Tutkielma käsittelee ympäristövastuullisen elämäntavan syitä ja merkityksiä yhteiskunnallisesti aktiivisten toimijoiden kertomina. Pyrin selvittämään, minkälaiset tekijät ekologisuuteen pyrkivien vastaajien elämässä ovat vaikuttaneet heidän kykyynsä ja haluunsa tehdä kestäviä elämänvalintoja. Aihe on ajankohtainen, sillä ekologisten haasteiden pahenemisesta huolimatta luonnonvarojen kulutus lisääntyy jatkuvasti. Aihetta tutkimalla voidaan saada näkökulmia siihen, millaiset yksilöön vaikuttavat seikat edistävät yhteiskunnan kestävyyttä. Yksilöiden ajatuksia ja kokemuksia tutkimalla päästään käsiksi elämisen arkeen ja sosiokulttuurisiin realiteetteihin.
Aineistona on käytetty teemakertomuksia, jotka on kerätty tutkielmaa varten sähköisen lomakkeen avulla. Tutkimukseen haettiin osallistujia, jotka pyrkivät arkielämässään ekologiseen kestävyyteen kokonaisvaltaisesti. Kertomuspyynnössä kehotettiin tarkastelemaan ympäristövastuulliseen ajatteluun ja käytökseen johdattaneita tekijöitä, kokemuksia ja ajatuksia koko elämänpolun varrelta. Aineiston 12 kertomusta analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkielman tulosten mukaan ympäristövastuullisten toimintamallien kehittymistä tuki jo lapsuudessa opitut perheen vähäkuluttavat käytännöt, omaksutut arvot sekä kokemukset luonnon parissa. Nuoruudessa ja aikuisuudessa painottui tiedon saanti ja sen aiheuttamat voimakkaat havahtumiskokemukset, sekä sosiaaliset ryhmät. Tunteiden käsittely nousi merkittäväksi seikaksi tiedonkäsittelyn kannalta, näyttäytyen tärkeänä tekijänä tiedon reflektiivisen omaksumisen ja käyttäytymisen muuttamisen välillä. Ympäristövastuullisuus hahmottui yhteiskunnallisten suhteiden ja asemien kautta kietoutuen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ja ympäristövastuulliseen elämäntapaan pyrkiminen näyttäytyi sekä luonnon että kaiken inhimillisen suojeluna. Vastaajat näkivät yhteiskunnallisen vaikuttamisen kaikista tärkeimpänä keinona kestävyysmurrokselle, ja henkilökohtaisen elämäntavan merkittävänä osana suurempaa muutosvoimaista joukkoa. Omaa elämäntapaa pidettiin hyvänä ja täytenä tapana elää sekä esimerkkinä ja vastapainona paljon kuluttavalle normaalille
