Arffman, Kaarlo

Finnish

Journal.fi

356katsauksia ja keskusteluaÖVERBLICK OCH DISKUSSIONJOHDANTOHistoriantutkijalle kysymys luterilaisen reformaa-tion vaikutuksesta nykyiseen länsimaiseen sosiaa-lipolitiikkaan on metodisesti hyvin vaikea. Jo käsit-teet luterilainen reformaatio ja länsimainen sosiaa-lipolitiikka ovat laajuutensa vuoksi ongelmallisia. Auttamisen vallankumous -teoksessani1 olen kuvan-nut, miten luterilaisuus yritti reformoida auttamista. Mitään länsimaista sosiaalipolitiikkaa taas ei ole olemassa, vaan jokaisella maalla on oma sosiaalipo-litiikkansa. Myös Euroopan Unioni on mukautunut tähän tosiasiaan eikä koetakaan luoda koko unionia koskevaa yhtenäistä sosiaalipolitiikkaa.Sosiaalipolitiikan tutkijat ovat kuitenkin yrit-täneet jakaa läntisiä hyvinvointivaltioita erilaisiin ryhmiin niiden toteuttaman sosiaalipolitiikan mu-kaan. Ryhmittelyn tulos riippuu siitä, mitä puolia sosiaalipolitiikasta painotetaan. Jokaisella tutkijalla on tietysti oikeus tehdä sellainen ryhmittely, joka so-pii hänen tarkoituksiinsa. Jotta ylipäänsä voisimme puhua asioista, otan lähtökohdaksi usein käytetyn, mutta hyvin karkean jaon kolmeen hyvinvoinnin malliin.Katolisen mallin lähtökohtana on ajatus per-heestä yhteiskunnan perusyksikkönä. Hyvinvointi luodaan perheissä. Yhteiskuntaa taas on rakennet-tava niin sanotun subsidiariteetti- eli läheisyyspe-riaatteen mukaisesti: päätösvalta on pidettävä mah-dollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita päätökset koskevat. Jotta tämä olisi mahdollista, yhteiskunnan on tuettava perheitä ja jätettävä niille valtaa ja talou-dellisia mahdollisuuksia päättää omasta elämästään sekä valita kullekin perheelle sopivia ratkaisuja. Yhteiskunnan tehtävänä on täydentää perheiden luo-maa hyvinvointia järjestämällä sellaisia palveluja (esimerkiksi koulutusta ja sairaanhoitoa), joita ne eivät voi itse järjestää. Käytännössä sosiaaliturva on usein sidottu työpaikkaan. Yrityksillä ja kir-kollisilla laitoksilla on merkittävä rooli palvelujen tuottamisessa.Toinen malli näkyy selvimmin Yhdysvalloissa ja Euroopassa Isossa-Britanniassa. Tämän mallin lähtökohtana on pyrkimys antaa ihmisille mahdol-lisimman suuri vapaus elää haluamallaan tavalla. Samalla heidän on kannettava myös vastuu omasta elämästään. Sosiaalinen turva nähdään tästä lähtö-kohdasta käsin. Yhteiskunta tarjoaa vain välttämät-tömintä turvaa. Kirkoilla ja hyväntekeväisyysjärjes-töillä on näkyvä rooli auttajina ja turvan luojina.Kolmatta mallia voi kutsua pohjoismaiseksi hyvinvoinnin malliksi. Tässä mallissa on lähdet-ty siitä, että hyvinvointivaltion on pidettävä huolta kansalaisistaan. Se rahoittaa hyvinvointia verova-roin, määrittelee päätöksillään kansalaisten elämän puitteet ja pitää heistä huolta omissa laitoksissaan. Kansalaiset nähdään yksilöinä, jotka elävät yhteis-kunnan suuressa sylissä synnytyssairaaloista ja päi-väkodeista saattohoitolaitoksiin saakka. Kaikkien Luterilainen reformaatio ja länsimainen sosiaalipolitiikkaKAARLO ARFFMANkats & kesk 4-10.indd   356 2.9.2010   19:53:34KATSAUKSIA JA KESKUSTELUA 357on rahoitettava yhteistä hyvinvointia, mutta kaikki myös hyötyvät siitä.KYSYMYS REFORMAATION VAIKUTUKSESTA POHJOISMAISEEN MALLIINReformaation tuloksena pohjoiseen Eurooppaan syntyi yhtenäinen luterilainen alue. Saksassa lu-terilaisuuden rinnalla ovat kuitenkin vaikuttaneet myös katolisuus ja kalvinilaisuus. Nykyisen Viron ja Latviankin alueella luterilaisuuden vaikutus on jäänyt paljon rajatummaksi kuin Pohjoismaissa. Siksi vain Pohjoismaita voi pitää selvästi luterilai-sena alueena. Tämä on nostanut esiin kysymyksen, voidaanko edellä kuvaamani pohjoismaisen hyvin-voinnin mallin erityispiirteet selittää luterilaisuuden vaikutuksella.Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksella syntyneen Tuomo Mannermaan koulu-kunnan piirissä on luterilaisuuden katsottu vaikutta-neen merkittävästi pohjoismaisen hyvinvointivalti-on syntyyn. Mannermaan koulukuntaan kuuluvien Luther-tutkijoiden mukaan keskiajan kristityt te-kivät ”hyviä töitä” itsekkäästä syystä (eli pelastu-akseen), eivät niinkään lähimmäisen avuntarpeen vuoksi. Sen sijaan Lutherin sanoma, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, vapautti kristityt antamaan lähimmäisilleen sellaista apua, jota nämä todella tarvitsivat. Näin auttamisen motiivi muuttui. Lähimmäisten auttamisen ohjeeksi tuli niin sanottu kultainen sääntö (Matt. 7:12: ”Kaikki, minkä tahdot-te ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”). Myös julkisen auttamisen lähtökohta muuttui: Lutherin kahden regimentin opin mukaan julkinen auttami-nen kuului maallisen esivallan vastuualueeseen. Siksi sen tuli ryhtyä pitämään huolta alamaisten ajallisista tarpeista. Tämä näkyi jo ensimmäisistä luterilaisten kaupunkien raatien säätämistä järjes-tyksistä.Tällainen näkemys on sopinut hyvin luterilaisel-le kirkolle. Koska pohjoismainen hyvinvointivaltio nähdään myönteisenä ja puolustettavana asiana, on ymmärrettävää, että kirkko näkee ja esittää mielel-lään reformaation sen pohjimmaisena aatteellisena perustana. Tällainen käsityshän alleviivaa luteri-laisen kirkon merkitystä Pohjoismaiden kansoille. Luterilaisen kirkon edustajat ovatkin tukeutuneet Mannermaan koulukuntaan ja selittäneet pohjois-maisen mallin olevan Lutherin sanoman sovelta-mista käytäntöön.Mielestäni pohjoismaisen hyvinvointivaltion olemusta ei kuitenkaan voi selittää reformaation avulla näin suoraviivaisesti. Auttamisen vallanku-mous -teoksessani olen osoittanut, että edellä ku-vattu tulkinta luterilaisesta auttamisen reformista on yksipuolinen ja osaksi virheellinenkin. Jos refor-maatioajan luterilaisuutta ei tarkastella pelkästään teoreettisena oppirakennelmana, vaan katsotaan myös, mitä tuona aikana tapahtui, kuva muuttuu toisenlaiseksi.Tutkimukseni mukaan Luther uskoi aluksi, että hänen uudelleen tulkitsemansa kristinusko synnyt-täisi suuren auttamishalun. Siksi köyhyyden aihe-uttamat ongelmat, ennen muuta kerjääminen, voi-taisiin ratkaista sen avulla. Miettiessään auttamisen organisoimista Luther ei lähtenyt liikkeelle kahden regimentin opista. Sen sijaan hän haki tähänkin ky-symykseen esikuvaa Raamatusta. Auttamisen malli löytyi Apostolien tekojen kuudennessa luvussa ku-vatusta Jerusalemin alkuseurakunnasta. Lisäksi aut-taminen oli Lutherin aikaan asti ollut kirkon tehtävä. Köyhäinhoito säilyikin kaikkialla luterilaisuuden piirissä seurakuntien tehtävänä. Maallinen esivalta ainoastaan järjesti lopunajan poikkeustilanteessa kirkon toiminnan ja sen mukana myös auttamisen. Käytännössä tälle mallille ei edes ollut vaihtoehtoa. Luterilaiset ruhtinaat ja kaupunkien raadit nimittäin eivät halunneet ottaa auttamista omalle vastuulleen, koska ne pelkäsivät – ja syystäkin – siitä aiheutu-via kustannuksia. Saksan luterilaisten käytännön mukaan kaikki jossakin kaupungissa auttamiseen lahjoitetut varat koottiin seurakunnan rahastoon. Siitä annettiin apua niille seurakuntalaisille, joiden –––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––1 Auttamisen vallankumous: Luterilaisuuden yritys ratkaista köyhyyden aiheuttamat ongelmat. Historiallisia tutkimuksia 236 & Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 205. Helsinki 2008.kats & kesk 4-10.indd   357 2.9.2010   19:53:34358katsottiin tarvitsevan sitä. Autettavia arvioitiin mo-raalisin perustein, heidän aikaisempien elämänta-pojensa perusteella, ja täysimittaista apua annettiin vain sen elämäntavallaan ansainneille ihmisille.Lutherin odotukset eivät kuitenkaan toteutu-neet. Ajan mittaan luterilainen julistus ei kyennyt herättämään riittävästi auttamishalua. Lahjoituksia ei kertynyt tarpeeksi. Alkuseurakunnan malli ei toi-minutkaan aivan toisenlaisissa oloissa. Jo Lutherin elinaikana monien luterilaisten seurakuntien rahas-tot olivat suurissa vaikeuksissa. Saksassa monien kaupunkien oli pakko sallia jälleen kerjääminen ainakin rajoitetusti. Baltiassa ja Ruotsin valtakun-nassa reformaation vaikutus auttamiseen jäi alun pe-rinkin vähäiseksi. Myöhemmin Ruotsin ja Suomen seurakuntiin perustettiin erillisiä köyhäinhoitokas-soja, mutta niihin ei yleensä kertynyt paljonkaan va-roja. Tällaisissa oloissa kerjäämistä ei voitu kieltää, vaan sitä voitiin korkeintaan yrittää rajoittaa.Tutkimuksen toista laitaa edustavat ne sosiaa-lipolitiikan tutkijat, jotka ovat kuvanneet ja selit-täneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion erityis-piirteitä ottamatta vanhempaa historiaa lainkaan huomioon. Tällöin on reformaatiokin tietysti rajau-tunut tutkijan näköpiirin ulkopuolelle. Myöskään tällaisella tutkimusotteella ei pystytä vastaamaan kysymykseen, onko reformaatio vaikuttanut poh-joismaiseen hyvinvoinnin malliin. Se ei kuitenkaan ole kovin erikoista. Menneisyyttä on hankala tut-kia ilman historiantutkimusta. Käsitykseni mukaan sosiaalipolitiikan tutkimuksen piirissä onkin viime aikoina ymmärretty aikaisemman lähestymistavan riittämättömyys. Siksi hyvinvointivaltion vanhem-mat aatteelliset juuret ovat nousseet kiinnostuksen kohteeksi.REFORMAATION VAIKUTUS POHJOISMAISEEN AJATTELUUNMiten historiantutkimus sitten voisi vastata kysy-mykseen reformaation vaikutuksesta pohjoismai-sen hyvinvoinnin malliin? Ensinnäkin on todetta-va, että reformaation ja hyvinvointivaltion välillä on vuosisatojen välimatka. Sinä aikana monet aa-tevirtaukset, varsinkin valistus, kansallisuusaate ja sosialismi, ovat vaikuttaneet pohjoismaiseen ajatteluun. Lisäksi tällaiset laajat vaikutussuhteita koskevat kysymykset ovat hyvin vaikeita. Pelkkä yhtäläisyyksien toteaminen ei riitä. Vaikutussuhteita koskevia mielipiteitä on helppo esittää, mutta perus-teleminen on hankalaa. Usein ratkaisevaksi jää se, kenen mielipide vaikuttaa uskottavimmalta.Oman käsitykseni mukaan luterilaisuus on vai-kuttanut pohjoismaisen hyvinvointivaltion muotou-tumiseen, mutta valtaosin muuten kuin köyhäin-hoidon reformillaan. Tällaisina pohjoismaiseen ajatteluun vaikuttaneina luterilaisuuden piirteinä voi nähdä ainakin seuraavat.Alun perin kristinuskon piirissä oli arvostettu vaatimattomaan elämään tyytymistä. Italian kau-pungeissa köyhyys oli kuitenkin 1300-luvulta lähti-en ruvettu näkemään pelkästään kielteisenä asiana. Luterilaisuus omaksui tämän näkemyksen ja levitti sen Pohjoismaihin. Luterilaisuuden mukaan köy-hyydellä ei ole uskonnollista arvoa. Tämä käsitys on luonut pohjaa myöhemmän hyvinvointivaltion taistelulle köyhyyttä vastaan. Pohjoismaissa ei ka-tolisten sääntökuntien arvostaman vapaaehtoisen köyhyyden kaltaisilla kilpailevilla ihanteilla ole reformaation jälkeen ollut paljonkaan vaikutusta.Ennen reformaatiota kirkko oli ollut Pohjois-maissakin toinen vallan keskus. Luterilaisuuden myötä kuninkaiden valta kasvoi ja laajeni, koska heistä riippumatonta kirkkoa ei enää ollut. Kunin-kaat pystyivät luomaan ankaran verotuksen avulla poikkeuksellisen keskitetyn ja tehokkaan hallin-non. Hallitsijan ja sittemmin valtion vallankäyttö on ulottunut Pohjoismaissa laajalle, ja valtio kat-soo itsellään olevan oikeus muovata kansalaisten elämää. Tämä on luonut perustaa pohjoismaiselle ajattelulle, jossa hyväksytään hyvinvointivaltion ylläpitäminen raskaan verotuksen avulla sekä se, että valtio ohjaa kansalaisten elämäntapaa halua-maansa suuntaan.Luterilaisuus hyväksyi vain yhden auttamisen mallin ja pyrki tukahduttamaan kilpailevat mallit maallisen esivallan tuella. Pohjoismaissakin va-paaehtoiset lähiyhteisöt, esimerkiksi erilaiset vel-jeskunnat, lakkautettiin. Muutoksen seurauksena sellaiset avuntarvitsijat, jotka eivät saaneet apua kats & kesk 4-10.indd   358 2.9.2010   19:53:34KATSAUKSIA JA KESKUSTELUA 359lähipiiriltään, jäivät seurakunnan antaman julkisen avun varaan. Tämä luterilaisuuteen pohjautuva pe-rinne on vaikuttanut pohjoismaiseen ajatteluun, jos-sa apua odotetaan nimenomaan julkiselta vallalta.Lisäksi luterilainen esivalta pyrki siihen, että kaikki samassa säätyasemassa olevat ihmiset eläi-sivät samalla tavalla. Vuosisatainen samanlaistami-sen perinne on vaikuttanut siihen, että hyvinvoin-tivaltiossakin pyritään kaikki asiat (esimerkiksi lastenhoito, koulutus tai vanhuksista huolehtimi-nen) järjestämään yhden mallin mukaisesti. Yh-teiskunnallinen harmonia ei Pohjoismaissa tarkoi-ta eri yhteiskuntaluokkien välistä harmoniaa vaan sitä, että kaikkien kansalaisten tulee elää samalla tavalla. Keskustelua – ja joskus suoranaista kiistaa – käydään vain siitä, mikä tämä oikea, ”puhdas-oppinen” malli missäkin asiassa on. Luterilainen esivalta pyrki yhdenmukaisuuteen kirkon avulla ja saamalla ihmiset valvomaan toisiaan. Hyvinvoin-tivaltio jatkaa tätä perinnettä lähinnä taloudellisin pakottein: veroja on kaikkien maksettava, mutta etuja saavat vain ne, jotka suostuvat elämään ”puh-dasoppisesti”.Luterilaisuuden vaikutus näkyy siis muutamissa vakiintuneissa ajattelutavoissa, joiden perustalle pohjoismaalaiset ovat rakentaneet hyvinvointival-tioitaan. Siksi pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin on luotu muista hyvinvoinnin malleista poikkeavia perusrakenteita. Sen sijaan pohjoismaisten hyvin-vointivaltioiden yksityiskohtia luterilainen perinne ei pysty selittämään. Tämä ei ole yllättävää, kos-ka luterilaisuus teologisena oppina on kirkossakin peittynyt 1600-luvun lopulta lähtien vähitellen uu-dempien virtausten alle.LUTERILAISEN REFORMAATION VAIKUTUS POHJOISMAIDEN ULKOPUOLELLALopuksi on syytä palata vielä alkuun. Tuntuu ehkä yllättävältä kysyä, onko luterilaisen reformaation köyhäinhoitoreformilla ja Manner-Euroopan kato-listen maiden hyvinvoinnin mallilla yhtäläisyyksiä. Tai onko luterilainen reformaatio vaikuttanut yh-dysvaltalaiseen hyvinvoinnin malliin?Jos luterilaista ajattelua verrataan nykyisiin hyvinvoinnin malleihin, sen lähtökohta muistut-taa katolisen kirkon sosiaalista opetusta. Katolisen kirkon nykyisen sosiaalisen opetuksen mukaises-ti myös luterilainen reformaatio näki perheen (tai huonekunnan, kuten 1500-luvulla sanottiin) elämän perusyksikkönä, joka pitää huolta jäsenistään ja luo sillä tavalla hyvinvointia. Seurakuntien tehtävänä oli vain täydentää huonekuntien antamaa apua esi-merkiksi pitämällä yllä kouluja ja sairaaloita sekä auttamalla köyhiä.On kuitenkin selvää, että katolisen kirkon so-siaalista opetusta ei voi selittää luterilaisella refor-maatiolla. Sen sijaan niillä molemmilla on vanha keskiajalta periytynyt yhteinen pohja. Itämeren eteläpuolella tämä vanha ajattelutapa on säilynyt paljon voimakkaampana kuin Pohjoismaissa. Siksi esimerkiksi Saksassa luterilaiset ja katoliset ovat olleet tähän saakka varsin yksimielisiä hyvinvoin-tivaltion perusrakenteista, esimerkiksi perheiden merkityksestä hyvinvoinnin luojina.Sen sijaan amerikkalaiseen hyvinvoinnin mal-liin luterilainen reformaatio on välillisesti vaikut-tanut. Jean Calvin omaksui Lutherin näkemyksen, jonka mukaan auttaminen oli paikallisseurakuntien tehtävä. Calvin radikalisoi kuitenkin teologiansa puitteissa tämänkin näkemyksen. Hänen mielestään evankelisilla seurakunnilla oli oikeus toimia tarvit-taessa maallisista vallanpitäjistä täysin riippumatto-mina. Tämän mukaisesti 1500- ja 1600-luvun kal-vinilaiset pakolaisseurakunnat järjestivät itse oman auttamistoimintansa ja pitivät huolta jäsenistään. Kalvinilaisten pakolaisten ja siirtolaisten mukana tämä ajattelutapa siirtyi myös Pohjois-Amerikkaan. Auttamisen rahoittamisen osalta reformaatioajan luterilaisuus ja yhdysvaltalainen hyvinvoinnin malli muistuttavatkin paljon toisiaan. Molempien mukaan ihmisten tulee huolehtia turvastaan ensisijaisesti itse ja he saavat tarvittaessa apua vapaaehtoisten lahjoitusten varassa toimivilta tahoilta (reformaat-toreiden mukaan seurakunnilta, Yhdysvalloissa niiden lisäksi myös hyväntekeväisyysjärjestöiltä). Erona on se, että Yhdysvalloissa myös maallinen valta antaa apua.kats & kesk 4-10.indd   359 2.9.2010   19:53:34

Luterilainen reformaatio ja länsimainen sosiaalipolitiikka

https://journal.fi/tatt/article/download/141406/89046

Luterilainen reformaatio ja länsimainen sosiaalipolitiikka

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi