Arvosteltu teos: Punaiset prikaatit:Italian väkivallan vuodet 1970-1988 / Anton Monti. Helsinki : Into, 2015

Malkki, Leena

Finnish

Journal.fi

116    HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 /  2016ARVIOITA 1980-luvulla toimineen Punaisten prikaatien tiet ovat kohdanneet useaan otteeseen. Kirjasta kuvas-tuukin kirjoittajan vahva mielen-kiinto ja perehtyneisyys liikkeen toimintaan. Ryhmien toimintamil-jöötä ja jäseniä tunteneet henkilöt ovat kirjoittaneet useita paljon huomiota saaneita kirjoja. Tunne-tuin näistä lienee Stefan Austin 1980-luvun puolivälissä julkaistu järkäle Der Baader-Meinhof Komp-lex, joka on toiminut vuonna 2008 julkaistun elokuvankin pohjana.Monti maalaa kirjassaan yksi-tyiskohtaista kuvaa Punaisten pri-kaatien historiasta. Ryhmä oli yksi monista noina vuosikymmeninä toimineista militanteista ryhmistä Italiassa. Monet muista ryhmistä tulevat nekin esille kirjan sivuilla. Italian niin sanottujen lyijyn vuo-sien poliittisen väkivallan mittakaa-va voi olla monelle suomalaiselle lukijalle yllätys. Vuosien 1969–1982 aikana on arvioitu tapahtu-neen noin 9 000 terrori-iskua. Vä-kivallasta eivät olleet vastuussa vain äärivasemmistolaiset ryhmät, vaan maassa toimi myös useita ää-rioikeistolaisia terroritekoja tehnei-tä ryhmittymiä. Punaiset prikaatit on äärivasem-mistolaisista järjestöistä tunnetuin, mikä johtunee siitä, että se oli pait-si pitkäikäisimpiä ryhmittymiä myös vastuussa useista erityisen paljon huomiota saaneista iskuis-ta. Näistä ylivoimaisesti dramaatti-sin on entisen pääministerin Aldo Moron sieppaus vuonna 1978, jonka käsittelyyn on kirjassa varat-tu yksi kokonainen luku. Kirjasta hahmottuu hyvin myös Punaisten prikaatien toiminnan mittasuhteet. Siinä missä euroop-palaiset äärivasemmistolaiset ”kaupunkisissiryhmät” olivat var-sin vaatimattoman kokoisia verrat-tuna esimerkiksi Latinalaisen Ame-rikan sissiliikkeisiin, Punaisten pri-kaatien toiminnan mittakaava oli kuitenkin aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi Saksan punaisen ar-meijakunnan. Oikeudessa on tuo-Italian väkivallan vuodetAnton Monti: Punaiset prikaa-tit. Italian väkivallan vuodet 1970–1988. Into Kustannus 2015. 184 s. ISBN 978-952-264-450-3.Vasemmistoterrorismi länsimaissa 1970–80-luvuilla ei ole kuulunut suomalaisen tietokirjallisuuden suosikkiaiheisiin. Siinä missä vii-meisen kymmenen vuoden aikana on monissa Euroopan maissa elet-ty joskus nostalgiankin sävyjä saa-nutta uuden kiinnostuksen aikaa Saksan punaisen armeijakunnan kaltaisiin ryhmiin, Suomessa ei ole ollut nähtävillä merkkejä vastaa-vasta. Ainoa mieleen tuleva aihe-piiriä käsittelevä kirja on Katriina Lehdon väitöskirjatutkimukseen perustuva Ulrike Meinhof: Lähem-pänä totuutta ei todellisuutta, joka julkaistiin vuonna 2007. Tähän mielenkiinnon vähäisyyteen on ai-nakin yksi ilmeinen syy: Suomessa 1960-luvun protestiliikkeen jälki-mainingit olivat huomattavan rau-hallisia, ja siksi aikakauden poliitti-nen väkivalta ei ole ollut osa kan-sallista historiaa.Anton Montilla on herkulliset lähtökohdat kirjansa kirjoittami-seen. Kuten hän kirjan alussa ker-too, hänen ja Italiassa 1970- ja ARVIOITAHISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 1 /  2016   117mittu yhteensä 900 ihmistä osallis-tumisesta Punaisten prikaatien toimintaan. Näiden lisäksi tulevat vielä ne, joita ei ole koskaan tuo-mittu heidän osallisuudestaan. Li-säksi oli arviolta useita tuhansia niin kutsuttuja irregulaareja eli henkilöitä, jotka tukivat järjestöä mutta eivät olleet sen jäseniä. Montin kirja on sivumäärältään varsin lyhyt, mutta hän onnistuu silti käymään läpi Punaisten pri-kaatien toimintaa hyvin seikkape-räisesti. Kerronnan kautta lukijalle hahmottuu aseellisen taistelun to-dellisuutta päivittäisellä tasolla. Synkästä aiheestaan huolimatta kirjassa on hersyviä yksityiskohtia ja ajoittain seikkailukertomuksen makua. Esimerkiksi Moron kaap-pausta ja ryhmän purjehdusmat-kaa aseiden hakuun Lähi-itään avataan tarkasti, samoin jäsenten välisiä konflikteja. Selviääpä sivuil-ta jotain keskeisten henkilöiden keittiöbravuureistakin ja tavoista viihdyttää itseään tylsien junamat-kojen aikana. Sivuilla seikkailee myös Italian äärivasemmiston omalaatuinen voimahahmo Gian-giacomo Feltrinelli. Erityisesti Pu-naisten prikaatien aseistus näyttää lukeutuvan Montin mielenkiinnon kohteisiin, koska kirjassa käydään huomiota herättävän tarkasti läpi ryhmän käytössä ollutta aseistusta ja sen toimivuutta. Vaikka Montin kerronta on yksi-tyiskohtaista, lukija löytää silti it-sensä toistuvasti toivomasta, että hän olisi kirjoittanut vielä enem-män. Punaisten prikaatien histo-riassa olisi ollut aineksia huomatta-vasti 173 sivua pidempäänkin kir-jaan. Tämä toivomus juontuu pit-kälti siitä, että kerronta on monin paikoin tuskastuttavan ekonomis-ta ja suurin osa tilasta menee fak-tojen läpikäyntiin. Paljon vähem-mälle huomiolle jää Punaisten pri-kaatien ajatusmaailman ja laajem-min historiallisen kontekstin avaa-minen. Kirjan aiheena on toki Pu-naiset prikaatit, mutta sen alaot-sikko ”Italian väkivallan vuodet 1970–1988” luo odotuksia vah-vemmasta taustoituksesta.Montilla olisi varmasti ollut rah-keita paljon syvällisemmän analyy-sin ja näkemyksen esittämiseen. Taustalla piilevästä, mutta kunnol-la avaamatta jäävästä näkemyksel-lisyydestä löytyy häivähdyksiä pit-kin kirjaa. Kirjan alussa hän luon-nehtii Italian tapahtumia matalan intensiteetin sodaksi ja väittää, että aikakauden tapahtumia ym-märtääkseen ne on nähtävä sodan logiikan kautta. Hän myös viittaa siihen, miten samat yhteiskunnalli-set muutokset tuhosivat lopulta sekä Punaiset prikaatit että sen vi-holliset. Loppupuolella kirjaa käsi-tellään lyhyesti myös ryhmän ideo-logisia juuria sekä ryhmästä esitet-tyjä salaliittoteorioita. Kaikkien näiden käsittely jää kuitenkin har-mittavan niukaksi.Montin kirja on suositeltavaa luet tavaa Italian lyijyn vuosista kiinnostuneille. Kirjan käsittelytapa tekee kuitenkin osittain hankalaksi määritellä, mille kohdeyleisölle se on ensisijassa kirjoitettu. Kyseessä ei ole varsinaisesti tutkimus, koska Monti ei ole laittanut tekstiinsä alaviitteitä tai muuten indikoinut, mihin hänen tietonsa niin yleisellä kuin yksityiskohtaisella tasolla pe-rustuvat. Kirjan lopussa on kyllä kirjallisuusluettelo, jossa on listat-tuna etupäässä italiankielistä kirjal-lisuutta. Kirjoittaessa on kuitenkin todennäköisesti hyödynnetty myös muuta materiaalia. Koska Monti ilmaisee tavanneensa Punaisia pri-kaateja lähellä olleita ihmisiä, se perustunee osaksi myös hänen omiin havaintoihinsa. Lähdeviittei-den puute tuskastuttaa tutkijaa, mutta toisaalta eipä kirjoittaja kir-jaansa tutkimusraportiksi väitä-kään.Tyylilajiltaan Montin kirja on en-nen kaikkea tietokirja, joka lienee ajateltu myös laajemman yleisön luettavaksi. Tässä kohtaa aiheen yksityiskohtainen, mutta samalla hyvin ekonominen esitystapa yh-dessä niukan taustoituksen kanssa voi osoittautua haasteeksi. Italian lyijyn vuosia tunteva pysyy hyvin perässä, mutta miten mahtaa olla sellaisen lukijan laita, jolle 1960– 1980-lukujen Italia on tähän asti ollut suuri tuntematon.Myös terrorismin vastaisesta toi-minnasta kiinnostunut löytää kir-jasta kiinnostavia havaintoja. Vaik-ka poliittisen väkivallan intensi-teetti oli Italiassa eurooppalaisit-tain huomattava, väkivaltaisuuk-sien päättymisestä on kiittäminen paljon muitakin seikkoja kuin val-tiovallan väkivaltaisia vastatoimia. Taustalla vaikuttivat merkittävästi valtiovallan lupaus lyhyemmistä tuomioista vapaaehtoisesti antau-tuneille ja aseellisten ryhmien sisäi-set jännitteet. Vtt, tutKiMusJoHtaJa leena MalKKiHelsingin yliopisto

Italian väkivallan vuodet

https://journal.fi/haik/article/download/140305/88088

Italian väkivallan vuodet

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi