Arvosteltu teos: Siperia kutsuu!: Kansainvälisen Kuzbas-siirtokunnan ja sen suomalaisten tarina 1921-1927 / Vesa-Matti Lahti. Helsinki :  Into, [2017] Latvia : Jelgava Printing House,  2017

Oinas-Kukkonen, Henry

Finnish

Journal.fi

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 116:3 (2018)    345ARVIOTSiperia kutsui, Siperia karkotti! Vesa-Matti Lahti: Siperia kutsuu! Kansainvälisen Kuzbas-siirtokunnan ja sen suomalaisten tarina 1921–1927. Into Kustannus Oy 2017. 233 s. ISBN 978-952-264-801-3.1920-luvulla kuutisensataa vasemmistoaktiivia ja seik-kailijaa kaikkiaan 28 eri kansallisuudesta matkasi Ame-rikasta Siperian Kemerovoon tukeakseen vuonna 1921 perustettua Kuzbas-nimistä autonomista siirtokuntaa. Amerikkalaisten aktivistien tavoitteena oli edistää Neu-vosto-Venäjän teollistumista. Mukaan liittyi myös Vesa-Matti Lahden vähäpuheinen isoisä Richard Lahti, jonka kokemusta tutkija haluaa teoksessaan ymmärtää.Kirjan pääotsikko kuvaa hyvin seikkailuun lähte-neiden toiveita, idealismia, edistysuskoa ja paremman tulevaisuuden kaipuuta. Toisaalta kirja paljastaa aate-toverien toisiaan kohtaan osoittaman räikeän epäoi-346   HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 116:3 (2018)ARVIOTkeudenmukaisuuden – siinä määrin, että sen luettuaan osuvana voisi pitää myös otsikkoa ’Siperia kutsui, Sipe-ria karkotti!’ Kirjan alaotsikon mukaisesti tarina jakau-tuu kahteen osaan. Ensin kerrotaan siirtokunnasta ja sitten siellä asuneista suomalaisista. Kansiteksti, kuvi-tus ja tekijän sukuhistoriallinen kytkös asettavat suuret odotukset erityisesti suomalaisten tarinan osalta. Vesa-Matti Lahti lunastaa nämä odotukset oikein hyvin ja tarjoaa paljon muutakin.Kirja antaa paljon myös historiasta laajemmin kiin-nostuneille, koska Lahti on perehtynyt myös amerik-kalaisten sosialistien, syndikalistien ja kommunistien vaiheisiin. Hän taustoittaa tietä Kuzbas-siirtokuntaan miltei kymmenen sivun verran esittelemällä Yhdysval-tojen 1910- ja 1920-lukujen yhteiskunnallista ja sisäpo-liittista tilannetta sekä kuvaamalla amerikansuomalais-ten jakautumista eri ryhmittymien taa. Kansainvälisen ja syndikalistisen Industrial Workers of the World (IWW) -ammattiyhdistyksen historiaa avataan helppotajui-sesti myös asiaan aiemmin perehtymättömille lukijoille.Syvällisemmin asiaan perehtyneille kirjoittajan hyödyn-tämä henkilöhistoriallinen lähestymistapa mahdollistaaryhmittymien välisten ristiriitojen käytännönläheisentarkastelun. Esimerkki tästä on kommunistien johtaja-uskon ja IWW-aktiivien työpaikkademokratia-ajattelunvälinen ristiriita.Kuzbas-idean synnyn tarkasteluun päästään varsinai-sesti vasta sivulla 51. Tämän jälkeen kirja tarjoaa parin-kymmenen sivun verran areenan idean isille, Herbert Calvertille, Bill Haywoodille ja Sebald Rutgersille. Heidät esitellään tarkoin. Hankkeen rekrytointivaihetta käsitel-lään noin 8 sivua ja varsinaisten ensitoimien käynnis-tämistä tarkastellaan samassa laajuudessa. Polttopiste on vielä New Yorkissa, Manhattanilla, mutta tarkastelun juonteissa vilahtaa muun muassa tunnettu suomalais-kommunisti Yrjö Sirola.Matka Siperiaan on teoksessa oma osionsa. Mat-kakertomus-, muistelma- ja kirjeaineiston myötä sukel-letaan pikkutarkkaan kuvaukseen amerikkalaiskom-munisti Ruth Kennellin sekä Richard Lahden matkasta New Yorkista S.S. Rotterdam -laivalla Englantiin ja siitä yhä vain idemmäksi ohi uuden Suomen tasavallan. Pie-tarin puutteelliset asumisolot sekä kolkko junamatka Siperiaan paljastavat joillekin idealistisille matkalaisille olojen ankaruuden sekä tuimien, muukalaisvastaisten ja yltiökansallismielisten paikallisten haluttomuuden edes ottaa vierasmaalaisia vastaan.Lahti esittelee siirtokuntalaisten elämää Siperiassa yksityiskohtaisesti muistelmatyyppisen aineiston poh-jalta. Tarkastelussa paneudutaan siirtokunnalle tärkeän maatilan rakentamiseen, suomalaissiirtolaisten raken-nustaitoihin sekä Richard Lahden vaiheisiin traktorin-kuljettajana. Tutuiksi tulevat tarjolla olevat huvit, kuten näytelmä- ja urheilutilaisuudet. Avioliittoja solmitaan, mutta pian esiin pongahtavat myös siirtokuntalaisten avio-ongelmat ja -erot. Monissa ihmissuhteissa liikutaan syvissä ja tummissa vesissä, kuten puolitoistavuotiaan vauvansa sekä miehensä hylkäämän Ruth Kennellin uudissuhde-elämässä.Ankarat elinolot ja Siperian talvi sekä odottamat-tomana pettymyksenä paljastuva sosiaalinen ja talou-dellinen eriarvoistuminen kiihdyttää ihanneyhteisöön pyrkivien ristiriitoja ja epäluottamusta. Ennen kaikkea paikallisten asukkaiden ja vierasmaalaisten siirtolaisten, kommunistien ja IWW-aktiivien sekä viimein perustetun Neuvostoliiton ja sen avuksi rientäneiden ulkomaalais-ten välille repeää ammottava juopa. Näissä oloissa kes-kenään yhtä köyttä vetäviä suomalaisia kehuttiin kyllä hyviksi työntekijöiksi, mutta samaan aikaan kritisoitiin kapeakatseisiksi nationalisteiksi.Pettyneimmät siirtokuntalaiset eivät pysyneet Kuzba-sissa kontrahdin edellyttämää kahta vuotta. Heille koh-teen vetovoima ei kestänyt ”reilusti alle vuottakaan”, ja lähtijöitä oli paljon. Kuinka paljon tällaisia lähtijöitä oli, pohtii Lahti. Tyytymättömät suomalaiset valittivat oloista Moskovaan, lähtivät muualle Neuvostoliittoon sekä palasivat Yhdysvaltoihin tai suuntasivat Suomeen. Richard Lahti oli yksi lähtijöistä. Vuodesta 1923 suoma-laisten vaikutusvalta Kuzbasissa pieneni. Lähtijät eivät olleet paikalla aikana, jota Lahti luonnehtii siirtokunnan toimeliaisuuden vuosiksi. Kuzbas-hankkeen tuloksia esi-tellään puolentoistasadan sivun mittaisen ponnistusvai-heen jälkeen, ja sitten onkin hajoamisprosessin vuoro. Koko kehityskulun esittely sopii, koska siirtokunnan tarina on myös suomalaisten tarinan kehys.Siirtokunnan suomalaisten tarinaa ei ole aikaisemmin kerrottu. Suomalaisia oli Kuzbasissa niin huomattava määrä, että he olivat sen alkuaikoina suurin kansallinen ryhmä. Lahti suhteuttaa Kuzbasin suomalaisten toimia vertaamalla niitä suomalaisten ponnisteluihin muissa 1800- ja 1900-luvun ihannesiirtokunnissa. Esiin nousi suomalaisten pyrkimys pitää yhtä sekä heidän panok-sensa rakennustöissä. Kirjan liitteestä löytyy myös 150 nimeä käsittävä luettelo Kuzbasin suomalaisista. Vaikka luetteloinnissa on horjuntaa, se voi kuitenkin auttaa eteenpäin mahdollisissa jatkoselvittelyissä. Kuzbasissa asuneista suomalaisista Lahti esittelee muun muassa IWW:n Ida Ahon ja Suomen Kommunistinen Puolueen keskuskomitean jäsenen Leo Jaukin.Lahden henkilöhistoriallisessa käsittelyssä vilistävät esiin erilaiset persoonat tavoitteineen ja piirteineen monenlaisten tapahtumien käänteissä. Hän pysähtyy miettimään, keitä nämä ihmiset lopulta olivat ja miten heidän odotuksilleen ja ihanteilleen viimein kävi. Muu-tama avainhenkilö, kuten isoisä Richard Lahti ja Ruth Kennell, nousevat mielenkiinnon kohteina ylitse mui-den. Tässä näkyy lähdeaineiston merkitys: muistelmien, matkakertomusten ja lehtijuttujen kirjoittajat pääsevät muita siirtokuntalaisia paremmin esille. Pelkästään ensimmäinen luku, ’Lähtijät’, keskittyy Richardiin sekä HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 116:3 (2018)    347ARVIOTRuthiin ainakin 16 sivun verran. Sinällään ote on ymmär-rettävä: historian tutkimisessa ei tietenkään voida nyh-jäistä tyhjästä. Viitejärjestelmä on kirjan heikoin kohta. Perustellusti on kyllä käytetty jonkin verran selittäviä loppuviitteitä, mutta varsinaisten tutkimuksellisten lähdeviitteiden puuttuminen haittaa tulosten historiatieteellistä pun-nintaa. Tämä on merkityksellistä, koska aineistossa on paljon kertovia lähteitä kuten muistelmia, joista osa on jopa saatettu kaunokirjalliseen muotoon. Lisäksi lähde-aineistossa on paljon kirjeitä. Historiantutkijalle tutki-mukselliset lähdeviitteet tämän tyyppisessä teoksessa ovat kaipuunkohde. Teoksen pääasialliselle kohdeylei-sölle tai tietokirjalle ne eivät sitä samassa määrin ole. Päätös lähdeviitteiden kohtalosta lienee kustantajan linjanveto.Kustantaja on sijoittanut teokseen mukavan määrän ammattitaitoisesti valittuja kuvia ja piirroksia. Kuitenkin kirjan tekstiosion ja kuvaliitteiden kuvien epälineaarinen numerointi, joka ei hämmentäisi hypertekstissä, toimii huonommin lineaarisesti luettavassa kirjassa. Sitä vas-toin sisäkansiin painettu postikortti kuultavine tekstei-neen antaa osuvaa ulkoista tyylikkyyttä sidottuun kir-jaan. Kartta sivulla 15 on tavalliselle lukijalle välttämätön apu, jonka avulla voi sijoittaa Kuzbasin oikealle paikal-leen. Kirjassa on myös tietoaukeamia sekä lisäselityk-siä, jotka aluksi saattavat vaikuttaa irrallisilta. Ne ovat kuitenkin hyviä ”kulttuuripläjäyksiä”, kuten Mysteerio Buffo -selitys sekä yli aukeaman mittainen ”Joe Hill & pie in the sky”. Lopulta ne auttavat myös ymmärtämään ja suhteuttamaan kehyskertomusta tai pikemminkin kir-jan ensitarinaa, jonka puitteisiin pujahtaa kirjan toinen tarina – Kuzbasin suomalaisten tarina. Monet kirjan teemoista puhuttelevat myös niitä, jotka kaipaavat historiateokselta yhteyksiä ja merki-tyksiä tähän päivään. Tällaisia ovat esimerkiksi työpaik-kademokratia ja ammattiliitot, sukupuolten tasa-arvo, feminismi ja samaa sukupuolta olevien väliset suhteet. Naiset ovat Lahden kirjassa aktiivisia toimijoita siinä kuin miehetkin. Tekijä olisi saanut asian käsittelyyn lisää syvyyttä hyödyntämällä Julia L. Mickenbergin tutki-musta American Girls in Red Russia: Chasing the Soviet Dream (University of Chicago Press), jossa käsitellään myös Kuzbasia. Tutkimus ilmestyi kylläkin vasta huh-tikuussa 2017, mikä lienee vaikuttanut sen jäämiseen kirjallisuuden ulkopuolelle.Lahden teoksen lähtökohta on traaginen: Kuzba-sin avustajien kansainvälisyyden idea ja sen tavoittelu sortui. Asia- ja aikarajausten vuoksi perikato ei paljastu teoksesta kaikessa raadollisuudessaan. Neuvostoliit-toon jääneet 29 siirtolaista päätyivät lopulta työleireille, joissa 22 heistä menehtyi. Näin he jakoivat lukematto-mien maan kansalaisuuden ottaneiden ulkomaalaisten kohtalon. Muutosta ja saavutuksia kyllä hehkutettiin, mutta ksenofobian sekä kiihkokansallismielisyyden kyl-määvä moukarointi laittaa lukijan pohtimaan neuvosto-valtion ja sen tueksi rientäneiden ulkomaisten auttajien kaksoistragediaa.Kansainvälisen Kuzbas-siirtokunnan ja sen suo-malaisten tarina näyttää olleen Lahdelle vajaan parin vuosikymmenen mittainen henkilökohtainen projekti. Asioiden omakohtaiseksi sisäistämiseksi hän on myös käynyt Siperiassa vuosina 2010 ja 2016. Hanke on sel-västi ollut tekijälleen tärkeä antaessaan mahdollisuuden ymmärtää paremmin omien sukulaisten tekemiä valin-toja. Lukija puolestaan jää pohtimaan yleisten ihantei-den arvoa, haaveiden kaatumista ja ihmisten selviyty-mispyrkimyksiä.Henry Oinas-Kukkonen, dosentti, FT Oulun yliopisto

Siperia kutsui, Siperia karkotti!

https://journal.fi/haik/article/download/140545/88328

Siperia kutsui, Siperia karkotti!

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi