Arvosteltu teos: Tilastomies torpparien asialla: Edvard Gyllingin maatalouspoliittinen ajattelu ja toiminta suurlakon ja sisällissodan välissä / Petri Jussila. [Helsinki] : Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2015

Heikkinen, Sakari

Finnish

Journal.fi

ARVIOITA322 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 3 / 2015Tilastoja,tiedettä jamaatalous­politiikkaaPetri Jussila: Tilastomies torp-parien asialla. Edvard Gyllinginmaatalouspoliittinen ajatteluja toiminta suurlakon ja sisäl-lissodan välissä. Työväen histo-rian ja perinteen tutkimuksenseura 2015. 286 s. ISBN 978-952-5976-32-8.Edvard Gyllingistä (1881–1938) onkirjoitettu kohtalainen määrä sivu-ja, mutta ne ovat sekä ajalliseltakattavuudeltaan että laadultaanmelko epätasaisia. Useimpien kir-joittajien mielenkiinto on kohdis-tunut hänen toimintaansa Neuvos-to-Karjalan johdossa (1920–1935).Jostain syystä tämä ajanjakso oninnoittanut kirjoittajat romanttis-sävyisiin kielikuviin. Gyllingiä on ti-tuleerattu Karjalan kuninkaaksi(Kalevi Kalemaa: Edvard Gylling,Karjalan kuningas, dokumentti-kuunnelma, 1987), keisariksi (KaaEnberg: Knuts ask och kejsaren avKarelen, 2007) tai ruhtinaaksi (An-na-Lisa Sahlström: Viimeinen ruh-tinas, 2009).Ylilyöviin sananvalintoihin onhoukutellut Gyllingin monivaihei-nen, dramaattinen ja traagisestimoskovalaiselle teloituspaikallepäättynyt elämänkaari. Koska dra-matiikka alkaa varsinaisesti vuo-den 1918 vallankumouksesta, onymmärrettävää, että Gyllingistätässä mielessä kiinnostuneet kir-joittajat, joiden joukossa on niu-kasti akateemisia historiantutkijoi-ta, ovat keskittyneet hänen elä-mänsä viimeiseen kahteen vuosi-kymmeneen. Tämä koskee myösArvo Ylärakkolan elämäkertateos-ta (Edvard Gylling: Itä-Karjalansuomalainen rakentaja, 1976).Näin ollen Gyllingin elämänpääosa, 37 Suomen vuotta, ja senolennainen sisältö eli toiminta tie-de- ja tilastomiehenä sekä sosiaali-demokraattisena poliitikkona onjäänyt melko vähäiselle huomiolle.Tähän tilanteeseen Petri Jussila tuokorjauksen väitöskirjallaan, jokakäsittelee Gyllingin tieteellisen japoliittisen toiminnan keskeistäleikkauskohtaa: hänen maatalous-poliittista ajatteluaan ja toimin-taansa suurlakon ja sisällissodanvälisenä aikana. Näin avautuu mie-lenkiintoinen näkökulma niin sa-nottuun maatalouskysymykseen,joka oli polttava yhteiskunnallinenkysymys 1900-luvun alun Suomes-sa. Samalla tekijä täydentää ja sy-ventää vallitsevaa kuvaa Gyllinginelämästä.Jussilan työ liikkuu tieteenhisto-rian, aatehistorian, poliittisen his-torian ja elämäkertatutkimuksenalueilla. Tieteenhistoriaan tutki-mus liittyy sivutessaan yhteiskun-tatieteiden kehittymisen ja itse-näistymisen prosessia. Aatehisto-riaan työ kytkeytyy käsitellessäänsosialististen näkemysten kehitty-mistä ja muotoutumista maata-louskysymyksen osalta. Samalla,käsitellessään yhtä aikakaudenkeskeisimmistä yhteiskunnallisistakysymyksistä, tutkimus on myöspoliittista historiaa. Lopuksi, tai oi-keastaan ensisijaisesti, väitöskirjaon elämäkertatutkimusta, koskakohteena on yhden henkilön toi-minta.Tekijä on asettanut päätutki-muskysymyksekseen sen selvittä-misen, ”mikä merkitys Edvard Gyl-lingin maatalouspoliittisilla näke-myksillä ja toiminnalla oli sosialide-mokraattisessa puolueessa ja sitäkautta laajemmin yhteiskunnas-sa”. Tätä turhan pyöreää tutki-muskysymystä tekijä on onneksiterävöittänyt kolmella alakysymyk-sellä:• Mihin tieteellisiin ja poliittisiinlähtökohtiin Gyllingin maata-louspoliittiset näkemykset pe-rustuivat?• Miten Gyllingin tieteelliset jamaatalouspoliittiset näkemyksetmuuttuivat eri tilanteissa ja ajankuluessa?• Miten Gylling käytti tutkimustie-toa maatalouspoliittisen toimin-tansa tukena?Näihin kysymyksiin tekijä myöspyrkii vastaamaan, ja kaiken kaik-kiaan tutkimus etenee asetettujentemaattisten rajausten puitteissa.Väitöskirjan rakenne on loogi-nen joskin tavanomaisen kronolo-gisesti etenevä. Johdannon jälkei-set kaksi lukua ovat taustalukuja,jotka eivät tuo juurikaan uuttatutkimustietoa. Toisessa luvussa(Tie tutkijaksi) Jussila kuvaa lyhyes-ti Gyllingin tieteellisen uran alkuasuomalaisen yhteiskunnan kehi-tyksen taustaa vasten. Kolmannes-sa luvussa (Tie poliittiseksi vaikut-tajaksi) tekijä sijoittaa Gyllinginelämän kronologiaa seuraten tä-män poliittisen heräämisen suur-lakkoon asti poliittisen historiansekä aatehistorian kehykseen.Tutkimuksen ydin on lukujen 4(Sosialidemokraattien maatalous-politiikan asiantuntija) ja 5 (Sosiali-demokraattien maatalouspolitii-kan linjanvetäjä) muodostama sa-tasivuinen kokonaisuus. Se kattaaajanjakson 1905–1914, johon si-sältyy muun muassa Gyllingin tie-teellinen pääteos, torpparilaitok-sen varhaishistoriaa käsitteleväväitöskirja, sekä merkittävä osuushänen kansanedustajaurastaan.Seitsemännessä luvussa (Maata-louspoliitikko vaikeissa oloissa) kä-sitellään ensimmäisen maailman-sodan aikaa. Välissä oleva kuudesluku (Yhteiskunnallisten aineidenja historian opettaja) katkaisee esi-tyksen. Se on muusta analyysiteks-tistä hiukan irrallinen kokonaisuus,jonka olemassaolon perusteena onilmeisesti Gyllingin toiminnan foo-rumi (tiede: yliopisto ja politiikka:puolueopisto), ei niinkään toimin-nan sisältö, sillä se ei rajaudu Jussi-lan tutkimusaiheeseen eli maata-louskysymykseen.Tekijä on käyttänyt kattavasti ai-hepiiriä käsittelevää aiempaa tutki-muskirjallisuutta. Torpparikysy-ARVIOITAHISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 3 / 2015 323myksen osalta tärkeimpiä ovat Vil-jo Rasilan ja Matti Peltosen tutki-mukset. Suomalaisen sosialisminhistorian osalta keskeisintä tutki-muskirjallisuutta ovat HannusSoikkasen jo klassiset teokset sekäJari Ehrnroothin väitöskirja, uu-demman tutkimuksen kulmakivi.Väitöskirjan ydinaineiston muo-dostavat Edvard Gyllingin kirjalli-nen tuotanto sekä hänen poliitti-seen ja akateemiseen toimintaan-sa liittyvät monenlaiset aineistot.Tekijä on käyttänyt myös Gyllinginkirjeitä sekä hyödyntänyt aihepiiriäkoskevaa aikalaiskirjallisuutta.Metodologisia lähtökohtiaanJussila käsittelee kohtuullisen laa-jasti (s. 34–42), mutta osittainnämä tarkastelut jäävät hieman ir-ralliseksi suhteessa varsinaiseenanalyysiin. Biografisen ja aatehis-toriallisen tutkimuksen metodolo-gian pohdinnoilla ei ole kovin eli-mellistä yhteyttä itse tutkimuk-seen. Lähemmäksi tutkimuksenydintä ja analyysiä tullaan, kun te-kijä keskustelee tekstianalyysistä,diskurssianalyysistä ja käsitehisto-riasta. Kaikki nämä olisivat työnkannalta relevantteja lähestymista-poja, mutta pohdinta jää kuitenkinpinnalliseksi eikä työn kuluessa käyilmi, miten tekijä on toteuttanutteksti- tai diskurssianalyysiä tai kä-sitehistoriallista tutkimusotetta.Tekijän metodinen tehtävän-asettelu (s. 40) on sinänsä hyvä:Gyllingin maatalouspolitiikasta kir-joittamia tekstejä ”tarkastellaankolmella eri tasolla eli (1) suhteessatoisiinsa, (2) suhteessa muidenmaatalouskysymysten asiantunti-joiden ja maatalouspoliitikkojenkirjoituksiin sekä (3) suhteessa nii-den tieteellisiin ja poliittisiin taus-tateorioihin ja -oletuksiin”. Samal-la tekijä kertoo analysoivansa”näissä viitekehyksissä esiintyviädiskursseja ja käsitteitä”.Paikoitellen tämä tavoite toteu-tuukin, muun muassa kun tekijätarkastelee sitä, miten Gyllinginnäkemykset viljelypakkoajatukses-ta muuttuivat. Kaiken kaikkiaantekijä olisi kuitenkin voinut syste-matisoida tekstianalyysikehikkon-sa määrittelemällä ne keskeisetelementit, joita edellä mainituissakohdissa 1–3 tarkastellaan. Olisiollut myös syytä selventää, mitenerilaiset näkemykset liittyvät taus-talla oleviin aatteisiin (esim. sosia-lismin eri virtaukset) tai empiiri-seen tutkimustietoon. Tämä hel-pottaisi sen hahmottamista, mikäGyllingin maatalouspoliittista ajat-telua eri aikoina liikutti. Myös ver-tailu eri poliittisten suuntaustenedustajien maatalouspoliittisiinnäkemyksiin olisi jäntevämpää, jostekijä esittäisi yksilöiden ne seikat,joiden suhteen erimielisyyksiä taiyhtäläisyyksiä etsitään.Jussila, kuten niin moni muukindiskurssitutkija, perustelee johto-päätöksensä lainauksilla. Lukijan,joka ei ole käynyt läpi samoja teks-tejä, täytyy vain luottaa tulkinnanoikeellisuuteen. Näkyvämpi meto-dologinen koneisto olisi osoitta-nut, miten tekijä on tulkintoihinsapäätynyt.Nyt tulkinnan uskottavuus syn-tyy tutkimuksen kokonaisuudesta,mutta se on onneksi vakuuttava,selkeä ja sujuvasti kirjoitettu. Tu-lokset perustuvat käytettyyn ai-neistoon, ja tekijä suhteuttaa tu-loksiaan järkevästi aiemman tutki-muskirjallisuuden näkemyksiin.Gyllingin toiminta tieteen ja politii-kan sekä marxilaisen teorian ja po-liittisen pragmatismin ristiaallokos-sa tulee hyvin valaistuksi. Samallatekijä avaa mielenkiintoisen näkö-kulman 1900-luvun alun Suomenyhteen keskeiseen ja jännitteiseenyhteiskunnalliseen kysymykseen.Jussila on hyödyntänyt työssäänasiallisesti myös aiempaa Gylling-tutkimusta, muun muassa TapaniMaurasen kanssa yli kolme vuosi-kymmentä sitten kirjoittamianitekstejä. Sen sijaan hän ei ole käyt-tänyt Heikkisen ja Maurasen defi-nitiivistä Gylling-biografiaa, mikäjohtunee etupäässä siitä, että ky-seistä teosta ei ole vielä olemassa.Tuon etanan vauhdilla edenneenelämäkertahankkeen käsikirjoituk-sen ja laajat aineistot tuntevanavoin kuitenkin paljastaa, että Jussi-lan näkemys Gyllingin elämästä jaurasta on niidenkin valossa perus-teltu ja tasapainoinen.FT, proFessori sakari HeikkinenHelsingin yliopisTo

Tilastoja, tiedettä ja maatalouspolitiikkaa

https://journal.fi/haik/article/download/140249/88032

Tilastoja, tiedettä ja maatalouspolitiikkaa

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi