Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisena Lapin yliopistosta työelämään siirtyvät kasvatustieteiden kandidaatit näkevät työtulevaisuutensa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten opinnot ja työkokemus ovat tukeneet kasvatusalan generalistien työuran kehittymistä ja minkälainen käsitys heillä on omasta osaamisesta ja asiantuntijuudesta työelämää varten. Tutkimuksessa on haastateltu kuutta generalistialan kasvatustieteiden kandidaattia, joilla on työharjoittelun lisäksi myös muuta oman alan työkokemusta. Haastattelut on toteutettu avoimuutta painottavien teemahaastattelujen keinoin ja aineisto analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Kasvatustieteilijät katsoivat suorittavansa yleissivistävää tutkintoa, jonka myötä on mahdollisuus hakeutua monenlaisiin työtehtäviin. Tulevalla työmarkkinapolulla nähtiin pätkätöitä ja epävarmuutta tutkintoa vastaaviin tehtäviin päätymisestä. Työllistymisen kannalta merkitykselliseksi nousivat opintojen aikana kertynyt työkokemus, sosiaaliset verkostot ja rohkeus myydä omaa osaamistaan. Kasvatustieteilijät olivat ammatillisessa kehittymisessä uran aloittamisen vaiheessa. Osalle oma polku yliopistosta työelämään oli alkanut selkiytymään opintojen ja työkokemuksen myötä, osalle työtulevaisuus oli vielä avoinna. Tutkimus osoitti, että opinto- ja urapolkua sekä opintojen aikana tehtäviä valintoja ja mahdollisia työtehtäviä tulisi käsitellä ja miettiä tarkasti jo opintojen alkuvaiheessa. Vaikka kasvatustieteilijöiden mielikuva työn luonteesta ja luottamus omaan osaamiseen olivat lisääntyneet, joidenkin oli edelleen vaikea määritellä omat vahvuudet ja itseä kiinnostavat työtehtävät. Kasvatustieteilijöillä oli voimakas kehittymishalua ja hyviä geneerisiä valmiuksia. Vahvimmiksi osaamisalueiksi nostettiin tietopohja, tiedonhankintataidot sekä kyky kriittiseen ja itsenäiseen työskentelyyn. Vaikka käytännönläheisiä opintoja oli jääty kaipaamaan, opintojen aikaisen työkokemuksen myötä kehittymistä oli tapahtunut sosiaalisissa ja käytännönläheisissä taidoissa. Vaikka kasvatustieteilijät eivät kokeneet olevansa vielä valmiita asiantuntijatehtäviin, kasvatusalan koulutus oli tarjonnut hyvän perustan asiantuntijuuden kehittymiselle
