Arvosteltu teos: Esko Aho: Kolme kierrosta : Presidentinvaalit ja niiden jälkinäytös Esko Ahon päiväkirjan kertomana. Otava 2000. 224 s. Martti Ahtisaari: Tehtävä Belgradissa. WSOY 2000. 283 s. Alpo Rusi: Mariankadun puolelta. Otava 2000. 281 s

Vesikansa, Jyrki

Finnish

Journal.fi

ARVOSTELUJA karilaiset itse eivät ehkä huo- maisi tarttua. Mielenkiintoista on, miten unkarilaiset histori- oitsijat reagoivat Nyyssösen tutkimukseen. Joka tapaukses- sa kyse on sen luokan työstä ja kannanotosta, että se herät- tää Unkarissa varmasti huo- miota. Nyyssösen tutkimuksen ra- kenne on perusteltu ja toteu- tus on kaikin puolin toimiva. Hänen viittaustekniikkansa on tietyllä tavalla ongelmallinen. Se on kyllä sinänsä asian- ja johdonmukainen: viitteet on yhteiskuntatieteissä tavallisen käytännön mukaan sijoitettu tekstin sisään sulkeisiin ja ly- henteitä on käytetty järjestel- mällisesti. Mutta etenkin niis- sä kohdin, joissa lähteinä on käytetty sanomalehtiä ja viitta- uksia on runsaasti, silmä tah- too eksyä lyhenneviidakkoon ja lukunautinto häiriintyy. Kyse on kuitenkin lähinnä kauneus- virheestä. Historioitsijoiden käyttämä alaviitetekniikka oli- si tässä tapauksessa varmasti toiminut paremmin. Hieman enemmän olisin odottanut Nyyssöseltä koko historiapoliittisen genren yleis- tä esittelyä, ja oma kappale vuoden 1989 murroksen lau- kaisemasta historian uudel- leenarvioinnista ja sen merki- tyksestä siirtymävaihetta elävil- le maille olisi liittänyt tässä käsiteltyä problematiikkaa laa- jempiin yhteyksiinsä. Toki Nyyssösellä on siellä täällä viit- tauksia eri maiden historiakes- kusteluihin, mutta ne olisi ehkä kannattanut esittää hie- man kootummin ja yleisem- mässä teoreettisessa asussa kuin nyt on tapahtunut. Seppo Hentilä Muistelmia ajantasaisesti Esko Aho: Kolme kierrosta. Presidentinvaalit ja niiden jälkinäytös Esko Ahon päi- väkirjan kertomana. Otava 2000. 224 s. Martti Ahtisaari: Tehtävä Bel- gradissa. WSOY 2000. 283 s. Alpo Rusi: Mariankadun puolelta. Otava 2000. 368 s. Kalevi Sorsa: Ihmisiä, ilmiöi- tä. Otava 2000. 281 s. ■ Kun historiantutkimus on vasta päässyt kunnolla kiinni Urho Kekkosen aikaan, niin kuluneen syksyn poliittisissa muistelmissa ja päiväkirjoissa käsitellään jo Tarja Halosen va- lintaa tasavallan presidentiksi ja hänen virkakautensa alku- kuukausiakin. Historiaa kuva- taan siis hyvin ajantasaisesti eli "reaaliajassa". Näin tapahtuu muuallakin; muun muassa Helmut Kohl on julkaissut muistelmansa, joissa hän käsit- telee kukistumistaan ja viime vuosien ahdinkoaan. Tällaisista teoksista puuttuu tietenkin ajan tuoma perspek- tiivi, mutta aitoudessaan pika- muistelmat voi rinnastaa lähes päiväkirjaan. Julkaistujen päi- väkirjojen aitous on puoles- taan tietokoneaikana kasvava ongelma. Tekstistä ei voi näh- dä jälkikäteisiä muutoksia si- ten kuin yliviivauksia ja muita merkintöjä vaikkapa J.K. Paa- sikiven päiväkirjojen alkupe- räisversioista - ei ainakaan, jos ei pääse avaamaan tekijän tie- tokoneen sisuksia. Esko Ahon teos on päiväkirja, jonka aitoutta sen toimittaja Lauri Kontro vakuuttaa. Ei ole syytä epäillä häntä. Teos ku- vaa avoimesti Ahon toimia vii- me presidentinvaalissa. Ns. kolmatta kierrosta eli Harvar- din-matkaa käsittelevä osuus on sen sijaan vain lyhyt epilo- gi, joka ei paljon uutta kerro asioita vähänkään seuranneel- le. Vaalikampanjasta päiväkirja antaa hyvän ja varsin raadolli- sen kuvan. Politiikan sisältö ei Mäntyniemeen pyrittäessä merkitse juuri mitään. Vielä ensimmäisen suoran vaalin edellä 1994 muun muassa tä- män kirjoittaja yritti vertailla julkisuudessa ehdokkaiden ta- voitteita; kuusi vuotta aikai- semmin heidän puheensakin tuntuivat tärkeiltä. Nyt merki- tystä tuntui olevan vain pärjää- misellä televisiokeskustel uissa tai muussa julkisuudessa ja mielipidemittausten lukemilla. Aho käytti myös niukkaa ai- kaansa paljon tv-mainoksensa kuvaamiseen. Tämä kaikki ei tarkoita sitä, etteikö Aholla ja muillakin pre- sidenttiehdokkailla olisi ollut periaatteita ja tavoitteita. Ne vain otettiin annettuina tekijöi- nä ja kaikki voimat keskitettiin taktiikkaan - imagon kirkasta- miseen ja kampanjointiin. Tv- keskusteluissa on ylipäänsä vaikea aidosti pohtia, saati ke- hitellä ajatuksiaan. Sen sijaan niissä on osattava valita oike- at vuorosanat valmiiksi laadi- tuista ja usein harjoitelluistakin repliikeistä niin, että esiintymi- nen näyttää spontaanilta. Aholle tärkeää oli myös maakuntien kiertäminen. Päi- väkirja osoittaa tämän riskit. Vaalitilaisuuksiin lähtevät en- 374 ARVOSTELUJA nen muuta kunkin ehdokkaan varmat kannattajat. Heidän in- nostuksensa sokaisee helposti kampanjaorganisaation, sillä ensisijaistahan olisi voittaa puolelleen epävarmoja äänes- täjiä. Aho yritti hillitä avustaji- ensa voitonvarmuutta, muttei kyennyt itsekään aina välttä- mään toiveajattelun tartuntaa. Ehkä vielä suurempi riski oli se, että Ahon kellonaikojen tarkkuudella kuvaama kam- panjakierros olisi väsyttänyt kenet tahansa. Kun ehdokas pääsi viikkokausien ajan kort- teeriinsa vasta pikkutunneilla ja ryhtyi sen jälkeen vielä vii- meistelemään seuraavan päi- vän esiintymisiä, totta kai tämä näkyi - ennen muuta tv-kuvas- sa. Aho otti tosin ennen tärkei- tä tv-esiintymisiä nokkaunet, mutta tämä ei kuitannut täysin univelkaa. Tv-katsoja näki hie- man jäykän ehdokkaan. Keskustelua "kännykkäisäs- tä" on väitetty avaimeksi vaa- lin tulokselle. Päiväkirjassa tätä asiaa ei paljon pohdita. Esiin nouseva Ahon avustajajoukko vaikuttaakin yksipuoliselta. Heissä oli poliitikkojen ohella urheilumiehiä. Sen sijaan esim. kulttuuriväkeä, etenkään nai- sia, ei juuri esiin vilahda. Päiväkirjan aitoutta todistaa sekin, että Ahon teksti on yk- sinkertaisen toteavaa. Jo aiem- missa teoksissa on nähty, että kirjoittaa hän osaa. Martti Ahtisaarta on kirjan te- ossa avustanut kokenut diplo- maatti ja journalisti Paavo Kei- salo. Kuten edellisen presiden- tin teksteistä yleensä, myös Kosovo-teoksesta joutuu arvai- lemaan, mikä on muistelijan omaa sanomaa, mikä vain hä- nen hyväksymäänsä. Syntyta- pa ei kuitenkaan vähennä muistelmien arvoa, sillä teksti nojautuu selvästi muistiinpa- noihin ja muihin alkuperäis- lähteisiin. Arkistojen anti avau- tuu siis nykyään nopeasti, jos- kin valikoidusti; emme tiedä, mitä on jätetty kertomatta. Muistelmien syntytapakin vahvistaa käsitystä siitä, että Ahtisaari on käytännön toimi- ja ja ennen muuta hyvä työryh- mien vetäjä, ei omissa olois- saan viihtyvä pohtija ja kirjoit- taja. Tätä kuvaa myös muistel- mien sisältö. Mauno Koiviston paljon käsittelemät perimmäi- set kysymykset Kosovon krii- sistä Ahtisaari kuittaa melko ylimalkaisesti. Koiviston nimeä ei teoksessa edes mainita. Vaikea kysymys on etenkin se, millä oikeutuksella "kan- sainvälinen yhteisö" hyökkäsi suvereenin Jugoslavian kimp- puun sivuuttaen YK:n. Ahtisaa- ri sallii tällaisen puuttumisen valtioryhmille, joiden jäsenillä "on yhteiset arvot" ja "jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia omalla alueellaan". Kosovossa "'kansainvälinen yhteisö' jou- tui ottamaan vastuun", Ahtisaa- ri huokailee. Lausahdus tuo mieleen Kiplingin runon "val- koisen miehen taakasta". Ah- tisaaren kuva tilanteesta on hyvin mustavalkoinen. Jugo- slavia oli "epäonnistunut val- tio" ja sen johto "yksin syypää tilanteeseen". Epäilemättä kriisissä oli tar- jolla vain huonoja vaihtoehto- ja. Asetuin itse lukuisissa pää- kirjoituksissa tukemaan Naton ja Suomen linjaa, mutta sen- tään monin varauksin. Ahtisaa- ri näyttää omaksuneen Naton propagandan karvoineen päi- vineen. Kriittisiä "intellektuel- leja" (lainausmerkit MA) hän piikittelee Amerikan-vastaisuu- desta. Loikattuaan periaateongel- mien yli Ahtisaari kuvaa lave- asti toimiaan käytännön töis- sä, joissa hän on taitava. Va- raulkoministeri Strobe Talbotin pyytäessä Ahtisaaren palveluk- sia perusongelma oli jo kyp- synyt pitkälle. Jugoslavian pre- sidentti Slobodan Milosevic oli siis oivaltanut, että hänen oli pakko myöntyä saadakseen Naton pommitukset loppu- maan. Häntä tukeneen Venä- jän edustajan Viktor Tsherno- myrdinin mukaan oli vain löy- dettävä sopiva taho, jolle Mi- losevic voi "luovuttaa miek- kansa" menettämättä täysin kasvojaan. Miekan vastaanottaja ei voi- nut olla Jugoslaviaa pommitta- neesta Nato-maasta ja histori- allisista syistä kaikkein viimei- seksi EU:n puheenjohtajamaas- ta Saksasta. Suomen president- ti oli sen sijaan mitä sopivin henkilö tehtävään. Hänet keksi Yhdysvaltain ulkoministeri Madelaine Albright. Ahtisaari, joka oli aiemmin torjunut YK:n pääsihteerin Kofi Annanin tar- jouksen laveammasta välittäjän tehtävästä, suostui nopeasti saaden aikanaan EU:n muo- dollisen mandaatin. Avainase- massa olivat silti Yhdysvallat ja Venäjä. Kosovon kriisin ratkaisi siis Yhdysvaltain sotilaallinen yli- voima. Tämän tiedosti myös Ahtisaari, joka torjui tiukasti eräiden EU-johtajienkin väläyt- tämät ehdotukset tulitauosta jo ennen Milosevicin "miekan luovutusta". Ahtisaaren roolia ei silti pidä väheksyä, vaikkei parhainkaan diplomatia olisi riittänyt ilman voimakeinoja ja niiden uhkaa. (Maasodan mah- 375 ARVOSTELUJA dollisuuskin nousi esille.) Mi- losevic yritti tietenkin saada Venäjän, Kiinan ja eräiden muidenkin maiden tukemana mahdollisimman edulliset eh- dot. Hän onnistuikin pehmen- tämään pommituksia edeltä- neen Rambouillet'n kokouksen ehtoja, minkä Ahtisaari tosin jokseenkin sivuuttaa. Ahtisaaren vetämien neu- vottelujen avainkysymys oli Kosovon tuleva muodollinen asema ja alueen hallinto. Muis- telmat kuvaavat yksityiskohtai- sesti mutkikasta prosessia. Jat- kuvat puhelinkeskustelut eri suuntiin olivat Ahtisaaren kes- keinen väline julkisuudessa nähtyjen kolmikanta- ja mui- den neuvottelujen ohella. Hän oli taitava taktikko, joka osasi varoa ansoja ja johdatella kes- kusteluja eteenpäin hankalissa- kin paikoissa. Teos on osin uuvuttavankin yksityiskohtainen, mutta todis- tusvoimainen ja epäilemättä välttämätön lähde tutkimuksel- le. Persoonallista otetta, kuten luonnehdintoja keskeisistä hen- kilöistä, jäi kuitenkin kaipaa- maan. Runsas kuvitus ja nase- vat kuvatekstit paikkaavat to- sin aukkoa. Ahtisaaren neuvonantajalla Al- po Rusilla on muistelijana sama kohtalo kuin Keijo Kor- hosella. Molempien teoksista on kaivettu esiin henkilökoh- taiset piikittelyt, joista saa hel- posti syntymään meheviä leh- tijuttuja. Herjat ovat kuitenkin vain pippureita historian toh- torien keitoissa. Teosten pää- anti on sekä kiintoisaa analyy- siä Suomen kansainvälisestä asemasta että avointa kuvaus- ta politiikan arkipäivästä. Satunnaisten tapaamisten perusteella olin pitänyt Rusia sympaattisena, hieman kouke- roisena pohdiskelijana, jolla oli varmaan vaikeuksia kyynisten karriääridiplomaattien joukos- sa. Hämmästyin siis hieman, kun häntä alettiin kuvata suo- malaisen politiikan valtiaaksi, jota ei voinut edes luonnehtia harmaaksi eminenssiksi. Yllät- tävä oli myös monen johtavan toimittajan saama mielikuva moitteita jakelevasta ja mylly- kirjeitä lähettävästä satraapis- ta; kerran sain toki itsekin ryö- pyn niskaani. Muistelmien perusteella Rusi-kuvani yhdentyy. Rusi oli Linnassa idealisti, jolla oli suu- ria vaikeuksia toteuttaa tavoit- teitaan. Paineet purkautuivat sitten eri tahoille, myös muis- telmiin. Vaikeampi on arvioi- da Ahtisaaren ja Rusin suhdet- ta. Ehkä käytännöllisesti suun- tautunut presidentti tarvitsi neuvonantajansa kaltaista poh- diskelijaa. Monet asiat, kuten mediasuhteet olisi vain pitänyt antaa jonkun toisen hoidetta- vaksi. Rusin haikaileman "Ah- tisaari-liikkeen" tavoitteista puolestaan vähän jokaisella sii- hen kuuluneella lienee ollut oma käsityksensä, jos liikettä syksyn 1993 jälkeen enää oli- kaan. Rusi kitkeröityi mm. siitä, ettei Ahtisaaren puheisiin kiin- nitetty juuri huomiota julkisuu- dessa, kun jokseenkin jokai- nen Mauno Koiviston esiinty- minen herätti laajan keskuste- lun. Koiviston teeseissä kaikui kuitenkin aina hänen oma ää- nensä. Ahtisaaren osalta ei sen sijaan edes yritetty peittää sitä, että joku toinen - usein Rusi - oli tehnyt tekstin. Hän näkee yhä suuria viisauksia truismeis- sa selitellen niitä muistelrnis- saankin. Hyvä esimerkki on teollisuusjohtajille 1996 esitet- ty "Ahtisaaren yhteiskunnalli- sen näkemyksen yhteenveto". Sovinnaisuus ei johtunut kuitenkaan vain puheiden luonnostelijoista. "Berliner Re- den" ensimmäiset versiot 1998 olivat Rusin mukaan president- ti Roman Herzogin vastaavan puheen lailla haastavia, mutta Ahtisaari ei luonnosta hyväk- synyt. "Kirjoitimme perinteisen puheen, jossa ei ollut särmiä, mutta jossa selostettiin Suo- men ulkopolitiikkaa Euroopan historian valossa", Rusi kertoo. Kuulijat muistanevat puheen lähinnä saksannoksen kömpe- lyydestä. Ulkopolitiikassa Rusi torjuu Suomen erityissuhteen Venä- jään. J. K. Paasikiven opetuk- sia maantieteestä ja varoituk- sia itänaapurin tilapäisen heik- kouden vähättelystä ei kannat- tane kuitenkaan unohtaa. Näil- lä teeseillä voi hyvin perustel- la myös Rusin ajamaa Nato-jä- senyyttä. Rusin on vaikea ymmärtää monia yksinkertaisia realiteet- teja. Hänen omaan asemaan- sa heijastui toimiminen aiem- min useassakin puolueessa. Hannes Kulvikin kiihkeäksi puolustajaksi Rusi oli tämän vuokralaisena ja ystävänä hie- man jäävi. Muistelijan kuvitte- lemat salaliitot rönsyilevät hämmästyttävän pitkälle. Kai- kella tällä ei pidä kuitenkaan peittää kirjan suuria ansioita Ahtisaaren presidenttikauden kuvauksena. Teksti on sujuvaa ja kuvitus kiinnostavaa. Kalevi Sorsan muistelmasarjas- ta on toistaiseksi valmistunut vasta ensimmäinen osa. Väli- työnään hän on julkaissut kir- 376 ARVOSTELUJA joituskokoelman, josta tämän aikakauskirjan aihepiiriin kuu- luu lähinnä kuvaus Tarja Ha- losesta. Muista teksteistä on kuitenkin syytä panna merkil- le Sorsan kiinnostus historial- liseen lähestymiseen. Hänen tulkinnoistaan voi keskustella, mutta joka tapauksessa hän näkee asioiden taustan. Tarja Halosta kuvaavan ar- tikkelin taustalla on Sorsan avoimesti myöntämä pettymys tapahtumiin ennen presiden- tinvaalia 1994. Sorsa ei kuvit- tele, että hänellä olisi ollut menestymisen mahdollisuuksia enää viime vaalissa. Halosen voitto oli Sorsalle kuitenkin hyvitys. Hän näkee uuden pre- sidentin kasvatikseen, jollei inkarnaatiokseen. Halosen kis- soja kuvattaessa henkiin herä- si kerrassaan nuori runoilija Sorsa. Halosen pienoiselämäkerta on ihannoiva, mutta informa- tiivinen. Sorsa kuvaa kiintoi- sasti mm. tulevan presidentin lapsuutta Kalliossa. Perhe ei ollut poliittisesti kovin aktiivi- nen, mutta partioon ei tytär saanut liittyä. Oppikoulussa ei vanhempien mukaan tullut ki- nastella, mutta "kaikkea, mitä herrojen koulussa opetetaan, ei pidä uskoa. Piti vähän tar- kistaa kotona, mitä Suomen historiaan tuli ja vähän muu- hunkin", Halonen muisteli Sor- salle. Epäilemättä 1950-luvun op- pikoulu oli hengeltään porva- rillinen, mutta olisiko Jalmari Jaakkolan, Heikki Wariksen ja Martti Ruudun aiemmin johta- massa koulussa tyrkytetty his- torianopetuksessa sentään pro- pagandaa edes vuodesta 1918? Halosen äiti toisaalta kauhiste- li, kun nuoret alkoivat laulaa "kapinalauluja". Halonen myöntää itsekin, "että ei työ- väenluokkakaan ollut ennak- koluuloista vapaa". Jos Sorsa kuvaa melko la- veasti Halosen lapsuutta, hän sivuuttaa vähällä tämän opis- keluajan. Kuitenkin se on ol- lut usein tärkeää maailmanku- van muotoutumisen aikaa. Halonen toimi melko aktiivi- sesti Eteläsuomalaisessa Osa- kunnassa, jonka johtajia olivat tuolloin mm. Matti Klinge, Vesa Vainio ja monet muut nykyään tunnetut hahmot. Mi- ten Kallion tyttö koki täällä asemansa? Nousevaan radika- lismiin hän näyttää suhtautu- neen tuolloin lähinnä seuraili- jana. Vaikuttajaksi hän ternpau- tui vasta tultuaan valituksi 1969 tavanomaisessa hakupro- sessissa Suomen Ylioppilas- kuntien Liiton sosiaalisihtce- riksi. Sorsa kuvaa tarkoin Halo- sen poliittista uraa ja etenkin viime presidentinvaalien ta- pahtumia - mm. Martti Ahti- saaren aluksi nuivaa suhtautu- mista tulevan seuraajansa eh- dokkuuteen. Ainakin eräitä Sorsan väitteitä on kiistetty. Tutkijoiden on tietenkin tar- kasteltava kuvausta lähdekriit- tisesti, mutta sivuuttaa teosta ei voi. Moni kaverikriitikko on ke- hunut Sorsan kirjallisia kyky- jä. On kuitenkin syytä yhtyä Kansan Uutisten Tapio Kariin siinä, että rönsyilevän teoksen "ilmaisu jättää toivomisen va- raa". Valtiomies Sorsa olisi tar- vinnut avukseen sen kustan- nustoimittaja Kalevi Sorsan, joka editoi aikanaan hienosti Yrjö Leinon muistelmat. Jyrki Vesikansa 377 

Muistelmia ajantasaisesti

https://journal.fi/haik/article/download/138798/86585

Muistelmia ajantasaisesti

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi