Moniosaaja diakonissa : vanhustyön johtajien käsityksiä diakonissan osaamisesta moniammatillisessa yhteistyössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä kunnan vanhustyön johtajilla on diakonissan osaamisesta ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa diakonissan osaamisesta ajankohtaiseen keskusteluun, jossa kansanterveyslaki ja kansallinen informaatioohjaus edellyttävät yhteistyön tiivistymistä kunnan ja seurakunnan välillä terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi kuntalaisille. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää sitä, miten diakonissan osaamista hyödynnetään kunnan vanhustyön ja seurakunnan diakoniatyön moniammatillisessa yhteistyössä ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkimuksemme kohdeorganisaatiot, Uuden Oulun kunnat, ovat merkittävien muutosten kohteena kuntaliitoksen myötä. Sosiaali- ja terveydenhuollon työtä organisoidaan uudelleen. Vanhuspalveluiden organisointi on erityinen haaste, koska kasvava ikäihmisten määrä luo haasteita palveluiden järjestämiseen. Uusia toimintamalleja etsitään ja kehittämistoimintaa tarvitaan. Tämä tutkimus on omalta osaltaan vastaamassa tähän tarpeeseen esiintuomalla diakonissan osaamisresurssia. Tutkimus on laadullinen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina kohdeorganisaatioiden vanhustyön johtajilta kyselylomakkeella Webropol –alustalla (n=21) ja parihaastatteluna (n=2). Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia. Analyysin tuloksena aineistosta tiivistyi kuvaus tutkittavasta ilmiöstä: diakonissan osaaminen moniammatillisessa yhteistyössä. Tutkimuksen tuloksena on, että vanhustyön johtajien käsityksen mukaan diakonissa on moniosaaja, jonka osaamisen osa-alueet muodostuvat hengellisen työn osaamisesta, ikäihmisen elämäntilanteen tunnistamisesta ja voimavarojen tukemisesta, yhteistyötaidoista sekä yhteisöllisyyden tukemisesta. Hengellisen työn osaaminen ilmenee sielunhoitona, asiakaan kohtaamisen taitona sekä asiakaslähtöisyytenä. Yksilön kohtaamisen syvällinen asiantuntijuus on diakonissan vahvaa osaamisen aluetta. Tunnistetut tilanteet diakonissan osaamisen tarpeelle ovat erityisesti ikäihmisen lähestyvä kuolema ja saattohoito. Erityisenä asiakasryhmänä nousivat esiin yksinäiset ja syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat ikäihmiset. Tämän tutkimuksen mukaan diakonissan osaamisresurssin hyödyntäminen kunnan vanhustyössä on jäänyt satunnaisiin ja yksittäisiin tilanteisiin sekä yhteisöllisten tapahtumien ja toiminnan järjestämiseen ikäihmisille. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että ikäihmisten hyvinvoinnin edistämistyössä tulisi tavoitella yhteistä käsitystä siitä, millaisia osaamisresursseja diakonissoilla on. Tutkimustulosten mukaan diakonissan osaamisen käyttö edellyttää yhteistyötä edistävää johtamista, missä keskeistä on yhteistyön mahdollistaminen ja tieto diakonissan osaamisesta