Tämän maisteritutkielman kohteena on perittävän toteuttama perintöverosuunnittelu veronkiertonormien rajoissa. Tutkielma lähtee siitä perusajatuksesta, että kaikilla on perusoikeudellinen oikeus suunnitella omat jäämistöasiansa haluamallaan tavalla ja niin halutessaan, minimoida suunnitelmallaan perillistensä tulevaa verorasitusta. Tutkielma on rajattu perittävän perintöverosuunnitteluun aiheen laajuuden vuoksi. Perillisten perintöverosuunnittelun keinoista saisi oman mielenkiintoisen tutkimuksensa.
Tutkielman alussa käsitellään perimystä ja jäämistösuunnittelua yleisesti kansainväliset liittymäkohdat huomioiden. Tämän jälkeen tutkielmassa keskitytään kansalliseen perintö- ja lahjaverotukseen, perintöverovelvollisuuteen ja vertaileviin näkökohtiin kansainvälisistä perintöverolaeista. Samassa jaksossa käsitellään myös yleisesti perintöverosuunnittelua ja sen tarvetta. Perittävän perintöverosuunnittelun keinoista esitellään seuraavat verosuunnittelun työkalut: aviovarallisuus, testamentti, lahja, henki- ja säästövakuutukset, sukupolvenvaihdos, yhtiöittäminen ja edunvalvonta. Tutkielman lopussa läpikäydään veronkiertonormistoa ja sitä, miten veronkiertonäkökulma tulisi huomioida perintöverosuunnittelussa.
Tutkielman lopputuloksena voidaan todeta, että perintöverosuunnittelulle on selkeä tarve. Lisäksi sille on tarjolla useita lainsäätäjän tarjoamia keinoja. Onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi perittävän tulee tutustua perintöverosuunnittelun keinoihin, oman omaisuutensa määrään ja laatuun, sekä neuvoteltava perintöverosuunnitelmansa sisällöstä perillistensä kanssa. Onnistunut perintöverosuunnitelma huomioi myös lain asettamat rajat. Veronkiertonormistot rajoittavat perittävän suunnittelukeinoja jossain määrin, mutta jättävät myös paljon tilaa perittävän moraalille. Epäselvissä tilanteissa olisi aina suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen, jotta saavutettaisiin pysyvä ja laillinen lopputulos
