marginaaliliikkeitä,tutkimuksen ja liikkeen sisäisiäkeskusteluja.Näiden merkitys on tärkeätoisaalta ns. vähemmistöjen itsetunnon vahvistimena ja toisaaltai0ns. enemmistöjen herättäjinä jahaastajina. Toki myös siksi, ettäterävimmät kommentit yhteiskunnallisessa ja tieteellisessä keskustelussa kirjoiretaan marginaaleihin. Vähiten valtaan ja senpeleihin sitoutuneilla on enitenvaraa arvostella. Tämän päivänvastakulttuureilla tai radikalismeilla on tapana muuttua huomisen valtakulttuureiksi ja konventioiksi.Mutta tämä ei vielä riitä. Minun ideaalini ylittää paikantamisen, leimat ja separatistisetstrategiat. Se tähtää päivään, jolloin liikkeissä, tutkimuksessa,politiikan teossa ja kaikkinaisessa naisten toiminnassa’ on opittu, että makinga contribution oneri asia kuin havingthings done inmy own way.“Oikeassa olemista” ja “omantotuuden” tai toimintamallin läpimenoa merkityksellisempää onasioiden eteneminen: yhteinenpäämäärä, tie, joka koostuu monista poluista, verkosto, jokakutouruu erilaisten toimintojenja toimijoiden tuloksena. Vasta-ja valtakulttuurien, enemmistöjen ja vähemmistöjen dikotomioiden ajasta siirrytään johonkin,jossa on monia kulttuureja, keskenään vuorovaikuruksessa olevia monia virtoja eri suuntiin.Ihmisten ei toimiakseen yhdessäja samojen päämäärien tähdentarvitse olla samanlaisia eikä ajatella samoin. Voi sitourua kokonaisuuteen, vaikka näkisikin senosa-alueet hyvin eri tavoin kuinjoku toinen saman elefantinympärillä.Ihmisten erilaisuus, koski sesitten akateemista alaa, koulutusta, tutkimuskohdetta, ihonväriä, seksuaalista suuntautumista, uskontoa, rotua, lapsimäärää,veriryhmää, poliittista siroutumista, ruokavaliota tai kirjallisiamieltymyksiä, on rikkaus, eiuhka. Toiseus - tai oikeamminmoninaisuus, erilaisuus - auttaaluomaan toisin. Toiseus oikeinhyödynnerrynä tuottaa nykyistävoimakkaamman naisliikkeen,monipuolisempaa ja siten myöskiinnostavampaa naistutkimusta, sekä laajaa ja kattavaa yhteiskunnallista naisverkkoa, jokamyös ottaa ja saa valtaa nykyistäenemmän. Jossa naiset ylpeinäjatietoisina omasta merkiryksestään ja upeudestaan ottavat tässäyhteiskunnassa ja maailmassapaikkansa. Tämän kautta voidaan vähitellen ylittää ja ohirtaamyös sukupuolierityisyyden dikotomiat.“TOISIN”- TOISIN LUOMISENTYÖKALUT, TEHTÄVÄT JA TAVOITTEETOn kiinnostavaa liikkua erilaisilla tasoilla, niilläkin, joita ennestään pidettäisiin irrationaalisina. Naisliikkeen ja -tutkimuksen suuri haaste ja mahdollisuuson tunteen ja järjen yhdistämisessä, henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen liitossa. Etsin integraatiota, jolla kaikki se viisaus,älykkyys ja sivistys, jonka kukinon eri tavoin hankkinut, hedelmällisesti yhdistyisi kaikkeen siihen intuitioon, kokemuspohjaiseen tietoon ja tunteeseen, jotakukin kantaa mukanaan omanelämänhistoriansa ja kollektiivisen alitajunnan tuloksena. Tämän tyyppisiä teemoja voidaanhavaita naistutkimuksen puolella vaikkapa ruumiillisuuteen liittyvissä tutkimuksissa ja muistelumetodin suosiossa, feministisen koulutuksen tai terapioidenpuolella innostuksessa käyttääKreikan jumalattaria toimintamalleina ja poliittisten strategioiden lähteinä.Yritän opetella luottamaanelämässänija työssäni yhä enemmän alitajunnan tietoiseen käyttöön. Suosikki-tv-sarjassani TwinPeaksissa (paljastan tässä nytviihdemakuni, jonka poliittisen korrektiuden saa kyseenalaistaa)ihailin erityisesti agentti Cooperin tapaa ratkoa murhia ja kylänmuita kummallisuuksia intuition, unien ja ilmestysten avulla.Olen saanut tälle vakaumukselleni tukea myös uusimman aivotutkimuksen parista ja tutustumaIla NLP:hen eli neurolingvistiseen ohjelmointiin, joka erilaisine harjoituksineen on mitä oivallisin apuväline ja työkalu kenelle vain - niin tutkijalle, feministille, opiskelijalle, työttömälle, opettajalle, johtajalle kuinpoliitikollekin.Luotan siihen, että voidakseen tehdä töitä täysillä, mitäsitten tekeekin, ihmisen itsensäon paras voida hyvin - ja ettätyössä kuin työssä ihminen itseon tärkein työvälineensä. Siihenkannattaa satsata: erityisesti naisilla on ikävä tapa ajaa itsensäloppuun ja hoitaa kaikkia muitatiedeyhteisöstä perheeseen jakollegoista naapurin koiraan ennemmin kuin itseään. Maailmanparantaminen ei kuitenkaan onnistu, jos itse voi pahoin - eivätkähappamalla naamalla esitetyt sanomat vakuuta. Kurjina ja vaikeina aikoina naistutkimuksenja naisliikkeen toisin luomisenhaaste voisikin olla ilo, estetiikka, nautinto ja hyvinvointi.On tärkeää puhua visioista jatulevaisuudesta - aina ja kaikkialla, mutta erityisesti silloin kunse tuntuu vaikealta ja kaukaiseltatai jopa väärältä ja elitistiseltä.Juuri visioiden ja kutsumuksenavullavoi kuitenkin selvitä eteenpäin myös silloin, kun arki uhkaa viedä kaikki voimavarat. Kunjäljitetään ihmisen töiden ja toimien takana olevia tavoitteita,ne ovat usein kovin universaaleja, vaikka ihmisten toimet ja päämäärät sinänsä eroavaisivatkin.Visioiden jakaminen on välttämätöntä: se auttaa sokeita huomaamaan että elefantti on yhteinen, vaikka itse kunkin erilaiselle aidolle kokemukselle elefantista annettaisiin arvonsa.Haasteellista on myös kuvitella maailmaa, joka on kauempana kuin ensi vuosi tai edesoma elinikä. Itse pyrin näkemääntekoni ja päämääräni osana ketjua: minä toteutan elämälläniniitä unelmia ja visioita, joitanaisliikkeen veteraaneilla satavuotta sitten oli, itse osallistunomalta osaltani yhteiseen rakentamiseen ja jätän jälkeeni tavoitteita jatkettavaksi. Tämä antaarohkeuden suuriin päämääriin,jotka eivät toteudu elinaikananija auttaa kestämään arjen rutiininomaisuutta sekä feminismienja feministien keskeneräisyyttäkuin myös omaani.Sanomani naisille ja naistutkimukselle tänään: rohkeutta,ylpeyttä, uteliaisuutta, luovuutta, iloa! Rohkeutta asettaa päämääriä ja keskustella ympäristönkanssa, ylpeyttä omasta voimasta ja siitä mitä suomalainen nainen, naistutkimus ja naisliike onsaanut aikaan, ylpeyttä keskinäisestä erilaisuudesta, uteliaisuutta tutustua toisiin ja toisin luomisen moniin teihin ja tapoihinja luovuutta etsiä itsestä ja ympäriltä vielä kätkössä olevia tiedonja tietämisen lähteitä. Ja last butnot least’ iloa tämän kaiken tekemisessä! Elämä on liian lyhyt jakallisarvoinen täytettäväksi ikävillä asioilla tai tylsillä töillä. OPuheenvuoro esitettiin Naistutkimuksen päivillä Turussa 20. 11.1993.Kirjoittaja on Avoimen NaistenKorkeakoulun toiminnanjohtaja.1ltse asiassa toivon, että naiserityisyyskin k4y tarpeettomaksija aletaan arvostaa kaikkia hyviäfeminiinisiäjamaskuliinisia toimintamalleja, joita molemmat sukupuoletyhtä hyvin voivat toteuttaa.611

Toiset, toiseus, toisin

https://journal.fi/sukupuolentutkimus/article/download/158057/102664

Toiset, toiseus, toisin

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi