Vanhemmat ovat lastensa tärkeimmät aikuiset silloinkin kun lapsi on sijoitettu sijaishuoltoon. Asiakkaan osallisuus sosiaalihuollon palveluissa on yleisesti tunnustettu arvo, mutta vanhempien omia kokemuksia osallisuudestaan lapsen sijaishuollon aikana ei ole juurikaan tutkittu, kuten ei myöskään työskentelyä vanhempien kanssa sijaishuollon aikana. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää sijaishuoltoon sijoitetun lapsen vanhemman kokemuksia osallisuudestaan lapsen sijaishuollon aikana.
Tutkimus toteutettiin fenomenologis-hermeneuttisen tutkimusorientaation suuntaisesti. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja yhtä lukuun ottamatta haastattelut toteutettiin haastateltavien kotona. Yksi toteutettiin sijaishuoltopaikan tiloissa. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä (7) vanhempien haastattelusta. Yhteen haastatteluun osallistuivat molemmat vanhemmat. Litteroitua aineistoa kertyi yhteensä 103 sivua. Tutkimuksen analyysissä olen huomioinut sekä fenomenologisen että hermeuttisen tieteellisen perinteen. Fenomenologinen tutkimusperinne pyrkii kokemuksen mahdollisimman tarkkaan kuvailuun ja hermeneuttinen tieteellinen perinne taas mahdollistaa kuvailun lisäksi ymmärtävän tulkinnan. Aineiston analyysi on toteutettu pääosin aineistolähtöisesti, mutta tulkinnallinen ymmärtäminen on tehty tutkimuksen viitekehyksen suunnassa, missä on kirjoitettu auki esiymmärrykseni tutkittavasta ilmiöstä. Aineiston analyysi on siis sekä aineisto- että teorialähtöinen.
Tutkimuksen tulokset olen jakanut kolmen pääteeman alle, jotka ovat syntyneet aineiston analyysin tuloksena. Tutkimuksen tuloksina on syntynyt ymmärrys sijaishuoltoon sijoitetun lapsen vanhemman kokemasta osattomuudesta omaan elämään ennen lapsen sijoitusta. Osattomuuden teema tulee esille vaikutusmahdollisuuksien puuttumisena, yksinjäämisen kokemuksena sekä omaan ja lasten tilanteeseen havahtumisen aikoina ja paikkoina ennen lapsen sijoitusta kodin ulkopuolelle. Toisena teemana tutkimustuloksissa tuli esille vanhempien osallisuuden kokemukseen sijaishuollon aikana vaikuttavia asioita. Näitä ovat sijaishuollon työntekijöiden toiminta vanhemman kasvatuskumppanina sekä se, että työntekijät pystyvät vastaamaan lapsen kasvatuksen tarpeeseen. Nämä asiat pitävät sisällään vanhempien kokemuksia yhteistyöstä lasten kasvatuksessa sijaishuollon työntekijöiden kanssa, sijaishuollon tehtävää vastata lapsen tarpeisiin, vanhempien kokemuksia heidän kanssaan toteutetusta työskentelystä sekä lapsen ja vanhemman välisistä tapaamisista sijaishuollon aikana. Kolmantena tuloksissa tuli esille vanhemman kuulluksi tulemisen kokemuksen rakentuminen. Tulkintani mukaan työntekijällä on suuri merkitys vanhemman kuulluksi tulemisen kokemuksen mahdollistamisessa. Tiedonsaanti taas on edellytyksenä vanhemman tunteiden käsittelylle, minkä olen vanhempien esille tuomista kokemuksista ymmärtänyt tärkeäksi osaksi kuulluksi tulemisen kokemuksen rakentumista ja tärkeänä osallisuutta edistävänä tekijänä.
Vanhempien osallisuuden rakentuminen alkaa jo ennen lapsen sijoittamista sijaishuoltoon. Mitä vaikeampi vanhempien tilanne on ennen lapsen sijoittamista, sitä tärkeämpää on työskentely vanhempien kanssa sijaishuollon aikana. Työntekijöiden merkitys vanhempien kanssa työskentelyssä on ratkaisevassa asemassa ja työntekijöiden vaihtuminen heikentää vanhempien osallisuuden mahdollisuuksia. Vanhempien kanssa työskentelyyn on tärkeää nimetä työntekijä, jotta vanhempien ja koko perheen osallisuutta voidaan lapsen sijaishuollon aikana tukea mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, koko perheen näkökulmasta
