Markkola, Pirjo

Finnish

Journal.fi

Historiallinen aikakauskirja 2 /  2016   221historian käyttöPirjo MarkkolaHistoriantutkimus ja menneisyyden vääryydetHuhtikuussa 2016 julkistettiin selvitys lastensuo-jelun sijaishuollon epäkohdista ja lasten kaltoin-kohtelusta Suomessa vuosina 1937–1983. Vastaa-va selvitys on toteutettu kaikissa Pohjoismaissa, ja varsinkin Ruotsin esimerkki oli keskeinen, kun Sosiaali- ja terveysministeriö teki aloitteen epä-kohtien selvittämisestä ja laati siitä suunnitel-man. Hanke kilpailutettiin ja keväällä 2014 minis-teriö tilasi selvitystyön Jyväskylän yliopistolta. Historian ja etnologian laitoksen hankkeessa työskenteli sekä historian ja etnologian että sosi-aalityön tutkijoita. Hankkeen johtajana sain nä-köalapaikan menneisyyden epäkohtiin ja niiden kohtaamiseen nyky-yhteiskunnassa. Kyse oli pait-si aiheeltaan tavanomaista rankemman yliopis-tollisen tutkimushankkeen toteuttamisesta myös yhteiskunnallisesti relevantin, monin tavoin ar-kaluontoisen tilaustyön ehdoista. Pohdin tässä kirjoituksessani tutkijoiden roolia ja monitietei-sen historiantutkimuksen merkitystä yhteiskun-nallisen päätöksenteon tukena tai mahdollisena haastajana, mutta ensin esittelen hankkeen pää-periaatteita.Tehtävänämme oli tutkia lastensuojelun epä-onnistumisia, ei lastensuojelun kokonaisuutta Historian käyttöProfessori Pirjo Markkola työskentelee yhteiskunta­ ja kulttuuritieteiden yksikössä tampereen yliopistossa.  vuoden 2015 loppuun asti hän toimi jyväskylän yliopistossa suomen historian professorina.  sähköposti: pirjo.markkola@uta.fi.suomalaisessa yhteiskunnassa. Hanketta valmis-tellut asiantuntijaryhmä asetti selvitykselle ta-voitteet. Lähtökohtana oli oletus, että lastensuo-jelu ei ole aina kyennyt takaamaan turvallista lapsuutta sijaishuoltoon sijoittamilleen lapsille. Tarkoitus oli luoda kuva suomalaisen lastensuo-jelun sijaishuollossa vuosina 1937–1983 koetuista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta. Lisäksi tuli pohtia, oliko kaltoinkohtelua koke-neilla lapsilla tai sitä havainneilla aikuisilla keino-ja tuoda ongelmia ilmi tai korjata epäkohtia. Tut-kimusaikana oli voimassa vuoden 1936 lasten-suojelulaki.Selvitystyölle oli määritelty kolme tehtävää. Meidän piti tuottaa tietoa lasten kaltoinkohtelus-ta (tiedollinen tehtävä). Lapsuuden ja lastensuo-jelun historiasta on niukasti tutkimusta; lasten-suojelun epäkohtia tunnetaan vielä vähemmän. Toinen tehtävä oli vääryyksien tunnistaminen ja tunnustaminen (moraalinen tehtävä). Lasten kal-toinkohtelu, väkivalta ja hyväksikäyttö pitää tun-nistaa ja sen kohteeksi joutuneilla on oikeus tulla kuulluiksi ja saada vahvistus sille, että heidän kokemansa vääryydet eivät olleet hyväksyttäviä. Kolmas oli pyrkimys kehittää lastensuojelua (ke-hittämistehtävä). Selvityksen avulla tuli luoda rakenteita ja käytäntöjä, jotka estävät väkivaltaa ja kaltoinkohtelua nykyisessä sijaishuollossa.Myös keskeisiä periaatteita oli kolme: tutki-muksen tuli tuottaa tietoa muutostyötä varten, sen tuli ottaa huomioon kokemuksen, muistin ja muistamisen suhde ja sen piti sijoittaa sijaishuol-to ajalliseen kontekstiin. Tutkimusryhmämme 222    Historiallinen aikakauskirja 2 /  2016historian käyttömonitieteinen kokoonpano perustui näihin peri-aatteisiin. Etnologit ovat tottuneet työskentele-mään muistin, muistamisen ja kokemusten kans-sa, historioitsijat ovat harjaantuneet ilmiöiden ajalliseen kontekstointiin ja sosiaalityön tutkijat tuntevat lastensuojelun käytäntöjä ja niihin liit-tyviä muutostyön tarpeita ja mahdollisuuksia.Selvitystä varten ryhmä teki 299 haastattelua. Haastateltavat ilmoittautuivat niihin oma-aloit-teisesti – me emme jäljittäneet heitä vaan he ot-tivat meihin yhteyttä. Haastateltavat kertoivat elämänvaiheistaan ennen sijaishuoltoa, sijais-huollon aikana ja sen jälkeen. Kuulimme heidän kokemuksistaan perhesijoituksissa, lastenkodeis-sa ja koulukodeissa. Sijaishuollon tavoitteista ja viranomaiskäytännöistä etsimme lisäksi tietoa vuoden 1936 lastensuojelulain soveltamista kos-kevista asiakirjoista, ammattilehdistä ja muista aikalaistoimijoiden tuottamista kirjallisista läh-teistä. Etsimme tutkimusajalla vallinneita käsi-tyksiä hyvästä lastensuojelusta ja sijaishuollon valvonnasta sekä niissä havaituista puutteista. Tällä ei kyseenalaistettu haastateltujen kertomia kokemuksia, vaan tavoitteena oli ymmärtää, mis-sä kulkivat sallittujen ja kiellettyjen, hyvien ja huonojen kasvatusmenetelmien rajat.Selvitystyössä lasten kaltoinkohtelu ymmär-rettiin laajasti. Se kattoi paitsi kaikkinaisen väki-vallan myös lapsen hoidon laiminlyönnin, esimer-kiksi perustarpeiden laiminlyönnin, turvattoman kasvuympäristön sekä liiallisen ja lapsen kehityk-seen nähden liian raskaan työnteon. Jaoimme lapsiin kohdistuneen väkivallan rakenteelliseen, ruumiilliseen, henkiseen ja seksuaaliseen. Ruu-miillisen väkivallan osalta päädyimme laskemaan siihen kaikki fyysisen koskemattomuuden louk-kaukset, myös ruumiillisen kurittamisen. Teimme kuitenkin eron kyseisenä aikana luvallisen ruu-miillisen kurittamisen ja luvallisen rajat ylittävän kurittamisen välillä. Halusimme näin selvittää, milloin ruumiillinen kuritus ylitti aikakauden mit-tapuulla sopivan kasvatuksen rajan.Tutkimus paljasti monenlaista lasten kaltoin-kohtelua ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka saattoi olla hyvinkin raakaa. Lapset olivat erityi-sen turvattomia, jos heillä ei ollut ketään, joka olisi heitä puolustanut, ja moniin heistä kaltoin-kohtelu jätti elinikäisiä arpia – sekä fyysisiä että henkisiä. Itsetunto- ja ihmissuhdeongelmat sekä huoli omasta vanhemmuudesta varjostivat hei-dän aikuisikäänsä. Haastatteluissa nousi hyvin vahvasti esiin toivomus, ettei kenenkään lapsen pidä joutua kokemaan sitä, mitä he olivat lapsena kokeneet.Selvitystyön tuloksista järjestettiin tilaisuus haastatteluihin osallistuneille. Vilkas keskustelu nosti esiin neljä keskeistä näkökohtaa. Toive las-tensuojelun kehittämisestä oli vahva: ettei men-neitä virheitä toistettaisi. Muutamat sanoivat suoraan, että he kertoivat elämästään, jotta lapsia osattaisiin nyt ja tulevaisuudessa kohdella parem-min. Toinen ehdotus koski vertaistukea. Moni oli kantanut taakkaansa yksin ja toivoi vertaistukea, jossa taakkaa voisi jakaa. Kolmas toive koski jul-kisen anteeksipyynnön esittämistä. Neljäs näkö-kohta on koettujen kärsimysten hyvittäminen vahingonkorvauksilla. Lisäksi korostettiin, että pelkkä anteeksipyyntöseremonia ei riitä, jos sii-hen ei liity sitoutumista joko lastensuojelun kehit-tämiseen tai koettujen vääryyksien hyvittämiseen.Tutkijoina yritimme tehdä oikeutta haastatte-lemillemme ihmisille antamalla heille mahdolli-suuden saada äänensä kuuluviin. Kertomalla koetuista vääryyksistä ja osoittamalla, että ne olivat myös tutkittavan aikakauden mittapuulla väärin, toimme epäkohdat päätöksentekijöiden tietoon. Poliitikkojen keskuudessa asia nousi esiin tuoreeltaan. Kansanedustaja Maria Guzenina, jonka aloitteesta ministeriö käynnisti selvitystyön vuonna 2011, oli ensimmäisenä nostamassa esiin kysymystä julkisesta anteeksipyynnöstä ja kor-vauksista. Korvauksien puolesta ovat puhuneet myös tutkijat Vesa Puuronen ja Marjo Laitala.Historiantutkimus voi nostaa esiin mennei-syyden vääryyksiä ja sijoittaa ne menneen aika-kauden mittakaavaan. Ajanjaksoa 1937–1983 koskeva selvityksemme osoitti, että lasten kal-toinkohtelu soti oman aikansa määräyksiä ja ihanteita vastaan. Jatkotoimenpiteiden selvittä-minen vaatii vielä oman työnsä. Ruotsissa lasten kaltoinkohtelututkimuksen rinnalle asetettiin toinen komitea selvittämään korvausten maksa-mista. Ruotsin esimerkki kuitenkin osoittaa, että oikeudenmukaisen korvausjärjestelmän luomi-nen on vaikeaa. Siellä on hylätty yli puolet hake-muksista eikä esimerkiksi historiantutkijoiden asiantuntemusta ole käytetty hyväksi, kun haki-joiden kokemuksia on arvioitu. Vääryyksien hy-vittäminen on poliittinen, eettinen ja oikeudelli-nen kysymys, jossa tarvitaan historiantutkijoiden ja muiden tieteenalojen edustajien asiantunte-musta. Ja sitten tarvitaan poliittisia päätöksiä.

Historiantutkimus ja menneisyyden vääryydet

Jyväskylä University Digital Archive

https://journal.fi/haik/article/download/140319/88102

Historiantutkimus ja menneisyyden vääryydet

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi

Jyväskylä University Digital Archive