Tutkielmassani perehdyn kolmen puoluepoliittisesti sitoutumattoman suomalaisen miesliikkeen käsityksiin sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Tutkin, millaiset käsitykset sukupuolesta ovat liikkeiden tasa-arvokäsitysten pohjalla ja millaisia tasa-arvo-ongelmia ne rakentavat. Tutkimusaineistoni koostuu Miesten tasa-arvo ry:n, Miessakit ry:n ja Profeministimiehet ry:n verkkosivujen materiaaleista sekä yhdistysten edustajien haastatteluista. Miesliikkeiden käsityksiä sukupuolesta avaan sukupuolieron käsitteen avulla. Yhdistykset suhtautuivat sukupuolieron merkitykseen eri tavoin aina biologiaan perustuvan sukupuolieron säilyttämisestä sukupuolieron purkamiseen saakka. Kaikkien liikkeiden toiminta kuitenkin perustuu sukupuolierolle, koska niiden toiminta koskee vain miehiä. Sukupuolten välistä eroa ei siis pyritä kokonaan purkamaan liikkeiden pyrkiessä kohti tasa-arvoa. Miesliikkeiden tapoja rakentaa tasa-arvo-ongelmia tutkin käyttäen apunani Carol Lee Bacchin policy analyyttistä lähestymistapaa ja siinä esitettyjä kysymyksenasetteluja. Tärkeimmiksi tasa-arvo-ongelmiksi miesliikkeet nostivat väkivallan ja sukupuolen erilaisiin kytköksiin liittyvän ongelmakimpun, isyyteen eli muun muassa isyyslakiin ja huoltajuuskiistoihin liittyvät ongelmat sekä miesten tasa-arvopoliittisen edustuksen vähyyden. Totean tutkielmassani, että miesliikkeiden keskenään usein hyvin erilaiset tavat rakentaa yhteiskunnallisista ilmiöistä tasa-arvo-ongelmia saattavat aiheuttaa sen, etteivät miesnäkökulmaa ole yksinkertaista tuoda osaksi virallista tasa-arvopolitiikkaa. Ehdotan, että kompromissien kautta miesliikkeiden olisi mahdollista sekä edistää kaikkien liikkeiden tärkeiksi kokemien ongelmien ratkaisemista että lähentyä keskustelemaan muiden tasa-arvopoliittisten toimijoiden kanssa ilman vastakkainasettelua, jolloin miesnäkökulman vaikutus suomalaiselle tasa-arvokäsitteelle olisi nykyistä voimakkaampi
