Kokemustiedon hyödyntäminen erityisesti sosiaali- ja terveysalan palveluiden kehittämisessä on yleistynyt jo pitkään. Kokemustietoa välittävien kokemustoimijoiden ja kokemusasiantuntijoiden osallistuminen sosiaali- ja terveysalan opetukseen ammattikorkeakouluissa on melko yleistä, mutta hajanaista. Tutkimustieto kokemustiedon asemasta ammattikorkeakoulupedagogiikassa on puutteellista.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan lehtoreiden käsityksiä kokemustiedon asemasta ammattikorkeakoulupedagogiikassa. Tutkimuskysymyksenä oli: Mitä käsityksiä sosiaali- ja terveysalan lehtoreilla on kokemustiedon asemasta ammattikorkeakoulupedagogiikassa?
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena hyödyntäen fenomenografista lähestymistapaa. Aineisto kerättiin kolmessa fokusryhmähaastattelussa syksyn 2023 aikana. Haastatteluihin osallistui yhteensä 12 sosiaali- tai terveysalan lehtoria yhdestä ammattikorkeakoulusta. Osallistujista neljä oli sosiaalialan lehtoreita, yksi fysioterapian lehtori ja seitsemän hoitotyön lehtoreita. Aineisto analysoitiin fenomenografisella analyysimenetelmällä hyödyntäen nVivo-ohjelmaa.
Analyysissä tunnistettiin kolme toisistaan eriävää käsitystä kokemustiedosta: 1) kokemustieto tutkitun tiedon alisteisena haastajana, 2) kokemustieto tutkitun tiedon palveluksessa olevana kumppanina ja 3) kokemustieto tutkitun tiedon tasaveroisena täydentäjänä. Eri käsitysten tunnistettiin sijoittuvan hierarkkisesti toisiinsa nähden neljän eri ulottuvuuden suhteen. Nämä neljä ulottuvuutta liittyivät kokemustiedon välittäjänä toimivaan kokemusasiantuntijaan. Tunnistetut ulottuvuudet olivat kokemusasiantuntijan rooli opetuksessa, kokemusasiantuntijan hallintavalta opetustilanteessa, kokemusasiantuntijan osallisuus oman asiansa käsittelyssä ja kokemusasiantuntijan välittämä tieto.
Tulokset osoittavat kokemustiedon aseman ammattikorkeakoulupedagogiikassa olevan vielä jäsentymätön ja epäselkeä, mutta siihen suhtaudutaan arvostavasti ja sen hyödyntämistä halutaan kehittää. Jatkossa on tärkeää pohtia ja linjata toimintatavat sekä laatia eettiset ohjeet kokemustiedon hyödyntämiseen ja kokemusasiantuntijayhteistyöhön sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopetuksessa. Myös tieteellistä tutkimusta aiheesta tarvitaan lisää, esimerkiksi siitä mitä käsityksiä kokemusasiantuntijoilla ja opiskelijoilla on kokemustiedosta
