Arvioitu teos: Ilona Pajari, Jussi Jalonen, Riikka Miettinen & Kirsi Kanerva (toim.): Suomalaisen kuoleman historia. Gaudeamus 2019. 415 s. ISBN 978-952-354-014-1

Myllykangas, Mikko

Finnish

Journal.fi

!"#   HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 119:1 (2021)Kirjan artikkelit ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta eivät kirjan ilmestymishetkellä enää aivan tuoreita. Työläisten elintason vuosisataista vähittäistä ja kumu-loituvaa kohoamista korostava ja !"##-luvun työläisten kulta-aikaa kritisoiva John Hatcherin artikkeli on vuo-delta $#!! ja keskustelua myös yleisemmälle tasolle nos-tava Graig Muldrewin ja Leicesterin yliopiston Steven Kingin artikkeli on uusintapainos vuodelta $##%. Kirjan tutkijat kokevat olevansa pitkään jatkuneessa kiistassa pahasti alakynnessä. Siksi oman argumentin toistaminen koetaan välttämättömäksi. Kirjan teki-jöiden koulukunta on ilmiselvästi turhautunut. Vauh-dikkaisiin yleistyksiin kohdistettu tieteellinen kritiikki on heidän mielestään jäänyt taloushistoriassa pahasti sivuraiteelle. Epärealistiset palkat on hyvä otsikko tälle sitkeästi omaa näkökulmaansa esitelleiden tutkijoiden artikkelikokoelmalle. He uskovat olevansa oikeassa eivätkä anna periksi, vaikka heidän mielestään harha-tietoja ansiotason kehityksestä levittävät tutkijat ovat painosten herroja.Tapio Bergholm Itä-Suomen yliopiston dosentti Kaikkia yhdistävä kuolemaIlona Pajari, Jussi Jalonen, Riikka Miettinen  & Kirsi Kanerva (toim.): Suomalaisen kuoleman historia. Gaudeamus 2019. 415 s. ISBN 978-952-354-014-1. Kuolema on aihe, josta vaietaan äänekkäästi. Näin voi-daan ajatella sekä nykykulttuurin osalta että historian-tutkimuksen saralla. Harvoin edes lähihistorian tutkija tulee välttäneeksi syntymä- ja kuolinvuosien kirjauksia käsikirjoitukseensa, oli kyseessä sitten tieteenalan uran-uurtaja tai veteraanipoliitikko. Tämän lisäksi kuoleman ympärille kehittyneet käytännöt on tulkittu keskeisiksi ”todistusaineistoksi” jopa kulttuurin synnyn ajoittami-sen näkökulmasta mentäessä ajassa taaksepäin aina nykyihmisen esivanhempiin saakka. Kuten käsillä olevan Suomalaisen kuoleman historian toimittajat toteavat, ”kuolemaa aiheena on pidetty erikoisena ja marginaa-lisena tai sitä ei ole hahmotettu omana kysymyksenään lainkaan.” Kun ajatellaan kuoleman suoranaista läpitun-kevuutta esimerkiksi kulttuurin, yhteiskunnan järjestä-misen, teknologian kehityksen ja eettisten ohjeiden kannalta, kuoleman historian erottaminen erilliseksi tutkimusalakseen voi helposti näyttäytyä jopa perus-teettomalta. Mitä erityistä kuoleman historiasta sinänsä voidaan siis sanoa, vai onko kuoleman historian tutki-mus vain uudelleen paketoitua kulttuuri- ja sosiaalihis-torian tutkimusta?Suomalaisen kuoleman historia kokoaa yksiin kan-siin laajan valikoiman kuoleman historian tutkimuksen näkökulmia pitäen painopisteen otsikon mukaisesti Suomessa. Kirjan ensimmäisessä osiossa kuolemaa tar-kastellaan kulttuurihistoriallisesta lintuperspektiivistä, minkä jälkeen lukijaa kuljetetaan teemoitettujen osi-oiden läpi. Kuolemaan liittyviä käsityksiä, käytäntöjä, sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä sekä esimerkiksi hau-taustapoja ja niihin kytkeytyvän liiketoiminnan historiaa tarkastellaan erilaisissa historiallisissa viitekehyksissä. Kirjan päättävässä ”Kuoleman julkisuus ja yksityisyys”-luvussa tarkastelu ulotetaan $###-luvulle ja digitaalisen viestintäteknologian ja sosiaalisen median aikaan. Teoksessa hahmottuu yleiskäsitteen sijaan joukko pai-kallisia suomalaisia kuolemia, mikä havainnollistuu eri-tyisesti kuoleman sosiaalihistoriaan keskittyvässä ”Kuo-leman eriarvoisuus” -osiossa. Hyvänä esimerkkinä tästä on kaupungistumisen merkitys kuolemaan liittyvien koke- musten ja käytäntöjen muuttumisen kannalta sekä nälän- hädän tai sodan viitekehyksen vaikutus kuoleman arvot-tamiseen ja ymmärtämiseen. Nämä ja muut teoksessa esitellyt näkökulmat havainnollistavat, kuinka kuoleman historian tutkimus voi lisätä kokemuksellisuutta perin-teisten talous- ja sosiaalihistorian sekä sotahistorian kysymysten tarkasteluun. Laajojen ja pitkäkestoisten tapahtumien tai rakenteellisten tekijöiden analyysin rinnalla jokaiseen kuolemantapaukseen liittyvät erityis-piirteet korostuvat teoksen itsemurhia, kuolemanran-gaistusta, marttyyrikuolemaa ja sotakuolemia käsitte-levissä luvuissa. Ajallisesti tarkastelu rajoittuu pääosin toiseen maailmansotaan ja sitä edeltäneisiin aikakau-siin. Hyvinvointiyhteiskunnan aika jää suhteellisen vähälle huomiolle. Sanallisen annin ohella kirja ruokkii lukijan mielikuvitusta ja piristää (?) kerrontaa runsaalla tekstin sekaan sijoitellulla kuvituksella. Kuvitus täyden-tää aidosti tekstiä ja välttää kliseisimpien historiallisten kuolema-aiheisten kuvien kierrätyksen (vaikka eräs kuo-lemantanssi-maalaus kirjan kansien välistä löytyykin).Teoksen luvut eivät muodosta yhtenäistä analyyttistä jatkumoa tai kronologiaa, mikä lukeutuu sekä teoksen vahvuudeksi että heikkoudeksi. Lukijaa kuljetetaan välillä vuosisatoja ylittävässä lintuperspektiivissä ja heti perään aikalaisaineistoa hyödyntäen nälänriivaamilla kylänrai-teilla vuosina !&%&–!&'#. Näkökulmien vaihtelu koros-taa kuoleman lukuisia kulttuurisia, sosiaalisia ja käytän-nöllisiä merkityksiä yli vuosisatojen sekä tarjoaa sangen konkreettisia kuvauksia kuoleman kohtaamisesta eri aikoina ja erilaisissa olosuhteissa. Samalla teos tulee esitelleeksi historiantutkimuksen näkökulmien ja me- netelmien skaalaa aina arkeologista aineistoa hyödyn- tävästä analyysistä poliittiseen sotahistoriaan ja jälki- strukturaaliseen diskurssianalyysiin – vain muutama näkökulma mainitakseni. HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 119:1 (2021)   !"$Nämä seikat nostavat esiin myös laajaan – tässä tapauksessa erittäin laajaan – aiheeseen paneutuvan kokoomateoksen tyypilliset kompastuskivet. Yksittäiset luvut jäävät nyt tarpeettoman etäälle toisistaan. Esi-merkiksi teoksen aloittava kuolemaa reformaatioajan Euroopassa käsittelevä luku on tarkoitettu taustalu-vuksi kuoleman historian käsittelylle Suomessa, mutta yhteydet myöhempien lukujen ja avauksen välille jää-vät uupumaan. Näkökulmien hajanaisuus alleviivaa tur-hankin konkreettisesti yhtä tekijöiden loppupäätelmää, jonka mukaan ”kuoleman historiasta […] on vaikea löy-tää yhtä suurta tarinaa.” Voidaan kuitenkin väittää, että kuoleman käsitteeseen niin menneisyydessä kuin nykyi-syydessä sisältyy monista ulkoisista eroista huolimatta tiettyjä ydintapahtumia ja -kokemuksia. Nyt kuoleman historiaan liittyvien universaalien piirteiden ja erityisten ilmenemismuotojen analyysi jää valitettavasti suurelta osin uupumaan, vaikka laaja näkökulmien kirjo olisi mahdollistanut hedelmällisen vuoropuhelun.Kokonaisuudessaan Suomalaisen kuoleman historia on onnistunut lisä kuoleman historian tutkimusta käsit-televään kirjallisuuteen ja tervetullut teos, joka kokoaa uusia aihetta käsitteleviä puheenvuoroja yksiin kansiin. Sitä voikin perustellusti pitää avauksena uudelle kuo-leman historian tutkimukselle, mikä onkin yksi teok-sen toimittajien sille asettamista tavoitteista. Samalla Suomalaisen kuoleman historia havainnollistaa minkä tahansa ilmiön historian tutkimukseen käytettävien eri-laisten näkökulmien ja menetelmien kirjoa ja kuinka eri kokoisiin ja mittaisiin ajallisiin ja alueellisiin osa-alueisiin keskittyminen rikastuttavat ensinäkemältä itsestään sel-vän ilmiön tutkimusta. Siten teos tarjoaa lukuisia mah-dollisuuksia uusille avauksille paitsi kuoleman historian puitteissa myös laajemmin erilaisten kaikkia ihmisiä kos-kettavien ilmiöiden historian tutkimukseen. Mutta onko kuolemalla oma erityinen historiansa? Teos osoittaa, että näin näyttäisi olevan. Tämä ilmenee ennen kaikkea siinä, kuinka erilaisten kuolemaa ja sen käsittelyä mää-rittävien muuttujien historiallisen analyysin kautta voi-daan syventää ympäröivän yhteiskunnan ja aikakauden ymmärtämistä esimerkiksi kulttuuri-, sosiaali-, talous-, sota- ja tieteenhistorian erityisistä näkökulmista. Mikko Myllykangas, FTOulun yliopisto

Kaikkia yhdistävä kuolema

https://journal.fi/haik/article/download/140797/88580

Kaikkia yhdistävä kuolema

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi