Kommentti keskusteluun yrityshistorioista HAik 2/2000 s. 161–163 & Haik 3/2000 s. 26

Vesikansa, Jyrki

Finnish

Journal.fi

KESKUSTELUA PETRI KARONEN - JUHA-ANTTI LAMBERG -JARI OJALA Alemmuus- kompleksia vai ammattiylpeyttä? Dosentti Petri Karonen, filosofian tohto- ri Juha-Antti Lamberg ja filosofian toh- tori Jari Ojala kommentoivat yrityshis- toria-keskustelua. ■ Olemme samaa mieltä lisensiaatti Jyrki Vesikansan (HAik 2000:2) käsityksistä suo- malaisista yrityshistorioista. Niiden joukos- sa on todellakin korkeatasoisia, kriittisiä ja analyyttisiä teoksia. Valitettavasti Vesikan- sa käsitti kuitenkin täysin väärin kirjoituk- semme (HAik 2000:1), jonka tarkoitus oli herättää keskustelua yritysten asemasta his- toriassa ja historiantutkimuksessa. Emme kritisoineet siinä yrityshistorioita (company history) vaan peräänkuulutimme Suomeen uudenlaista, poikkitieteellistä yrityksen ta- loushistorian (business history) tutkimusta, millä tarkoitamme laaja-alaista yritysten ja yritystoiminnan vertailevaa tutkimusta pit- källä aikavälillä. Yrityksen taloushistorian tutkimuksen läh- tökohtana voivat olla vaikkapa Vesikansan mainostamat "asiakkaiden tarpeista lähtevät" yrityshistoriat. Kuten Vesikansakin huomaut- taa, tämän päivän liikkeenjohdon koulutus perustuu pitkälti juuri case-tutkimuksille ja niiden pohjalta rakennetuille vertailuille. Ul- komailla tällaisen tutkimuksen tekemisessä käytetään historian ammattilaisia, miksei siis meilläkin? Samalla historiantutkimuksessa voitaisiin soveltaa ja käyttää hyväksi muiden tieteenalojen saavutuksia. Palataksemme takaisin yrityshistorioihin, on vaikea ymmärtää Vesikansan väitettä, että käytännössä kuka tahansa voi kirjoit- taa yrityshistorioita. Eikö historiantutkijan monipuolinen koulutus anna todellakaan mitään lisäarvoa? Missä on historiantutkijan ammattiylpeys? Edellisen johdosta ■ Ihan mukava, jos Petri Karonen, Juha- Antti Lamberg ja Jari Ojala tarkoittivat pit- källä tekstillään vain sitä, että yritysten ole- massaolo ja mahdollinen merkitys olisi otet- tava huomioon taloushistoriaa kirjoitettaessa ja tutkittaessa. Hämmästelin jo 1992 alus- tuksessani Taloushistoriallisessa yhdistyk- sessä, ettei Suomen taloushistoria -teoksen muhkeassa kakkososassa mainita nimeltä kuin ohimennen pari yritystä ja tuskin ai- noatakaan yritysjohtajaa. Kansantuotteet ja muut makrokäsitteet elivät omaa elämään- sä. Yrityksissä kansantuote kuitenkin perim- mältään syntyy (myös verovaroin pyöriväl- tä osaltaan). Arvostan tietenkin historian opintojani, joista on ollut, paitsi iloa, myös paljon hyö- tyä journalistin ammatissani. Ammattiylpe- ys ei saisi kuitenkaan johtaa ahtaaseen am- mattikunta-ajatteluun. Moni proseminaare- ja käymätön - Max Jakobsonista Raimo Sep- pälään - on julkaissut historiateoksia, jot- ka täyttävät korkeat vaatimukset myös läh- dekritiikin ja analyyttisyyden osalta. Toisaalta olisi tuoreitakin esimerkkejä - jopa Jyväskylän suunnasta - siitä, miten his- torian tohtorit sisäistävät työnsä tilaajan nä- kökannat kritiikittömämmin kuin monet meistä pönttöhattuja omistamattomista, mutta olkoon. Eikö historian ammattilais- ten kannattaisi kuitenkin oppia myös ne käytännön asiat, joita töiden tilaajat arvos- tavat? Siis mm. sen, että työt valmistuvat ajallaan ja että tekstit ovat kohtuullisen su- juvia. Joskus yrityshistorian tieteellisyys näyttää tarkoittavan vain sitä, että journa- listien raporttikirjojen anti käännetään tyl- sälle kansliakielelle. Jyrki Vesikansa 263 

Edellisen johdosta

https://journal.fi/haik/article/download/138769/86556

Edellisen johdosta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi