Arvosteltu teos: Koulutusihmeen paradoksit: Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta / Hannu Simola. Tampere : Vastapaino, 2015

Jalava, Marja

Finnish

Journal.fi

Historiallinen aikakauskirja 3 /  2016   365arviotJärkevän utopistin näkökulma koulutus-politiikkaan Hannu Simola: Koulutusihmeen paradoksit. Esseitä suomalaisesta koulutuspolitiikasta.  Vastapaino 2015. 421 s. ISBN 978-951-768-498-9.eläköitymisestä on tullut nyky-yliopiston myllerryksissä uravaihe, jonka jälkeen tutkijoiden julkaisuaktiivisuus pikemminkin kasvaa kuin vähenee. tähän joukkoon on liittynyt kasvatussosiologian emeritusprofessori Hannu simola. käsillä oleva teos on rinnakkainen simolan tuoreelle englanninkieliselle antologialle The Finnish Education Mystery: Historical and Sociological Essays on Schooling in Finland (routledge 2015) ja se tarjoaa läpileikkauksen hänen tähänastisesta tutkimustyös-tään.kirja koostuu kahdestatoista aiemmin julkaistusta artikkelista, joita simola on kevyesti päivittänyt ja muo-kannut. artikkeleista vanhimmat analysoivat ennen kaikkea opettajuutta ja siihen liittyvää vallankäyttöä kansa- ja peruskoulussa, kun taas tuoreempi osio kes-kittyy koulutuspolitiikkaan ja sen osana erilaisiin kou-lutusreformeihin. vaikka vauhtia otetaan 1800-luvulta uno Cygnaeuksen ja j. v. snellmanin kiistoista, ominta aluetta simolalle ovat suomessa 1990-luvun laman jälkeen tapahtuneet muutokset sekä kansallisen ja yli-kansallisen tason monimutkainen vuorovaikutus näissä prosesseissa.simola määrittelee itsensä heti kirjan alussa suoma-laisen koulutuksen toisinajattelijaksi. Määritelmä on osuva kahdellakin tapaa. ensinnäkin simola kyseen-alaistaa erilaisia kasvatustutkimuksessa annettuina otettuja itsestäänselvyyksiä sekä erottelevia ja hierark-kisoivia järjestelmiä, joiden myötä monista tutkijoiden ratkaisuista ja valinnoista tulee ”luonnollisia” ja siten vaikeasti tunnistettavia. tässä tehtävässä hän käyttää apunaan etenkin ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n diskursiivista valtateoriaa ja ranskalaissosiologi pierre Bourdieun sosioanalyysiä.toisekseen simola kritisoi valtavirran kasvatustie-dettä, jota hänen mukaansa hallitsee ”didaktinen sul-keuma”. tällä hän tarkoittaa universalistista opetusop-pia, jonka kohteena on yksittäinen opettaja tai oppilas eikä niinkään koulu sosiaalisena järjestelmänä kehys-tekijöineen. simolan mielestä kasvatustiede tulisi ymmärtää sekä ihmis- että yhteiskuntatieteeksi. jäl-kimmäisestä näkökulmasta kehityspsykologian ja kas-vatusfilosofian rinnalle nousevat koulujärjestelmän yleiset yhteiskunnalliset reunaehdot sekä kamppailu hallitsevien ja hallittujen välillä. samalla simola koros-taa historiallisten tekijöiden merkitystä tavalla, joka tekee hänen teoksestaan antoisan myös lähihistorian harrastajille.simolan yhtäaikaisesti kasvatustutkimuksellinen, yhteiskuntatieteellinen ja historiatietoinen orientaatio tuottaa tulokseksi lukuisia oivaltavia ja osin provosoi-viakin tutkimushavaintoja ja tulkintoja. esimerkiksi kansansivistyksen emansipatorisen edistyskertomuk-sen vastavoimaksi nousee rahvaan alistamisen ja kurin-alaistamisen synkkä historia. erinomaisuuden eetosta hehkuttavaa koulutusvisionärismiä puolestaan suitsi-taan arkirealistisilla huomioilla siitä, mikä massakoulu-tusjärjestelmän puitteissa on mahdollista tai suotavaa. koulupoliittisessa vaihtoehdossaan simola esittää psy-koanalyytikko d. W. Winnicottia mukaillen, että pää-määräksi olisi erinomaisuuden sijasta asetettava ”riit-tävän hyvä koulu”. Myös yliopistoissa tällaista paino-pisteen muutosta voisi pitää tervetulleena.simolan lempiaihe kirjassa on suomen pisa-menes-tys oeCd:n kansainvälisissä oppimisvertailuissa. siihen liittyen hän esittelee useaan kertaan myös teoreettisen työkalupakkinsa lempikäsitteen ”kontingenssi”. käsite 366    Historiallinen aikakauskirja 3 /  2016arviotviittaa historiallisissa kehityskuluissa vaikuttavaan sat-tumaan ja tarkoittamattomaan yhteenkäymiseen sekä vapauteen ja pelitilaan, joka toimijoille tällaisissa tilan-teissa saattaa yllättäen aueta.simolan mukaan suomen pisa-menestys on olen-naisesti kontingentti ilmiö, jota kukaan ei osannut ennakoida. sen taustalla hän näkee 1980-luvulla alka-neen julkisen vallan norminpurku- ja hajauttamispro-sessin, jonka tuloksena peruskouluista purettiin lähes kokonaan perinteinen normiohjauksen kontrolli-verkko. kun kunnille kuitenkin samalla annettiin 1990-luvun alun laman vuoksi huomattavasti aiempaa enemmän itsemääräämisoikeutta, uusi koulujen laa-dunvarmistus- ja arviointijärjestelmä toteutui vain osin ja hajanaisesti. simolan tärkeä tutkimustulos on, että budjettileikkauksia vauhdittamaan tehty kuntauudis-tus tuotti näin tahattomana tuloksena opettajien ammatillisen aseman vahvistumisen ja sen myötä parempia oppimistuloksia. epäedulliseksi vertailukoh-daksi kirjassa tarjoutuu yliopistolaitos, jossa uudet kontrollin ja arvioinnin menetelmät on viety läpi häkel-lyttävällä vääjäämättömyydellä ja vaihtoehdottomuu-della.simolan yli 400-sivuisessa kirjassa jokainen luku toi-mii itsenäisenä artikkelina, mikä mahdollistaa valikoi-van lukemisen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. rakenne tuo kuitenkin kirjaan myös jossain määrin uuvuttavaa toistoa. tietyt teemat ja tulkinnat marssitetaan lukijan eteen yhä uudelleen ilman, että esimerkiksi kontingenssin käsite syvenisi uusilla merki-tyskerrostumilla. Historioitsijana jäin myös kaipaamaan laajemman yleispoliittisen kontekstin huomioimista osana koulutuksen kentällä käytyjen valtakamppailu-jen analyysiä.samalla historiantutkijoilla on opittavaa simolan tavasta yhdistää toisiinsa tiedonsosiologista teoriaa ja empiiristä koulutustutkimusta. vertailevan ja ylirajaisen tutkimuksen näkökulmasta erittäin antoisa on myös kirjan päätösluku. siinä simola hahmottelee mahdolli-sen sosiologiaksi nimittämäänsä tutkimussuuntaa. sen ytimessä on bourdieulainen ”järkevä utopismi”: vapautuminen väärästä uskosta illusorisiin vapauksiin, mutta toisaalta kyky tarttua kontingenssin avaamaan pelitilaan ja käyttää hyväksi vapauden rajoja.mARJA JALAVA, dosentti, FtheLsingin yLiopistotuRun yLiopisto

Järkevän utopistin näkökulma koulutuspolitiikkaan

https://journal.fi/haik/article/download/140362/88145

Järkevän utopistin näkökulma koulutuspolitiikkaan

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi