Tämän empiirisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten veturinkuljettajat kokevat johtamisen työhönsä liittyvien traumatisoivien tilanteiden, allejääntien, yhteydessä. Samalla tarkoituksena oli tuoda esille, minkälaisia odotuksia heillä on työyhteisönsä uuden henkilöjohtamisorganisaation suhteen traumatisoivien tilanteiden käsittelyn osalta.
Tutkimuksen empiirinen osio perustui kuuden veturinkuljettajan avoimiin haastatteluihin. Haastatteluilla kerätyn aineiston analyysi toteutettiin Juha Perttulan kehittämällä fenomenologisella metodilla, jonka avulla yksilölliset kokemukset tuodaan esille sekä niistä muunnetaan tutkimusjoukkoa koskeva yleinen tieto. Analyysin tuloksina muodostui kuusi yleistä merkitysverkostoehdotelmaa johdettuina haastateltavien yksilökohtaisista merkitysverkostoista. Tuloksena on esitetty myös näiden merkitysverkostoehdotelmien pohjalta muodostettu yleinen merkitysverkosto.
Tutkimuksen tulosten mukaan veturinkuljettajat kokevat työnsä vaativan itsenäisyyttä ja kykyä ohjata omaa toimintaa. Kollegat edustavat heille tärkeämpää tahoa traumatisoivien tilanteiden käsittelyssä kuin esimiehet, jotka eivät juuri ole läsnä työn tekemisen arjessa. Traumatisoivien tilanteiden kautta tarkasteltuna esimiestyö näyttäytyy enemmän käytännön konkretiaan keskittyvänä toimenpiteiden hoitamisena kuin inhimillisenä vuorovaikutuksen kenttänä. Uudistettuun henkilöjohtamisorganisaatioon kohdistuu ristiriitaisia odotuksia ja moni toivoo vuorovaikutteisuuden lisääntyvän esimiesten ja veturinkuljettajien välillä
