Tutkimus on metodologinen, tieteiden välisyyttä tarkasteleva tutkimus. Tarkastelun kohteena ovat tilastotiede ja sosiologia sekä niiden kohtaaminen kvantitatiivisessa sosiologisessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan ja pohditaan tilastotieteen mahdollisuuksia ja rajoja sosiologisessa tutkimuskäytössä. Tilastotieteen ja sosiologian kohtaamista ja siihen liittyviä jännitteitä havainnollistetaan tutkimusprosessin eri vaiheiden kautta.
Tutkimuksen perusaineistona ja empiirisen tarkastelun kohteena ovat Suomessa vuosina 1960–2018 tarkastettua 532 sosiologian väitöskirjaa. Aineiston kuvauksessa esitellään aluksi tilastollisten menetelmien vaihteleva suosio sosiologien väitöstutkimuksissa, jonka jälkeen aineiston kuvaus kohdentuu 123:een monimuuttujamenetelmiä sisältävään väitöskirjaan.
Suosituin monimuuttujamenetelmä sosiologian väitöskirjoissa on faktorianalyysi, jota tutkimuksessa analysoidaan rajakohdemallia hyödyntäen. Rajakohteena on täten faktorianalyysin valinta ja käyttötapa sosiologisessa tutkimuksessa. Mallin kauttakulkupisteinä ovat tilastomatematiikkaan ja muuttujien ominaisuuksiin perustuva kauttakulkupiste, faktorianalyysin asetelmaan perustuva kauttakulkupiste sekä sosiologiseen tutkimuskysymykseen perustuva kauttakulkupiste. Rajakohdetta käyttävinä osapuolina ovat tilastotiedettä edustavat tahot, jotka voivat olla tilastotieteilijöitä tai esimerkiksi menetelmäoppaita sekä toisena tahona tutkimusta tekevät sosiologit. Rajakohdemallissa kutsutaan kääntämiseksi vaihetta, jossa osapuolet valitsevat vakuuttuvavimmaksi kokevansa kauttakulkupisteen. Kääntäminen voidaan nähdä kamppailuna tieteellisestä auktoriteetista.
Sosiologit ovat perustelleet faktorianalyysin valintaa väitöskirjoissaan monin eri tavoin. Jotkut perustelut ovat liittyneet tilastomatemaattisiin näkökulmiin, esimerkiksi muuttujien välisen riippuvuuden analysointitarpeeseen. Osa perusteluista nivoutuu asetelmallisiin tavoitteisiin, kuten muuttujien taustalla olevan rakenteen selvittämiseen. Faktorianalyysia on perusteltu myös sosiologiseen tutkimuskysymykseen kytkeytyen. Tällöin perusteluissa on esitetty muun muassa tarve löytää aineistosta empiirisiä vastineita teoreettisille käsitteille.
Tutkimuksessa on analysoitu myös sitä, millä tavalla sosiologit ovat faktorianalyysia käyttäneet, toisin sanoen, minkälaisia analyysin suorittamiseen liittyviä teknisiä valintoja he ovat tuoneet esiin. Tulososiossa esitellään eri aikoina esitettyjä muuttujavalintoja sekä faktorointiin ja rotatointiin liittyviä valintoja.
Tarkastelu paljastaa faktorianalyysin taipuneen tilastomatemaattisuutensa lisäksi myös sosiologista ajattelua palvelevaksi tutkimusmenetelmäksi. Tulos ei ole yllättävä, koska faktorianalyysi on alun perinkin kehitetty erilaiseen ihmistieteelliseen, ihmisten toimintaan kohdistuvan tutkimuksen - kuten psykologian - tutkimustarpeisiin. Faktorianalyysin perustajaksi mainittu Louis Thurstonen mukaan tilastotieteilijät eivät aluksi edes hyväksyneet faktorianalyysia tilastotieteelliseksi menetelmäksi.
Lopuksi tutkimuksessa pohditaan mahdollisuutta laajentaa rajakohdetarkastelu kaikkiin monimuuttujamenetelmiin. Monimuuttujamenetelmien ja yleisesti tilastollisten menetelmien käyttö sosiologisissa tutkimuksissa on herättänyt keskustelua sosiologien keskuudessa.
Tutkimuksen tekeminen on parhaimmillaan yhteistyötä, jossa onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi on hyvä löytää yhteinen ymmärrys. Toivon tämän tutkimuksen avaavan sekä tilastotieteilijöille että sosiologeille erilaisia näkökulmia tilastollisten menetelmien käyttöön ja siten edesauttavan yhteisen ymmärryksen saavuttamisessa.This interdisciplinary study focuses on the limits and possibilities of using statistical methods in sociological research. The combining of statistics and sociology and the related tension caused by their differing baselines are demonstrated through the various phases of the sociological quantitative research process.
The basic data of the empirical study consist of 532 Finnish sociological dissertations written between 1960 and 2018, according to which the use of statistical methods has varied over time. The study examines further 123 dissertations that involved multivariate methods, of which factor analysis is the most popular one in
sociological dissertations.
The theoretical frame of reference of the study is boundary object theory, where the boundary object consists of sociologists’ arguments concerning their choice and execution of factor analysis. There are three passage points. The first one emphasizes the principles of mathematical statistics, the second one the structure of the factor model, and the third one the sociological point of view and the aim of sociological research. Translation, that is, the passage point a sociologist has chosen, can be seen as competition for scientific authority.
Sociologists’ arguments for the use of factor analysis are heterogenous, including statistical, structural, and sociological points of view. The method has also been used in a variety of ways. The study shows that factor analysis is not only a statistical multivariate method, but also a useful tool for social scientists who use quantitative data to find answers to conceptual research questions.
To conclude the study, the possibility of expanding the use of boundary object theory to all multivariate methods is discussed
