Tutkimuksen aiheena on suomalaisten huippu-urheilijoiden urasiirtymät. Työ
keskittyy talvilajien yksilöurheilijoihin ja heidän urallaan vaiheeseen, jossa
urheilu-uralta siirrytään muuhun työelämään. Huippu-urheilijan urasiirtymään
liittyy pakollisuus, koska urheilu-uraa ei voi jatkaa eläkeikään asti. Tutkimus
kiinnittyy uratutkimuskeskusteluun ja tarkemmin urheilijoiden
urasiirtymäkeskusteluun. Se täydentää uratutkimuskentän aukkoa, jossa
korkeasti koulutettujen suomalaisten huippu-urheilijoiden työllistymisestä ja
siirtymisen sujuvuudesta on toivottu saatavan lisätietoa.
Sosiaalinen konstruktionismi on tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä.
Tutkimus toteutetaan kerronnallisella tutkimusotteella, jossa analyysin
lopputuloksena tuotetaan urheilijoiden uratarinoita. Aineisto kerätään
kerronnallisella haastattelulla, joka on tässä tutkimuksessa sekoitus avointa ja
puolistrukturoitua haastattelumenetelmää. Analyysin lopputuloksena syntyi kaksi
erilaista uratarinaa, joista ensimmäisessä huippu-urheilija päätyy yrittäjäksi ja
toisessa palkansaajaksi. Analyysin keskiöön nousee urheilijaidentiteetin esiin
tuleminen urheilijoiden urasiirtymissä.
Tutkimuksessa saadaan lisäymmärrystä urheilijaidentiteetin näkyväksi
tulemisen/näkymättömyyden merkityksestä huippu-urheilijoiden urasiirtymissä ja
myös niistä haasteista, joita urheilijat kohtaavat työelämään siirtyessään.
Tutkimustulokset tukevat aikaisemmassa tutkimuksessa esiin nousseita
havaintoja niistä taidoista ja ominaisuuksista, joita huippu-urheilija voi siirtää
urheilu-uralta työelämään. Tutkimus antaa myös lisäymmärrystä siihen, mitkä
tekijät mahdollisesti määrittävät urheilijoiden päätymiseen yrittäjiksi tai
palkansaajiksi. Jatkotutkimusta kaivataan lisää muun muassa huippuurheilijoiden
yrittäjyydestä, urheilu-uran merkityksestä työkokemuksena ja
keskustelunavausta urheilu-uralta kertyneen työkokemuksen arvioinnista
työnhakutilanteissa
