Arvosteltu teos: Venäjä ja Suomen talous: 1700-2015 / Markku Kuisma. Helsinki : Siltala, 2015

Alapuro, Risto

Finnish

Journal.fi

Historiallinen aikakauskirja 2 /  2017   257arviotSuomen poliittisen taloushistorian pitkä linjaMarkku Kuisma: Venäjä ja Suomen talous 1700–2015. Siltala 2015. 363 s.  ISBN 978-952-234-325-3.Markku kuisman teosta jäsentää talouden ohella poli-tiikka tai oikeastaan politiikan ja talouden erottamaton yhteys, sekä molempien asettaminen laajaan kansain-väliseen kuvioon – mikä on kirjan suuria ansioita. eri-tyinen suhde itäiseen naapuriin on läsnä suomen talous historian kaikissa käännekohdissa Pietarin kau-pungin perustamisesta nykyhetkeen. ”vanha venäjä synnytti, neuvostoliitto kasvatti ja imperiumin viimeisin romahdus vapautti lentoon”, kuuluu yksi kuisman kiteytys.suomi esiintyy ennen kaikkea kokonaistoimijana eli yksikkönä, joka kamppailee selviytyäkseen ja kehit-tyäkseen. Mutta koska sitä edustavat talouden ja poli-tiikan fyysiset toimijat suomen sisällä, avautuu talous-painotteinen näkymä myös siihen, miten suhde venä-jään on vaikuttanut valtion ja kansakunnan rakenta-miseen suomessa erityisesti 1800-luvulla. 1700-luvun kuvaus ja sen laaja perspektiivi luovat pohjaa myöhempien vaiheiden erittelylle. Pietarin nousu, euroopan johtavien valtioiden välisten suhtei-den ja maailmantalouden kehityksen yksi seuraus, ulotti muutosvoimansa rajan yli piittaamatta tukhol-masta ja valtakunnan rajoista. suomalaiset alueet näyt-täytyvät aktiivisina sopeutujina muutoksiin ja niiden usein odottamattomiin ja tarkoittamattomiin seurauk-siin. ”suomen liitos Pietarin valtapiiriin oli […] palanen suurta maailmanhistoriallista tapahtumakulkua, sen […] satunnainen sivutuote.” integraatio eteni itärajan yli, kun viipurilaiset hivuttautuivat toimimaan ruotsin puolella ja sahatavaraa vietiin viipuriin ja Haminaan. toisaalla tuntui Britannian imu. se tarttui suomen met-siin tervan, laivanrakennuksen ja sahatavaran muo-dossa ja määritteli osaltaan suomen paikkaa uudessa maailmanjärjestelmässä.suomen synty keisarillisena suuriruhtinaskuntana oli sekin seurausta isompien voimien törmäyksistä ja jän-nitteistä. uusi poliittinen yksikkö oli kansainvälisen kauppasaarron lapsi, joka näki päivänvalon yhtenä napoleonin sotien sivujuonteena. suomalaiset eliitit saivat ”kuin taivaan lahjana” uuden valtioyksikön ja aseman sen johdossa. keisarin operaatio loi perustan myös talouseliitin toimille ja vaikutti sen panokseen valtion kehittämisessä ja integroimisessa. ”venäjä veti suomen elinkeinoelämää historialliseen uudistumiseen: mukaan industrialismin ja markkinatalouden liitosta syntyneen teollisen kapitalismin läpimurtoon, joka muutti maailmaa ja suomea perustuksiaan myöten.”olennaisinta ja onnekasta oli paikka idän ja lännen risteyksessä, maanosan johtavien talousalueiden raja-maana ja suhteellisesti ylikehittyneenä osana äiti-impe-riumia. asema avasi mahdollisuuksia molempiin suun-tiin. suomi tipahti tullimuurien väliin ikään kuin puo-liksi kotimaana ja puoliksi ulkomaana. idänkauppa oli edullista: teollisuustuotteiden osuus viennistä venäjälle oli 1900-luvun taitteessa 80 prosenttia, ja itään eteni-vät moderni paperiteollisuus sekä tekstiili- ja metalli-teollisuus. idästä tuotiin suomeen viljaa, muita elintar-vikkeita ja raaka-aineita. onnea oli siinäkin, että maa-ilmantalouden megatrendi sattui suosimaan suomea mutta ei venäjää: viljan hinnat olivat laskusuunnassa, mutta sahatavaran suhteelliset hinnat sen sijaan koho-sivat. Molemmat trendit hyödyttivät suomea, sillä länsi-eurooppaan vietiin edelleen raaka-aineita, erityi-sesti sahatavaraa.talouden toimijoilla oli kaikki syyt samastua uuteen poliittisen yksikköön, joka tarjosi niille mainion toi-minta-alustan talousalueiden rajalla. Mutta miten tilanne vaikutti talouden johtavan kerroksen rooliin valtion rakentamisessa? yksi seuraus oli omien rivien tiivistäminen, vientiyritysten läheinen yhteistyö, mikä ilmeni erityisesti vientikartelleina. yhtäältä siitä kasvoi perintö, joka tuli vaikuttamaan pitkään suomalaisessa suurteollisuudessa, mutta toisaalta kysymys oli ylei-semmästä eliittien yhtenäisyydestä ja samastumisesta suuriruhtinaskuntaan ja sen menestykseen. ”johtavien poliitikkojen hyväksyntä liitti [vientikartellit] kansallisen kilpailustrategian keskeisiksi välikappaleiksi”, ja myös henkilösiteet yhdistivät politiikkaa ja vientiteollisuutta. oman hyvän edistäminen näyttäytyi toimimisena koko maan hyväksi. ”Maamme ja oma etumme vaatii meiltä yhteistyötä ja toimintaa yleisen edun hyväksi, joka samalla on oma etumme”, kuten G. a. serlachius muotoili. ajatus oli, että mikä oli hyväksi puunjalostus-teollisuudelle, oli hyväksi koko suomelle. kuisma toteaa, että vientiteollisuuden edistämiseen kansalli-sena tehtävänä sisältyi paljon suomen tulevaa kehi-tystä selittävää voimaa.asennoitumisessa on varmaan paljon sellaista, mikä pätee pienten maiden kehityspyrkimyksiin yleisemmin-kin. Mutta yhtä itsestään selvää ei ole – pikemminkin päinvastoin – että yhtenäisen eliitin oman edun tavoit-telu sopii yhteen sopusuhtaisen yhteiskunnallisen kehi-tyksen kanssa, jossa ei poljeta väestön suurta enem-mistöä. sen, miksi ja miten suomessa tällainen tasa-painoinen kehitys kuitenkin toteutui, kuisman kuvaus 258    Historiallinen aikakauskirja 2 /  2017arviottekee hyvin ymmärrettäväksi. virkamiesaristokratian intressien ohella talouden tarpeet olivat omiaan edis-tämään valtiollisen perusrakenteen luomista. syyt saat-toivat olla itsekkäitä, mutta joka tapauksessa samalla kehkeytyivät kansallisvaltion rakenteet kuten oma markka, keskuspankki ja liikepankkilaitos. ”ehkei niin ollut tarkoitus, mutta niin kävi.” tätä kaikkea raken-nettiin käytännönläheisesti, liikoja elämöimättä, jotta Pietarin huomio ei heräisi. ”Hiljaisen lojalismin” menestyksellinen harjoittaminen edellytti lisäksi yhteis-kuntarauhan säilymistä. sen ylläpitämiseen kotimaan eliitillä oli, kuten kuisma muistuttaa, takanaan Pietarin uhka. tähän voisi ehkä lisätä, että yhteiskuntarauhan ensisijaisuus oli varmaan myös omiaan sulkemaan näköpiiristä varsinaisen repression työvoiman alistami-sen muotona. kaikkien näiden edellytysten vallitessa eliitin oli mahdollista sovittaa yhteen omia ja koko maan etuja uskottavammin kuin on ollut laita monissa kehittyvissä valtioissa.yksi seuraus kuisman näkökulmasta on totunnai-sesta poikkeava periodisointi seuraavassa vaiheessa. ”Bolševikkien vuosisadaksikin” mainittu aika ensim-mäisestä maailmansodasta neuvostoliiton hajoami-seen hahmottuu hänen perspektiivissään yhdeksi pit-käksi sotatalouden kaudeksi, jolloin joko käytiin sotaa tai valmistauduttiin siihen. suomelle jakso oli moniai-neksista ja -ulotteista peliä ja selviytymistaistelua vielä-kin vahvemmassa mielessä kuin edellisellä vuosisadalla, mutta silmiinpistävintä on uudistettuunkin itä-länsi-asetelmaan sisältynyt jatkuvuus.suuri teema on edelleen talouden valtiovetoisuus sopeutumisena venäjä-suhteen dominoimaan kan-sainväliseen asetelmaan. ”keskinäisen kilpailun kahlin-neet vientikartellit olivat suomalaisen teollisuuden kaikkien aikojen isoin menestysinnovaatio.” niitä tar-vittiin ja käytettiin jälleen alkaen paperiteollisuuden täyskäännöksestä Pietarista lontooseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Myös maailmantalouden lamasta vuosikymmentä myöhemmin suomi alkoi kii-vetä vientikartellien vedolla.kylmän sodan aikana taas avaintoimijoita olivat val-tionyhtiöt. ne olivat välttämättömiä, koska neuvosto-liiton valtiolliset organisaatiot edellyttivät neuvottelu- ja päätöksentekokoneiston keskittämistä myös suo-melta. lisäksi ne tarjosivat tasapainottelumahdolli-suuksia idän ja lännen välillä luovittaessa. koska ne olivat suhteellisen riippumattomia ja muodollisesti yksityisiä, valtiojohto saattoi pestä kätensä ja pystyi näin suojautumaan sekä itäistä että läntistä suurvalta-painostusta vastaan. siksi ne olivat mainioita kylmän sodan aseita. ”asetelma oli suora heijastus suomen kansainvälisestä asemasta ja sen salliman liikkumatilan maksimaalisesta hyväksikäytöstä.” Havainnollisin esimerkki on suomen sidos neuvos-toöljyyn ja neste oy:n rooli sen toteutuksessa. sidos oli presidentti kekkosen ”ulkopoliittisen rakennelman keskeinen tukipilari”. lisäämällä raakaöljyn tuontia neuvostoliitosta onnistuttiin ostamaan liikkumava-pautta jalostamoteknologian hankkimiseksi lännestä – ja lopulta vielä myymään jalostettua ”kommunistiöl-jyä” länteen. kekkosen hahmo nousee muutenkin vahvana esiin. kreml pyrki monin tavoin syventämään taloudellisia siteitä suomeen, mutta tällaistakin toimin-taa oli mahdollista kangeta suomen eduksi ainakin jossakin suhteessa. ”kekkonen havittelikin isompaa [kaupan] kasvua integroidakseen Moskovaa kaupallis-ten etujen avulla rauhanomaisiin suomen-suhteisiin.”jatkuvuutta löytyy myös taidon ja tuurin sekoituk-sesta, jossa käytettiin täysin rinnoin hyväksi neuvosto-liiton ja läntisen blokin välisiä jännitteitä. kekkonen kutsui selviytymisstrategiaa ”suomalaiseksi paradok-siksi”, ja kuisma nimittää sitä ”suomalaiseksi nuoral-latanssiksi” tai ”suomalaiseksi eloonjäämisopiksi”. onnea oli jo siinä, että toisesta maailmansodasta toi-puva ja yhteiskuntiaan jälleenrakentava länsi-eurooppa tarvitsi sahatavaraa, selluloosaa ja paperia-kin eli tärkeimpiä suomalaisia vientituotteita, mikä helpotti yhdentymistä länsi-eurooppaan sodan vai-keassa jälkitilanteessa. sitä leimanneet sotakorvaukset-kin tulivat lopulta kääntymään teollisuuden hyväksi.entäpä mitä sotatalouden jälkeen, kun neuvostoim-periumin romahdus ”vapautti suomen lentoon” ja kun suomi on vihdoin päässyt toimimaan ”rauhanajan kokoonpanolla ja asetuksilla”? kuisman vastaus on myrkyllinen. vapaus saatiin, mutta vapaiksi ei ole toh-dittu ruveta. vaikka kukaan tai mikään ei ole pakotta-nut ylhäältä eikä ulkopuolelta, kuten tapahtui vuosina 1809 ja 1944, niin ”itäeurooppalainen alemmuuden-tunto” on ajanut suomen läntisen unionin ytimiin. Pakottajat löytyvät suomalaisten pään sisältä, historian luomista uhkakuvista.Painoa ja pistävyyttä loppusivallus saa siitä pitkästä perspektiivistä, johon se asettuu. samalla se heittää vielä kerran, käänteisesti, valoa tähän perspektiiviin, suomen poliittisen taloushistorian pitkään linjaan. ovela ja onnekas vuosisatainen selviytyjä on kovan koulun antamiin opetuksiin jämähtäneenä hukassa uudessa tilanteessa…risto ALApuro, emeritusprofessoriheLsingin yLiopisto

Suomen poliittisen taloushistorian pitkä linja

https://journal.fi/haik/article/download/140424/88207

Suomen poliittisen taloushistorian pitkä linja

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi