Arvosteltu teos: Peruskoulua vastaan: Yksityiskoulut ja yhteiskuntajärjestys 1966-1975 / Ville Okkonen. Turku : Turun yliopisto, 2017

Kettunen, Pauli

Finnish

Journal.fi

HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:2 (2019)   221ARVIOTSosialismi vyöryy  Ruotsista ja PirkkalastaVille Okkonen: Peruskoulua vastaan. Yksityisoppikoulut ja yhteis-kuntajärjestys 1966–1975. Turun yliopiston julkaisuja, Sarja C osa 444: Scripta Lingua Fennica Edita. Turku 2017. 349 s. ISBN 978-951-29-6973-9.Kasvatuksen ja koulutuksen historiasta tuli Pisa-vertai-lujen myötä osa Suomen kansallista menestystarinaa. Tasa-arvoperiaatteille rakentuva koulutusjärjestelmä kuvautuu yhteiseksi kansalliseksi saavutukseksi. Histo-riallisessa ja sosiologisessa tutkimuksessa on kuitenkin myös tähytty kansallisen menestystarinan taakse. Kas-vatuksen ja koulutuksen historia piirtyy myös poliittisten kamppailujen historiaksi. Ville Okkonen vahvistaa vankalla väitöskirjallaan tätä tutkimussuuntaa. Hän tutkii peruskoulun vastus-tusta ja jarrutusta vuoden 1966 eduskuntavaaleista ja kansanrintamahallituksen muodostamisesta alkavana kymmenen vuoden ajanjaksona, jolloin yhtenäiskoulun toteuttamisesta päätettiin ja uusi järjestelmä pantiin vaiheittain täytäntöön. Okkonen on tunnistanut koulu-tuksen historiallisista kuvauksista kansallisen menestys-tarinan lisäksi toisenkin voittajien historian kertomuk-sen. Siinä lopputuloksena on vapaan maailman voitto kylmässä sodassa, ja tästä tähystysaukosta koulu-uudistuksen jarrutus näyttäytyy vasemmistovaaran tor-juntana. Okkonen purkaa tätä kertomusta tutkimalla ennen muuta yksityisoppikoulujen puolustustaistelua, joka laajeni toimijoidensa käsityksissä taisteluksi koko yhteiskuntajärjestyksestä. Okkosen lähdeaineisto on erittäin laaja ja monipuo-linen. Pääosan ovat tuottaneet ja tallentaneet perus-koulun arvostelijat ja vasemmistovaaran torjujat: Yksi-tyisoppikoulujen liitto, Vapaan koulutuksen tukisäätiö, Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki, Elinkeinoelämän Val-tuuskunta ja useat tärkeät henkilöt. Sivuun on jätetty oppikoulunopettajien järjestöt ja lehdet, joiden avulla olisi voinut pohtia pidemmälle pedagogisten ja poliit-tisten argumenttien suhdetta. Keskittyminen poliittisiin prosesseihin osoittautuu joka tapauksessa hyväksi rat-kaisuksi.Esitellessään lähestymistapaansa Okkonen koros-taa järkevästi tutkijoiden tieteellisen keskustelun ja tutkimuksen kohteena olevan poliittisen keskustelun välimatkaa. Tutkittavien todellisuuskäsitykset ovat tut-kijan rekonstruoimaa historiallista todellisuutta. Hyvän metodologisen periaatteen toteutuksessa näkyy tosin hieman horjuntaa. Paikoin lähdekritiikki uhkaa kaven-tua kysymykseksi siitä, vastasiko jonkin aikalaistoimijan lausuma todellisuutta, ja silloin tällöin tutkija asettuu koulunuudistajien puolustusasianajajaksi oikeistolaisia aikalaissyytöksiä vastaan. Yleisesti ottaen Okkonen onnistuu sangen hyvin tul-kitsemaan kannanottoja ja käsityksiä sekä kulloistenkin poliittisten tilanteiden että pitkäkestoisten ideologisten juonteiden ja etunäkökohtien kannalta. Käy selväksi, että monet oikeistolaiset esittivät ja ymmärsivät omat kantansa epäpoliittisina, asioiden oikean ja luonnolli-sen järjestyksen mukaisina, ja näkivät poliittisuutta vain vasemmiston pyrkimyksissä. Useimmat lukijat tulisivat tosin vähemmälläkin vakuuttuneiksi siitä, että myös oikeistolaiset näkemykset olivat poliittisia, ja niitä, jotka toisin ajattelevat, taajakaan toisto ei vakuuta.Analyysi olisi hyötynyt argumentaation ja retoriikan tutkimuksen virikkeiden systemaattisemmasta hyväk-sikäytöstä. Niitä olisi tarjonnut etenkin Albert O. Hir-schmanin tutkimus uudistusten vastustamisen retorii-kasta. Teoreettis-metodologisen ulottuvuuden tällainen vahvistaminen olisi auttanut kiinnittämään enemmän huomiota erilaisten foorumien ja yleisöjen merkitykseen siinä, mitä ja miten puhuttiin, ja tunnistamaan käsit-teiden hallinnasta ja merkityksistä käytyjä kamppailuja. Okkosen työ ei ainoastaan tarkenna vaan myös muuttaa kuvaa peruskoulun toteutusvaiheen poliit-tisesta taistelusta. Siitä nousee erityisesti kaksi uutta tärkeätä tutkimustulosta. Ensiksikin seikkaperäinen lainsäädäntöprosessien kuvaus osoittaa, että perustus-lain tulkitseminen kietoutui peruskoulukiistaan tavalla, johon aikaisempi tutkimus ei ole kiinnittänyt huomiota. Yksityisoppikoulujen kunnallistamisen vastusta-jille kyse oli sekä yksityisestä omistusoikeudesta että vanhempien valinnanvapaudesta. Toiseksi tutkimus tuo vakuuttavasti esiin Ruotsista luodun uhkakuvan. Samalla kun peruskoulun rakentajat ottivat mallia Ruotsista, koulu-uudistuksen kriitikoille sosiaalidemo-kraattien johtama Ruotsi oli sosialistisen muutoksen maa. Ruotsalainen sosialismi näytti konkreettisemmalta uhalta kuin Neuvostoliiton ja DDR:n, mikä on peittynyt näkyvistä kylmän sodan voiton perspektiivistä tehdyissä jälkikäteistulkinnoissa. Kuvaa ”kouluoikeiston” sijoittumisesta ei-sosialisti-seksi kutsutulle kentälle olisi kuitenkin ollut hyvä sel-ventää, samoin tuon kentän halkeamia ja muutoksia. Esimerkiksi Elinkeinoelämän Valtuuskunnan tehtävistä oli sen taustajärjestöissä erimielisyyttä: miten sovit-taa yhteen ei-sosialistisen yhteistyön edistäminen ja vasemmistoyhteistyön hajottaminen, yhteyksien luo-minen sosiaalidemokraatteihin? Vasemmiston sisäiset jaot ja niitä koskeneet aikalaiskäsitykset olivat olen-nainen osa tutkimusajanjakson poliittista dynamiikkaa. Vasemmistoyhteistyö näyttäytyi oikeiston kavahtamana sosiaalidemokraattien vasemmistolaistumisena, mutta myös SKP:n taistolaisvähemmistön tuomitsemana sosi-aalidemokraattisten ja enemmistökommunististen ay-222   HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 117:2 (2019)ARVIOTjohtajien mukautumisena tulopoliittiseen luokkasopu-järjestelmään.Okkonen hahmottaa tutkimansa kiistat vanhaa säi-lyttävien ja uutta vaativien ristiriitoina. Niitä ne paljolti olivatkin, mutta tämä ei näytä kattavan kaikkea sitä, mitä tekstin runsas informaatio sisältää. Peruskoulun arvostelijat joutuivat suhteuttamaan kantojaan muutok-siin siinä, miten kansallisen eheyden edellytyksiä arvioi-tiin julkisessa keskustelussa nopean sosioekonomisen rakennemuutoksen ja poliittis-kulttuurisen murroksen aikana. Heidän retoriikkaansa kuului, kuten väitöskirjan monista lainauksista näkyy, myös moderneja ajatuksia yksilöllisyydestä, yksilöiden erilaisuudesta, yhteiskun-nan moniarvoisuudesta ja valinnanvapaudesta. Uusia ajatuksia omaksuttiin vanhojen instituutioiden vaalimi-seen, ja vanhoille instituutioille annettiin uusia merkityk-siä. Näitä teitä tutkimusajanjakson peruskoulukritiikin juonteet jatkuivat myöhemmässä ”tasapäistävän” jul-kisen koulujärjestelmän arvostelussa, jota Pisa-tulokset lopulta laimensivat.Pääotsikko ”Peruskoulua vastaan” saa tukea yksi-tyisoppikoulujen puolustajien ilmaisemista koulutusi-hanteista. Vuoden 1968 koulujärjestelmälaki edellytti kuitenkin myös ns. korvaavan koulun noudattavan peruskoulun opetussuunnitelmaa. Se, että rinnakkais-koulujärjestelmän periaatteiden vaaliminen muuntui kamppailuksi uuden yhtenäiskoulujärjestelmän muo-doista ja sisällöistä, voisi tulla esille selvemmin.Tutkimusajanjakson loppuvaiheen tarkastelussa tutkimustehtävän rajat hieman hämärtyvät. Kiistoja opettajankoulutuksesta ja oppimateriaalista, erityi-sesti historianopetusta koskenutta kohua ns. Pirkkalan monisteesta, käsitellään perinpohjaisesti, mutta sitten tarkastelu laajenee Elinkeinoelämän Valtuuskunnan ja Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön poliittisiin tilannearvioihin ja vaikutuspyrkimyksiin. Vasemmisto-vaaran torjunnan kuvauksessa syvennytään Yleisradion ohjelma- ja nimityspolitiikkaan. Johtopäätöksiin joh-dattaa kuitenkin tutkimustehtävää hyvin vastaava luku siitä, miten kylmän sodan loppuessa avautui ja rajautui uusia tähystysaukkoja koulu-uudistuskiistoihin, ja joh-topäätösluku tiivistää erinomaisesti tutkimuksen kes-keisen annin. Reipas kirjoitustyyli ja osuvat lainaukset tuovat esitykseen värikästä ajankuvaa. Kaiken kaikkiaan Ville Okkonen on tuottanut tär-keätä uutta tietoa 1960- ja 1970-luvun yhteiskunnalli-sen muutoksen poliittisesta dynamiikasta. Hän osoittaa kasvatukseen ja koulutukseen liittyneiden kiistojen voimakkaan poliittisen latauksen. Politiikka ja oikeus kietoutuivat niissä yhteen, ja niihin latautui kamppailu yhteiskuntajärjestelmästä ja -järjestyksestä. Tutkimus tuo vahvasti esiin myös sen, ettei Ruotsi ole ollut Suo-messa vain esikuva vaan myös varoittava esimerkki ja vaarallisten ajatusten tartuttaja. Näin tämä työ tarjoaa kiinnostavia näkökohtia myös keskusteluun pohjoismai-sen hyvinvointivaltion muotoutumisesta. Pauli Kettunen, VTT, professoriHelsingin yliopisto

Sosialismi vyöryy Ruotsista ja Pirkkalasta

https://journal.fi/haik/article/download/140623/88406

Sosialismi vyöryy Ruotsista ja Pirkkalasta

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi