Vaikka seksuaalinen häirintä ilmiönä ei ole uusi, sen oikeudellinen asema on vasta vakiintumassa. Asiaan on kuitenkin jo pureuduttu kansainvälisessä yhteisössä. Ensimmäinen kansainvälisoikeudellisesti Suomeakin sitova rikosoikeudellinen sopimus, Istanbulin sopimus, on jo allekirjoitettu. Silti kansallinen rikoslainsäädäntö laahaa perässä. Sukupuoliseen häirintään puututaan voimassa olevan työlainsäädännön säännöksin.
Tutkielma on lainopillinen työ, jonka lähteinä käytetään voimassa olevaa lainsäädäntöä ja lainvalmisteluasiakirjoja, oikeustiedettä ja oikeustapauksia. Erityisasemassa ovat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet, sillä ne ovat tosiasiassa ainoita kansallista lainsäädäntöä ulkopuolelta ohjaavia tekijöitä. Unionin oikeus on käytännössä harmonisoitu työoikeuden alalla niin pitkälle, kuin se on mahdollista. Silti joitakin lainsäädännöllisiä poikkeuksia on olemassa, ja tutkielmassa otetaan niihin kantaa. Viesti, joka tutkielmasta ilmenee, on se, että häirintään pyritään puuttumaan. Se on yleisesti paheksuttavaa toimintaa, joka on työelämässä sanktioitu.
Tutkielmassa ongelmaa tarkastellaan lukuisten oikeustapausten kautta. Tapauksia on Korkeimmasta oikeudesta, hovioikeuksista, Työtuomioistuimesta. Lisäksi olen ottanut käsittelyyn yhden käräjäoikeuden ratkaisun. Tutkielman johtopäätöksenä ehdotetaan seksuaalisen häirinnän kriminalisoimista, mikä on myös Istanbulin sopimuksen Suomelle asettama velvoite
