Karjalainen, Mikko

Finnish

Journal.fi

ARVIOT488   HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 116:4 (2018)Kurkistusikkuna Suomen ja Saksan sotilasjohdon  yhteistyöhönPekka Visuri: Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941. Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa. Docendo 2017. 300 s. ISBN 978-952-291-388-3.Valtiotieteiden tohtori, eversti (evp.) Pekka Visuri on tehnyt sotahistoriallisen kulttuuriteon suomentamalla saksalaisen jalkaväenkenraali Waldemar Erfurthin (1879–1971) päiväkirjamerkinnät vuodelta 1941. Erfurth toimi saksalaisena yhteysupseerina Suomen armeijan päämajassa koko jatkosodan ajan vuosina 1941–1944 HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 116:4 (2018)    489ARVIOTLisäksi Erfurth oli itse aktiivinen toimija Suomen pää-majassa ja jatkuvasti raportointivelvollinen esimiehilleen Saksan sodanjohdossa. Se pakotti olemaan myös huo-lellinen muistiinpanojen teossa […]”Päiväkirjan dokumenttiarvon korostaminen on kui-tenkin vain osatotuus. Se mitä Erfurth päiväkirjaansa kirjoitti (tai mitä hän jätti kirjoittamatta) lienee päivä-kirjatekstien ikuisuusdilemmoja. Erfurth saapui Suo-meen 13. kesäkuuta iltapäivällä. Muutama päivä tämän jälkeen hän kirjoitti vierailustaan suomalaisen yhteys-upseerin, luutnantti von Freymanin isän maatilalle: ”Erityisen mukava ilta ihastuttavassa maatalossa antoi meille esimakua suuresta suomalaisesta vieraanvarai-suudesta”. Sitaatin toteamus esimausta viittaa selvästi tapahtumapäivää myöhemmin kirjoitettuun analyysiin. Vastaavia esimerkkejä, joista ei välttämättä välity tapah-tumahetken tuntoja, vaan ehkä pikemminkin myöhem-min pohdittuja ajatuksia, löytyy muitakin. Toisaalta Erfurthin tekstistä saa etsiä esimerkiksi tiedustelutoimi-alaan viittaavia merkintöjä suurennuslasin avulla, vaikka hänen tehtävänään kiistatta oli yhteydenpidon ohella Suomen armeijan tilanne- ja viholliskuvan selvittämi-nen ja raportointi Saksaan. Koska Erfurthin alkuperäistä käsikirjoitustekstiä ei ole käytettävissä, jää lopullinen totuus päiväkirjamerkintöjen autenttisuudesta vaille lopullisia vastauksia.Historiantutkijoille on itsestään selvää, että päivä-kirjan tekijä kirjoittaa tekstiään itsensä lisäksi myös jälkipolville, tiedostaen tai tiedostamattaan. Tämän ominaisuuden tiedostava ”caps lock -toiminto” on luki-jan napsautettava päälle myös Erfurthin päiväkirjateks-tiä lukiessa. Muun muassa merkinnät, joiden mukaan Erfurth onnistui välttämään pahoja sekaannuksia suh-teessa Saksan sodanjohtoon ja säilyttämään hyvän kes-kusteluyhteyden Mannerheimin kanssa, ovat muiden päiväkirjaan kirjoitettujen tulkinnallisten tekstiosuuk-sien tapaan ennen kaikkea päiväkirjan kirjoittajan sub-jektiivisia näkemyksiä. Visuri luo johdanto-osuudessa yksiselitteisen kuvan siitä, kuinka erinomaisen hyvin Erfurth oli perillä pääma-jan toiminnasta. Tämä pitää paikkansa, sillä kuten päi-väkirjamerkinnöistäkin on nähtävissä, Erfurth oli tiiviissä päivittäisessä yhteistoiminnassa Suomen sodanjohdon kanssa. Yhteistoiminnalla oli kuitenkin selkeät rajat. Laatiessani parhaillaan tutkimusta talvi- ja jatkosodan päämajan toimintamekanismeista, on käynyt hyvin sel-väksi, kuinka tarkasti Suomen sodanjohto pyrki kontrol-loimaan Erfurthin toimintaolosuhteita. Erfurthin yhtey-denpito Suomen sodanjohtoon tapahtui suomalaisten ja viime kädessä Mannerheimin asettamien askelmerkkien mukaan. Konkreettisena vallankäytön elementtinä voi nostaa esiin sen, ettei Erfurthilla suinkaan ollut vapaata liikkumisoikeutta päämajassa ylimmän sodanjohdon käytävillä, vaan hän tuli omasta esikunnastaan pää-majaan vain kutsuttuna. Tosiasiallisesti Erfurthin kir-ollen Saksan sotilaslinjan osalta avaintoimija yhteis-työssä Suomen sodanjohdon kanssa. Teoksen otsikko peittää alleen sen, että sisällys on kaksiosainen. Ensimmäisen kolmanneksen muodostaa Visurin laatima, pääosin tutkimuskirjallisuuteen pohjau-tuva analyysi tai pikemminkin vallitsevan tutkimustilan-teen koonnos, joka avaa Suomen ja Saksan sotilaallisen suhteen problematiikkaa ennen jatkosotaa ja jatko-sodan aikana vuonna 1941. Kyseinen tekstin avulla lukija saa oivalla tavalla kuvan siitä historiallisesta kehyksestä, johon Erfurthin päiväkirjateksti kiinnittyy.Visuri muodostaa näkemyksensä teemasta Tuomo Polvisen, Mauno Jokipiin ja Ohto Mannisen suomalais-ten klassikkotutkimusten kautta. Ansionsa saavat myös 1960-luvulla kansallista tutkimuskenttäämme ravistel-leet C. L. Lundinin, Anthony Uptonin ja H. P. Krosbyn teokset. Akateemisen sotahistoriankirjoituksen kumu-latiivisuutta kuvaa hyvin se, että professori Jokipiin Jatkosodan synty vuodelta 1987 on kolmekymmentä vuotta myöhemmin käytetyin ja tunnustetuin tieteelli-nen kokonaisesitys jatkosotaa edeltäneiden kuukausien kehityksestä.Visurin rivien väliin jää se, että Erfurthin päiväkirja-aineistoa on laajalti käytetty tutkimuskäytössä usei-den vuosikymmenten aikana. Erfurthin muistitietoja ovat hyödyntäneet Mauno Jokipii 1960-luvulta alkaen, Ohto Manninen 1970-luvulta alkaen, puhumattakaan monista myöhemmistä tutkijoista, jotka ovat tutkimuk-sissaan hyödyntäneet Erfurthin luomaa saksalaista aika-laiskuvaa jatkosodan suomalaisesta sodanjohdosta sekä Suomen ja Saksan sotilaallisesta yhteistyöstä. Mistään ennalta tuntemattomasta aikalaislähteestä ei siis suin-kaan ole kyse, vaikka teoksen kustantaja markkinapu-heissaan näin antaa ymmärtää. Kaksi kolmasosaa teoksesta muodostuu Visurin suo-mentamista kenraali Erfurthin päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1941 – nämä ovat eittämättä myös kirjan mie-lenkiintoisinta antia. Muistiinpanot, joita Erfurth on laatinut päivittäisellä tarkkuudella 12. kesäkuuta 1941 lähtien, luovat kuvan ammattimaisesti kirjoittavasta kenraalista. Tekstiriveiltä huokuu yhtäältä ymmärrys oman asemansa historiallisuudesta suomalais-saksa-laisen sotilasyhteistyön portinvartijana, mutta toisaalta myös laaja henkilökohtainen sivistystaso ja kyky analy-soida tapahtunutta hyvin monipuolisesti.Pekka Visurin käännöstyöstä syntyy vakuuttavan uskottava, alkuperäistekstille oikeutta tekevä kuva. Yllättävää kyllä Visuri ei kuitenkaan analysoi Erfurt-hin päiväkirjan syntytaustaa juuri millään tavoin. Hän vain sivuaa asiaa lyhyellä kommentilla toteamalla yksi-tyiskohtaisen sotapäiväkirjan kirjoitetun tapahtumien yhteydessä. Visuri pohtii Erfurthin kirjoittamaa myös seuraavasti: ”Päiväkirjan dokumenttiarvoa korostaa se, että kirjoittajalla on ollut paras mahdollinen koulutus havaintojen tekemiseen ja sotilasyhteistyön analyysiin. 490   HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA 116:4 (2018)joittama muistiinpano ”Iltapäivällä olin sotamarsalkan luona keskustelemassa…” kuuluisi oikeammin muo-dossa ”Mannerheim kutsui minut iltapäiväksi keskus-telemaan…”Vaikka Erfurth koki itsensä monin paikoin yhteis-toiminnan johtavaksi osapuoleksi, oli se vain Erfurthin oma näkemys roolistaan ja toiminnastaan päämajan yhteydessä. Osapuolten omia tavoitteita kuvaa hyvin se, kuinka Erfurthin silmin Suomen sodanjohdon työnjako näytti oudolta. Operatiiviset asiat etenivät päämajoi-tusmestarin, eivätkä yleisesikunnan päällikön johdolla. Asia vaivasi Erfurthia todennäköisesti eniten siksi, että suomalaiset olivat keskittäneet yhteydenpidon hänen suuntaansa lähes kokonaan yleisesikunnan päällikölle (vuorollaan Erik Heinrichs, Wiljo Tuompo ja Edvard Hanell). Tästä seurasi se, että Erfurth ei saanut halua-maansa säännöllistä kontaktia operaatioista vastannee-seen päämajoitusmestariin (Aksel Airo). Erfurth katsoi käynnissä olevaa sotaa ennen kaikkea saksalaisen upseerin silmin, mutta samalla pääosin suo-malaisten toimintaa arvostaen. Päiväkirjamerkinnöissä näkyy vain lyhyitä välähdyksenomaisia hetkiä, jolloin hänen suomalaisiin kohdistamansa ihailu himmenee. Erfurthin ajatus siitä, että suomalaisten saksalaisille pitämät talvisotakurssit ”vahvistaisivat suomalaisten sotilaiden itsetuntoa” kuulostaa suomalaisittain vähin-täänkin oudolta. Osasta Erfurthin ’saksalaisten silmä-lasien läpi’ tekemistä havainnoista huokuu puolestaan ulkopuolisen havainnoitsijan hykerryttävää raikkautta: ”Kenraali [Taavetti] Laatikainen on peräisin puhtaasti suomalaisesta suvusta. Hän ei ole vartaloltaan kookas vaan tukeva, mutta hyvin liikkuvainen”. Erfurthin päiväkirja vuodelta 1941 on erittäin mie-lenkiintoinen kurkistusikkuna Suomen ja Saksan sotilas-johdon yhteistyöhön jatkosodan hyökkäysvaiheessa. On erinomaista, että Pekka Visuri on uutteruudellaan ja asi-antuntemuksellaan toteuttanut käännöstyön Erfurthin päiväkirjatekstien saattamiseksi tunnetuksi tutkijayh-teisön ulkopuolellakin. Visurin sanoihin on erinomaisen helppo yhtyä: ”Erfurthin päiväkirja on ainutlaatuinen dokumentti ja samalla dramaattinen kertomus siitä, kuinka alkuvaiheen aurinkoisista päivistä kuljettiin kohti vuoden synkkää loppua”.Mikko Karjalainen, apulaisprofessoriMaanpuolustuskorkeakoulu

Kurkistusikkuna Suomen ja Saksan sotilasjohdon yhteistyöhön

https://journal.fi/haik/article/download/140574/88357

Kurkistusikkuna Suomen ja Saksan sotilasjohdon yhteistyöhön

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Journal.fi