Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee ihmisen ja ei-inhimillisen eläimen välistä suhdetta sekä kanssakäymistä taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksessa etsitään vastausta siihen, millaisena lajienvälinen kohtaaminen artikuloituu valokuvataiteellisessa työskentelyprosessissa sekä teosten visuaalisessa kielessä. Tavoitteena on vuorovaikutusta havainnoimalla löytää taiteilijana tasa-arvoisempia tapoja eläinten kohtaamiseen ja visualisoimiseen. Aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunnallinen keskustelu eläinten arvosta ja asemasta on viime vuosina heijastunut myös taiteen kentälle kysymyksinä eläintaiteen eettisyydestä ja taiteilijan moraalisesta vastuusta.
Teoreettis-metodologiselta taustaltaan tutkimus paikallistuu posthumanistiseen ja uusmaterialistiseen viitekehykseen. Aineistona toimivat Tasanko-valokuvaprojektin kenttätyöskentelyjaksolla kirjoitettu päiväkirja sekä teoskuvat, jotka muodostavat myös tutkielman taiteellisen osion. Taiteellista työskentelyä tarkastellaan tutkimuksessa prosessina, jossa affektiivinen värähtely jalostuu tapahtumiksi, tunteiksi sekä ajatteluksi ja lopulta taiteeksi. Reflektion sekä kriittisen ajattelun polttoaineena hyödynnetään lajienvälisessä vuorovaikutuksessa koettuja ruumiillisia aistimuksia, ja empirian sekä teorian vuoropuhelun sallitaan rakentua rihmastollisesti.
Tutkimuksen tulokset ristivalottavat lajienväliseen kohtaamiseen liittyvää potentiaalia. Affektiivinen, ei-inhimillisen ehdoilla etenevä taiteellinen työskentely voi auttaa taiteilijaa luomaan eläimiin uudenlaisen, tasa-arvoisemman suhteen. Huomiot liikkuvasta läsnäolosta, kehollisesta neuvottelusta sekä eettisestä ajattelusta kietoutuvat tulosluvuissa pohdintoihin toiseudelle altistumisesta, subjektiviteetin rakentumisesta sekä haastetuksi tulemisesta. Teoskuvat toimivat kokemuksen tallentajina ja kommentoijina piirtämällä karttoja affekteista, joilla on kyky sekä kurottaa yli dualististen rajojen että rikastuttaa teosten visuaalista kieltä. Affektiiviseen lataukseen reagoiminen paitsi piirtää ei-inhimilliset eläimet näkyviin aktiivisina toimijoina, myös politisoi henkilökohtaisen kokemuksen heijastamalla sen osaksi sosiaalista todellisuutta. Asettumalla osaksi diskurssia, joka tarjoaa kulttuurisesti poikkeavan, vaihtoehtoisen tavan hahmottaa ei-inhimilliset eläimet, tutkimus osallistuu myös yhteiskunnalliseen keskusteluun lajienvälisistä suhteista ja eläinten sosiaalisesta asemasta
